Miksi murehtia, kun voi syödä hyvin?

Hyvä ruoka, parempi mieli on ollut minun mottoni viime viikkoina. Myös lomalla Thaimassa, sillä reissu osoittautui kaikkien aikojen ruokamatkaksi. Kuola alkaa valua jo siitä, että joku mainitsee sanan Thaimaa. Ruoka oli nimittäin todella hyvää – ja sellaista sai aivan kaikkialta. Söimme kyllä hienoissakin ravintoloissa, mutta kokemuksemme mukaan ruoka ei välttämättä parantunut, vain puitteet muuttuivat fiinimmäksi. Toki kivaa sekin, että näköalat ovat huikeita ja tarjoilijat kohtelevat kuin kuninkaallista. Mutta jos pelkkää ruokaa ajattelee, niin erinomaista ruokaa saa myös kadulta, rannalta ja halvalla.

Ja jos katuruokailussa ”faaraon kosto” -tyyppinen matkakokemus pelottaa, niin huoli pois! Thaimaassa ei vatsatautia tarvitse pelätä sen enempää kuin Suomessakaan. Kalan matka merestä lautaselle on todella lyhyt ja hygieniasta pidetään huolta. Aina kannattaa syödä paikoissa, joissa paikallisetkin syövät, niissä ruoan kierto on nopeaa.

Me osallistuimme Bangkokissa opastetulle katuruokakierrokselle, joka oli aivan huikea kokemus! Privaattikierros oli vähän kalliimpi kuin pienryhmän kierros, mutta siihen sisältyi se, että tuk tuk -kuski ja ruokaopas tulivat hakemaan hotellilta ja palauttivat hotellille. Me osallistuimme kyseisen retkijärjestäjän iltakierrokselle, joten tunnelmassa oli vielä jotain ekstraa. Kyseisellä firmalla on harvinainen pääsy temppelialueelle ilta-aikaan, jolloin alue on muuten yleisöltä suljettu. Niinpä pääsimme näkemään Wat Pho -temppelin silloin, kun se ei ollut täynnä turisteja.

Kierroksen sapuskat olivat loistavia ja oli kiva kuulla oppaan kertovan paikallisesta ruokakulttuurista. Kierroksen lopussa opas tarjosi myös mahdolilsuuden syödä hyönteisiä – yllätin itseni tarttumalla haasteeseen.  Tosin hyönteiskammoisena valitsin kyllä ”helpoimman” mahdollisen makupalan, eli paistetut heinäsirkat. Jos ajatus ei ällötä liikaa, niin suosittelen kokeilemaan: sekä koostumus että maku vastasivat lähinnä perunalastuja. Voisin pistellä heinäsirkkoja poskeen joskus game of thrones -maratonia seuratessa :).

Tässä meikäläisen TOP-herkuttelukokemukset:
– Bangkokin katuruokakierros, tykitystä alusta loppuun, höystettynä palatsivierailulla ja kukkatorilla ja heinäsirkka-aterialla
– illallinen Banyan Tree -hotellin Vertigo-kattoravintolassa. Ruoka oli hyvää, muttei ei räjäyttänyt tajuntaa, näköalat kyllä räjäyttivät. Vinkki: näköaloista pääsee nauttimaan myös drinkkibaarissa. Joten jos haluaa vain lasillisen Aasian korkeimmalla olevassa kattobaarissa, niin ei ole pakko syödä
– Hua Hinin satamalaiturilla olevat ravintolat, erityisesti Ketsarin, älä säikähdä vaatimatonta ulkoasua, ruoka on todella hyvää
– Hua Hinin Cicada-markkinat (pe-su-iltaisin)
– Hotellimme Anantaran kaikki neljä ravintolaa olivat loistavia

(Tsekkaa kuvateksetistä muut vinkit)

Minua pelotti vähän etukäteen, millainen lomamatkan tunnelmasta tulee. Sain nimittäin tietää vähän ennen lomaa, että joudun suhteellisen isoon leikkaukseen. Hyvä ruoka. parempi mieli -sanonta pitää kyllä paikkaansa. Loma oli aivan loistava, tuleva operaatio käväisi kyllä mielessä muutamaan kertaan, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin mielessä nautinto ja kiitollisuus jokaisesta hetkestä, jonka sain kokea (ja jokaisesta ruoasta, jonka sain syödä).

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lounas silkkikeisari Jim Thompsonin kotimuseossa. Silmäkarkkia riitti, oli erittäin hyvää.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Opastettu katuruokakierros alkamassa. Tätä iltaa muistellaan vanhana kiikkustuolissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kierroksella pääsi tutustumaan Wat Phon temppelialueeseen illalla. Ja opas opetti, miten lootuksenkukkien terälehtiä taitellaan nätisti. Vein kukat Buddhalle ja toivoin terveyttä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Temppelialue oli hieno ja hiljainen illalla, kun sinne eivät tavisturistit pääse.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heinäsirkka hyppäsi suuhun, jalajallanjalajalavei.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reissuin hienoimmat näköalat Bayan Treen Vertigo-kattoravintolassa. Ihana ilta!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinin vanha asemahotelli, Centara Grand Beach. Suosittelen hotellin baaria drinksupaikaksi. Ota Vesper, sillä paikassa on 007-tunnelmaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinin yömarkkinat ovat auki joka ilta. Kaikkea mahdollista ja krääsää, mutta myös ruokaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Durian on aasialaisten mämmi. Se haisee niin pahalle, että sen kuljettaminen paikallisissa liikennevälineissä on kielletty. Maistoin durian-jäätelöä kerran Singaporessa, ei jäänyt kaipuu.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinissa on toisetkin iltamarkkinat, Cicada-markkinat ovat hienostuneemmat kuin ne perinteiset yömarkkinat. Jos epäröit katuruoan syömistä, niin tämä on ehkä paikka, jossa uskallat aloittaa. Avoinna pe-su.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Thaimaassa voi tehdä viinitilaretken! Monsoon Valley sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Hua Hinista. Hienot näköalat ja hyvä ruoka, viinikin hyvää!
IMG_8817
Ja se ruoka oli vain niin hyvää!
IMG_8816
Papaya-chili-salaattiin ja mango-chili-salaattiin tuli himo!
IMG_8671
Ja taas syötiin. Oli soft shell crab -kausi, joten sitä herkkua piisasi.
IMG_8568
Hua Hinin laituriravintolassa puitteet eivät häikäisseet, mutta ruoka kyllä.
IMG_8535
Hotellin rantaravintolassa tuli syötyä monet lounaat ja pari illallistakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämän tuoreemmaksi eivät osterit muutu. Nam!

Silkkii mun ihollani

Jos minun pitäisi valita yksi suosikkimateriaali, niin se olisi silkki: se on talvella lämmin, muttei ole kesälläkään hiostava. Se hohtaa kauniisti. Se on ihana niin neuleissa, paitiksissa, yöpaidoissa kuin juhlavammissakin vermeissä. Kaapissani on useampi silkkipaita ja ne ovat minulla ihan arkikäytössä.

Ja totta kai nyt lomamatkalla Thaimaassa tuli shopattua silkkiä. Thaimaan laadukkain silkkitalo on Jim Thompson, jolla on Bangkokissa useampi myymälä, kotimuseo (ihana paikka!) ja outlet. Sieltä shoppasin itselleni silkkitunikan, huivin ja tennarit.

Muut silkkituliaiset ovat mistä mikin: ihan ostareilta, markkinoilta ja lentokentältä. Käsityöharrastukseni ansiosta nimittäin minulle on kehittynyt varsin hyvä materiaalinäppituntuma, erotan kyllä tekokuitusatiinin silkistä.

Ostin varsin vähän tuliaisia. Matkasin Thaimaahan lentolaukku ison matkalaukun sisällä sen varalta, että tulle shoppailtua. Mutta sama lentolaukku mahtui laukun sisään paluumatkallakin.

Silkin lisäksi shoppasin ns. mala-koruja, eli puolijalokivista tehtyjä kaula- ja rannekoruja, jotka ovat erityisesti meditaatiosta innostuneiden suosiossa.

Joo, jotakin muutakin laukkuun upposi, mutta aika vähän: shortsit siellä hajonneiden tilalle, toppi siellä roskikseen joutuneen tilalle, muutamia paitoja, rantakäyttöön sopivat aurinkolasit ja massakentän tenniskengät. Kotiin ostimme tyynynpäälliset ja thaimaalaista viiniä.

Lisää reissusta ensi kerralla, kannattaa odotella vesi kielellä seuraavaa poustausta!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hippihenkinen hapsuhuivi Jim Thompsonilta. Sininen, myös vähän ehkä hipahatava huivi edustaa thaimaalaista nykysuunnittelua ja on lentokentältä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neljä silkkihuivia oli saaliina.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sohvatyynyt MBK-tavaratalosta, joka on kuin kauppakeskuksen muotoon tungettu basaari, loistopaikka!
IMG_9017
Jim Thompson ❤
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Norsuilla koristetut rannekorut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mala-koruja, etummainen on suosikkini.

 

Kylmä kesä (älkää minua syyttäkö)

Tänä kesänä on pitänyt olla ahkera, että on tarjennut. Olemme urakoineet puutarhaa kuosiin. Puutarhanhoito Suomessa on vähän päätöntä hommaa – on niin kylmä, ettei siitä kauniista puutarhasta ehdi nauttia kunnolla. Mutta ehkä ensi kesänä sitten?

Lisäksi olen kutonut aika paljon. Nyt työnalla on valkoinen pitsitoppi, jonka saan ehkä tällä viikolla valmiiksi. Toinen toppikin on työnalla, siitä tulee spagettiolkaiminen, eli saa nähdä, pystyykö sitä Suomessa tänä kesänä käyttämään.

Pari raitatoppia sain valmiiksi jo aiemmin.

Eli jos tästä jotain pitää päätellä, niin runsas toppien työstäminen lupaa kylmää ja sateista kesää. Ensi kesänä meikäläinen neuloo sitten villapaitoja!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valkoinen toppi on muuten sileää neuletta, mutta yläosassa on pitsineuletta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä tulee spegettiolkaintoppi, tosin valmista on vasta viisi senttiä…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Halterneckin tapainen kaula-aukko.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sinistä vai persikkaa?

Kamera olalle vie!

Naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä tai laukkuja, ei ainakaan minulla. Laukkuja pitää olla pieniä, keskikokoisia ja suuria. Erivärisiä ja monivärisiä. Rentoja ja juhlavia. Ja sitten vielä bloggaajalla pitää olla kameralaukku(ja).

Ostin Olympus-kamerani reilu vuosi sitten ja samalla shoppasin Olympuksen kameralaukun (noh, itseasiassa kaksi eriväristä). Ne ovat kuitenkin jääneet pieneksi, sillä varustearsenaalini on kasvanut.

Viime aikoina olenkin metsästänyt uutta kameralaukkua. Olen vaatinut ilmeisesti mahdottomia, sillä sopivaa ei meinannut löytyä millään.

Vaatimuslistani:

  • Laukkuun pitää mahtua kamerarungon lisäksi ainakin neljä objektiivia
  • Sen pitää näyttää naiselliselta
  • Sen pitäisi näyttää mahdollisimman vähän kameralaukulta
  • Sinne pitää kameran lisäksi mahtua ainakin kännykkä, luottokortit ja avaimet

Miksi kameralaukku ei saa näyttää kameralaukulta? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että kamera kulkee mukana matkoilla, näyttelyissä, ravintoloissa, juhlissa ja kaupungilla. En halua alleviivata sitä, että laukussani on kamera. Haluan, että laukku näyttää yhtä luontevalta ravintolatuolille ripustettuna kuin mikä tahansa olkalaukkuni.

Ilmeisesti olen Suomen ainoa nainen, joka on kaivannut tällaista laukkua, siltä ainakin tuntui valikoimaa (tai sen puutetta) ihmetellessä. Hienoja kameralaukkuja kyllä löytyi naisillekin, mutta ne olivat aivan liian pieniä!

Onneksi kollega vinkkasi amerikkalaisesta Kelly Moore Bag -yrityksestä. Heidän sivuiltaan löysin heti useammankin sopivan vaihtoehdon, mutta päädyin nahkaiseen konjakinruskeaan versioon Westminster Hoboon. Sen uumenista löytyy irrotettava lokerikko kameratarvikkeille, eli sen voi halutessaan ottaa pois ja käyttää Kellyn laukkua ihan tavallisena olkalaukkuna. Tai, lokerikon voi ehkä laittaa myös johonkin muuhun olkalaukkuun! Näppärää!

Kellyn laukkujen yksityiskohdat ovat mietittyjä eivätkä useimmat laukut tosiaankaan näytä kameralaukuilta.

Oman laukkuni sisälle mahtuu myös läppäri ja aika paljon kaikenlaista lomapäivänä tarvittavaa.

Tuote tuli Suomeen tietysti tullin kautta, mutta alvin kanssakin tuote vastaa lähinnä tavallisen nahkalaukun hintaa.

Jos olet kameralaukkua vailla, niin Kellyjen laukkujen yksityiskohtia esitellään laukkujen valokuvien joukosta löytyvissä videoissa. Ne katsomalla saa hyvän käsityksen siitä, mitä mihinkin malliin mahtuu.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olkahihna ja irroitettava messenger-hihna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kameraa suojaava lokerikko on irroitettava.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei näytä kameralaukulta, eihän?

Väriä ja villaa

Edinburghista haettu viskibassoni jatkuu, onpas sinnikäs flunssa! Sateinen ja viileä keli siis kostautui. Ei siis ole ihme, että kaupunki pursusi kashmir-ihanuuksia, sillä niille ja  on siinä ilmastossa todellakin käyttöä!

Meiltä kaikilta karsasi vähän mopo käsistä kashmir-ostoksilla. Vanhan kaupungin pääkatu Royal Mile oli täynnä ihania neuleita, huiveja ja vilttejä. Onneksi mukana oli vain lentolaukku, niin ostoksille tuli jossain vaiheessa stoppi.

Edinburgh oli muutenkin kiva ostoskaupunki: sieltä löytyi Cath Kidston, josta ostin sateenpitävän (!) laukun. Ja lisäksi Anthropologien lifestyle-kauppa, joka pursusi kaikkea ihanaa, mutta mukaan tarttuivat korallinväriset korkkarit, joissa on maltillinen, kävelyyn sopiva korko. Lisäksi kaupungista löytyy Joules, josta olen joskus tilannut kumpparit, nyt mukaan tarttui korallinpunainen öljykangastakin tyylinen ulkoilutakki. Kaikilta löytyy nettikauppakin.

Cath Kidston ei varsinaisesti ole mun tyyliäni. Pienissä pinnoissa tykkään kyllä romanttisuudesta, tyttömäisyydestä ja karkkiväreistä. Lontoosta shoppasin heidän merihenkisen hameensa. Antropologien vaatteissa tykkään hippimäisyydestä, mutta osa heidän jutuistaan on kyllä minulle too much. Koruhyllyn olisin kyllä voinut tyhjentää…

Sen sijaan Joulesilta voisin ostaa koko kaupan. Reipasta ja värikästä! Esimerkiksi löytämäni koralliunpunainen ulkoilutakki on sellainen, ettei sellaista voisi Suomesta ikinä löytää mistään! Kun meillä ostetaan huonon kelin takki, se on musta, harmaa, tummansininen tai jos oikein villiksi heittäydytään, niin joulunpunainen. Minusta korallinpunainen sopii kuitenkin aivan hyvin sekä korkkareihin että sadetakkiin! Sataahan sitä tropiikissakin!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Anthropologiessa oli ihania astioita!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Silmäkarkki.
IMG_7896
Kashmiria kaikissa muodoissaan ja Cath Kidstonin vahakangaslaukku.
IMG_7899
Lisää kashmiria. Ja vähän paljetteja.

Viskibasso Edinburghista

Minulla on ollut jo parikymppisestä viehtymys skottiviskejä kohtaan. Erityisesti savuisat Islayn single maltit ovat mun juttu.

Kävin ystävien kanssa viettämässä pitkää viikonloppua Edinburghissa, joten totta kai skottiviskeihin piti tutustua paikan päällä. Lopputuloksena viskibasso, jolla ei varsinaisesti ole tekemistä viskin juomisen kanssa. Iski kesäflunssa :(.

Lämmin suositus Edinburgin linnan vieressä sijaiitsevalla Scotch Whisky Experiencelle. Se on varsin turistico, mutta hienosti toteutettu mesta, jossa tutustuu sekä viskin valmistukseen, historiaan että skottiviskin tyyppeihin. Viskeissä nimittäin on eroja.

Me ainakin tykkäsimme sekä paikasta että viskeistä, vaikka ryhmämme onkin saanut nimensä rakkaudesta rosé-viiniin.

Tarkemmat matkavinkit myöhemmin, mutta nyt totean vain että Slàinte mhath eli suomennettuna Terveydeksi! Sitä nimittäin olisi nyt tilauksessa. Tuo muuten lausutaan jotenkin tyyliin: slaintse-va. Monta viskiä ei voi ottaa, jotta kykenee lausumiseen.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Islayn viskit ovat savuisia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maailman suurin viskikokoelma on brasilialaisen miehen keräämä.

Kolme maata ja beibi

Olemme miehen kanssa haaveilleet Etelä-Saksan automatkasta jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin sellaisen aikaansaaminen ei ole vaan onnistunut. Kesälomalla takuulämpimät kohteet ovat ajaneet usein edelle. Nyt kuitenkin reissulle tuli hyvä sauma, kun miehen kollega vietti eläkkeellejäämisjuhlia Saksassa. Kun kerran sinne menee viikonlopuksi, niin siellä kannattaa sitten olla viikko perään, näin tuumimme.

Itseasiassa vähän kaduttaa, ettei oltu pidempäänkin. Sillä oikeasti Etelä-Saksassa ja siellä suunnalla (Itävallassa ja Sveitsissä) olisi näkemistä vaikka kuinka paljon. Maisemat ovat huikaisevia! Ihmiset rentoja ja iloisia ja sieltä saa hyvää ruokaakin, eikä pelkkää makkaraa ja olutta.

Matkareittimme oli seuraavanlainen:

Perjantaiaamuna Müncheniin, jossa miehellä oli vielä päivän verran palavereita ja minä vietin kesäpäivää sillä aikaa English Gardenissa. Perjantai-iltana ajo Chiemseelle, tarkemmin Prienin kaupunkiin. Prienissä olimme sunnuntaiaamuun asti.

Sunnuntaina ajelu ihana alppimaisemia katsellen kohti Salzburgia, eli Itävallan puolelle. Salzburgissa olimme yhden yön.

Maanantaina matkasimme takaisin Saksan puolelle Garmisch-Partenkircheniin, jossa olimme myös yhden yön.

Tiistaina suuntasimme sitten kohti Bodenseen rannalla sijaitsevaa Konstanzin kaupunkia, joka sijaitsee vain puoli kilometriä Sveitsin rajalta. Loppuosa ajomatkasta menikin Sveitsin puolella.

Konstanzissa yövymme kahden yön verran, ja torstaina suuntasimme takaisin kohti Müncheniä, jossa yövyimme kaksi yötä ennen kotiinpaluuta.

Ja sitten ne vinkit:

Miehen kollegan juhlat olivat Chiemseen (Chiem-järvi) Herreninselissä (miesten saari) sijaitsevassa vanhassa luostarissa. Paikka on ehdottomasti visiitin väärtti. Saarella sijaitsee kävelymatkan päässä luostarista myös ”hullun kuninkaan” eli Ludwig II:n linna, yksi monista. Sen esikuvana on ollut Versailles. Linna on jopa näyttävämpi kuin esikuvansa, tosin kuninkaalta loppuivat rakennusprojektin aikana rahat ja linna jäi kesken. Mutta se mikä on valmista, on kyllä sitäkin komeampaa. Kuninkaan kohtalo oli surkea, hänellä ei koskaan käynyt linnassa vieraita. Ja kunkku kuoli ilmeisesti kuoli hukkumalla, tosin kuoleman luonnollisuudesta ollaan montaa mieltä.

Salzburg on tietysti tunnettu Mozartin kotikaupunkina, mutta on siellä muutakin. Salzburgin linnalle kannattaa ehdottomasti kivuta. Ylhäällä on muutamia mainioita terasseja, joissa voi sitten tasata hengitystään, jos on kivunnut ylös kävellen, kuten me teimme.

Me kävimme illastamassa sormiruokaa fine dining -meiningillä. Suositus: Carpe Diem. Se sijaitsee yhdellä Salzburgin pääostoskaduista, mutta sen rauhallisessa päässä. Pöytävarauksia ei oteta, mutta ainakin näin alkukesällä ja alkuillasta pöydän sai jonottamatta.

Toinen käymisen arvoinen kohde edenkin rämäpäille on Red Bullin Hangar-7, joka on on täynnä extreme-lajeihin liittyviä värkkejä. Muun muassa 30 kilsasta hypänneen Felix Baumgartnerin puku löytyy sieltä. Ja tietysti erillaisia formula-autoja, lentokoneita, moottoripyöriä jne. Kun perheen insinööri on saanut ladata akkunsa ihastelemalla värkkejä, hänet voi viedä syömäään vaikka Carpe Diemiin, kyseisellä ravintolalla on nimittäin ravintola myös Hangar-7:llä.

Garmisch-Partenkirchenissä viivyimme valitettavasti vain yhden yön, mutta palaamme seudulle aivan varmasti. Suomalaiset tuntevat paikan tietysti Keski-Euroopan mäkiviikoista, joten meillä on ehkä harhakuva siitä, että paikka on ”vain” mäkihyppypaikka. Eikä se välttämättä luo kuvaa kivasta lomapaikasta…

Kyseessä on kuitenkin vireä ja viehkeä pikkukaupunki, jonka ympäristössä on mahdollisuuksia aktiiviseen lomailuun vaikka kuinka paljon. Meidän hotellimme ikkunasta häämötti Saksan korkein vuori Zugspitze, jonka huippu on lähes 3000 metrin korkeudessa. Sinne pääsee myös junalla + kaapelikärryllä, joten huippua pääsee ihailemaan ilman patikointiakin.

Garmischin ympäristö on myös täynnä patikointireittejä, kirkkaita jokia ja järviä, ihania kyliä, muun muassa Mittenwald, joka oli aivan kuin sadusta!

Moni kehui Bodenseen aluetta etukäteen, eikä turhaan. Boden on Saksan suurin järvi, ja sen ympärillä on monia pikkukaupunkeja, joista voi valita kohteensa tai sitten vaikka kiertää paikasta toiseen. Me tosiaan yövyimme Konstanzissa, joka on varsin pieni, mutta söpö kaupunki.

Noin 6-7 kilometriä Konstanzin keskustasta sijaitsee Mainaun saari, joka kuuluu Ruotsin kuninkaalliselle suvulle. Bernadotteille se on päätynyt naimakauppojen myötäjäisinä. Mainaun saari on pieni kukkaissaari, joka sopii päiväkohteeksi kaikille puistoja rakastaville. Eli ainakin minulle.

Toinen lämmin suositus Konstanzissa liittyy tietysti syömiseen. Vanhankaupungin ytimessä sijaitseva ESS Bar sai minut kyynelehtimään onnesta, hyvää ruokaa, rento tunnelma, drinkkejä… Täydellistä!

Münchenissä on tietysti näkemistä vaikka kuinka paljon. Mutta me satuimme olemaan siellä päivinä, jolloin aurinko paistoi ja oli 27 astetta lämmintä, joten otimme säästä kaiken irti. Reissuni päättyi sinne mistä se alkoikin, eli English Gardeniin, joka on muuten isompi kuin Hyde Park tai Central Park. Lounastimme siellä sijaitsevassa Seehausissa ja nautimme ympäri nurmikkoja vähissä vaatteissa tai alasti makoilevien saksalaisten ihmettelystä. Rentoa porukkaa. Saksa on tosi kiva maa, Seppo Räty on niin väärässä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Herreninsel on saanut nimensä siitä, että siellä on ollut munkkiluostari. Niillä on ollut aikaa näperrellä kattoon kuvia?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Prienin kylässä oli antiikkimarkkinat.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Salzburgin linnaan olisi päässyt myös köysirataa pitkin. Mutta kävely tekee keski-ikäiselle hyvää.
IMG_7519
Mozartin kuula oli hotellin tervehdys.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tartu hetkeen – syö Carpe Diemissä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sormiruokaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Saksan katolla, liki 3000 metrissä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mainau <3.
IMG_7613
ESS Bar oli meikäläisen makuun.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
BMW Weltistä tuliaisiksi?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
English Gardenissa sijaitsee Münchenin vanhin biergarten.

Arvaatko, missä kävin?

Vietimme ensimmäisen erän kesälomasta. Reissussa tietenkin. Mutta missä maassa (tai missä maissa, sillä käväisimme parissa muussakin maassa)?

Kun mies vei minut kyseiseen maahan ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten, olin aivan varma, että kesäloma on pilalla: pahaa ruokaa, tylsää ja kurjat kelit. No, enpä olisi enempää voinut olla väärässä. Niinpä reissu ei jäänyt viimeiseksi.

Nyt vietimme yhdeksän päivää reissussa, lämpöä oli koko ajan yli 20, lauantaina mittari kipusi 28 asteeseen. Ekana päivänä tuli muutama ripaus vettä ja kunnon ukkoskuuro, mutta sen jälkeen aurinko paisteli. Ruoka oli hyvää, nähtävää ja tekemistä oli enemmän kuin tarpeeksi ja maisemat huikeat!

Kerron myöhemmin matkavinkit, mutta nyt arvauksia: missä kolmessa maassa kävimme? Vinkkejä kuvateksteissä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämän linnan esikuvana on ollut Versailles.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Patikointireittejä oli joka paikassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä puisto on isompi kuin Hyde Park tai Central Park.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämän saaren omistavat Ruotsin kuninkaalliset.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä saari on miesten.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pieni ja ihana kukkaissaari.
IMG_0014
Sanoisin, että tämä maa on romanttinen.

Säännöllisesti ruokittava

Mun mies lupasi minulle ihan seurustelun alkuaikoina, että ruokkii minua säännöllisesti.  Hän on pitänyt lupauksensa. Ei ole päässyt nälkä paljon kurnimaan.

Minä en toivo yleensä kauheasti lahjoja, en äitienpäiväksikään. Toivoin hyvää ruokaa, aikatauluttomuutta ja leuanvetotankoa. Sain kaiken, mitä toivoin, eikä päivä ole vielä edes ohi! Illalla lämpenee grilli ja sinne tuikataan lammasta.

Mun tehtäväkseni on jäänyt istua sohvalla ja kutoa. Yritykseni osallistua torpattiin nopeasti. Kävimme kyllä nauttimassa keväisestä (vihdoin!) säästä ulkona. Lisäksi yritin vetää (kaksois)leukoja uudella  tangollani. Nyt menee kuminauhan avustamana ehkä neljä, eikä se homma helpotu tämän syömisen ansiosta. Toisaalta, pitää syödä, että jaksaa…

Nauttikaa äipät ja muutkin!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mangosmoothie ja pellavajugurttia.
IMG_7363
Brunssin alkupalajuomaksi cavaa ja mansikoita.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Leipiä tsiljoonalla eri tavalla.
IMG_7341
Mun tehtäväksi jäi istuskella sohvalla…
IMG_7351
…kuoharilasi kädessä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Brunssi on katettu!

Kaikki kukat kukkikoot (jos elävät hoidossani)

Mä en ole mikään viherpeukalo. Tykkään kyllä viherkasveista, kukista ja puutarhoista, mutta mulla ei riitä into sellaisten nysväämiseen. Musta puutarhassa kuuluu siemailla rosé-viiniä grilliruokien seurana eikä möyriä mullassa.

Parhaita kasveja ovat minusta kertakäyttökasvikset. Leikkokukat kuolevat aina, hoidon tasosta riippumatta. Voin tuntea tyytyväisyyttä ja ylpeyttä siitä, että tulppaanikimppu kuolee muidenkin hoidossa.

Orkideat ovat myös näppäriä: ne kukkivat tosi kauan ja sen jälkeen ne voi laittaa kompostiin. Olen kyllä saanut ne joskus kukkimaan uudestaankin, mutta en tiedä onko se niiden kukkimaan jallittaminen järkevää: kukka on kaunis pari kuukautta ja sitten se on puoli vuotta tai vuoden kauhea juurikasa. Ei ole kodin kaunistus sellainen. Myös pihakukissa suosin yksivuotisia kukkia, sillä silloin voin vaihdella pihan väritystä vuosittain ja hakea vähän eri tunnelmaakin. Laitetaanko mummolahenkistä pelargoniaa vai kenties vähän modernimpaa?

Tänä kesänä meidän on pakko tehdä vähän puutarhahommia. Olemme asuneet talossa kymmenen vuotta ja silloin istutetut kasvit alkavat olla niin isoja, että tarvitaan vähän uudelleenmiettimistä. Kirsikka varjostaa aika pahasti marjapensaitamme. Viime kesänä pihalla möyrittiin kaivinkoneella sadevesikaivoja, joten piha on senkin jäljiltä vähän räjähtänyt.

Onneksi tähänkin hommaan voi käyttää lapsityövoimaa. Nuorelle miehelle puskien siirtelyhän käy salitreenistä?

Pikkuterassimme sain kuin sainkin kuitenkin viikonlopun aikana laitettua kevätkuntoon ihan omin voimin. Rankkaa se oli, tilanne vaati itseni palkitsemista kukkakimpuilla, en osannut päättää, joten otin kaksi.

Kesää kohti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusi kesäkukkatuttavuus minulle. Saa nähdä, kuinka menestyy hoidossani.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Orvokit ovat kivoja, mutta mun hoidossani ne kasvavat loppukesällä pelkkää vartta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pionit ovat lempikukkiani. Niitä kasvaa myös ulkona.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Onkohan tämä hajuherneen sukua, tuoksi (haju) on ainakin sama?

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑