Miehellä oli lauantaina ohjelmaa, joten minä vietin itsekseni laatuaikaa. Minulle se tarkoitti tennistuntia ja eteisen kaappien siivousta. Laatuaikansa kullakin.

Kaappien siivoaminen on minusta ihanaa! Harmi vaan, että konmarituksen jälkeen omia vaatekaappeja ei juuri ole tarvinnut siivoilla. Mutta eteisen kaappiin saa onneksi kaksi kertaa vuodessa vaihtaa sesongin. Ja minä julkistin kevät- ja kesäkauden alkaneeksi nyt, vaikka perjantaina ja lauantaina ei keväiseltä näyttänytkään.

Talvitakit talvisäilöön, samoin paksuimmat pipot, huivit ja lapaset.

Samalla, kun vaihtaa sesonkia on hyvä tilaisuus käydä vaatteet kriittisellä silmällä läpi: onko kaikki käyttökelpoista vielä ensi talvena, pitääkö jotain korjata, onko jokin vaatekappale suorittanut tehtävänsä?

Koska kevät- ja kesätakkeja on vähemmän kuin talviromppeita ja ne ovat myös ohuempia, tuli kaappiin mukavasti myös väljyyttä. Ilmavat kaapit ovat mielestäni ihania. Tai olisivat. Miksi suomalaiset eteiset tuntuvat aina olevan pieniä? Vaikka juuri meillä pitää olla haalareita ja varusteita joka lähtöön.

Eteinen on aina ensimmäinen ja viimeinen asia, jonka kodistaan näkee, siksi sen pitää minusta olla siisti ja kaunis. Meillä on sääntö, ettei eteisen senkin päälle saisi jättää sälää lojumaan. Tiedättehän eteissälän: avaimet, lompakot, lehdet, kirjeet… Toimii vaihtelevasti. Mutta se on varmaa, että kun siihen jää se ensimmäinen tavara, niin kohta sen seuraksi on jo muodostunut läjä. Tavara ei viihdy yksin vaan se kutsuu kaltaistaan seuraa paikalle.

Nyt meillä on kuitenkin tehty eteisen kevätsiivo. Kevään kunniaksi kävin ostamassa kimpun eteisen senkin päälle. Kevät, tervetuloa meille!

Susanna