Tyylikästä äitienpäivää

Kaksi vuotta sitten kävin värianalyysissä äitienpäivälahjana. Minulle värianalyysin tehnyt Johanna on jonkin aikaa tehnyt myös tyylianalyysejä. Ja kappas, sellainen napsahti äitienpäivälahjaksi. Kyseessä on kasarilla maailmanmaineeseen nousseen David Kibben tyylianalyysi. Kuten värianalyysilläkin, myös Kibbellä on edelleenkin vankka kannattajakunta ja ainakin Pinterestistä löytyy aiheella paljon kuvia.

Itsekin tutustuin kuvavalikoimaan etukäteen. Virhe!

Totta kai aloin aprikoida, mikä tyylisuunta voisin olla ja mikä en ainakaan ole. Ajattelin olevani luonnollinen (natural) tai nuorekas (gamine). Ja ajattelin, etten ainakaan ole klassinen (classic).

Mutta Kibben tyylianalyysissä ei ole kyse siitä, mikä ajattelen olevani tai mikä toivoisin olevani. Koko homma perustuu siihen, miltä näytät. Siis miltä näytät ilman vaatteitasi. Kyse on vartalon ja -kasvojenmuodoista, mittasuhteista, pehmeydestä, terävyydestä, lihaksikkuudesta jne. Kaikki ruuminnosat käytiin läpi ja arvioitiin erikseen. Aloitimme jalkateristä ja päädyimme hiuksiin.

No mikäs järki tässä sitten on? Onko järkeä pukea ihminen romanttisiin vaatteisiin, jos tyyppi ei yhtään sellaisista pidä? No, siinä on se järki, että vartalomme muodoille sopivat tietynlaiset vaatteet. Jos poikamainen vartalo puetaan naisellisiin vaatteisiin, se saa ihmisen näyttämään naamiaisiin tai drag-tilaisuuteen matkalla olevalta. Poikamainen vartalo ei tule naiselliseksi sillä tavalla, päinvastoin, se vain korostaa poikamaisia piirteitä.

Kibben tyylianalyysissä on viisi perustyyppiä:

  • klassinen (classic)
  • luonnollinen (natural)
  • romanttinen (romantic)
  • dramaattinen (dramatic)
  • nuorekas (gamine)

Näistä kaikista on kaksi versiota: yin ja yang, eli feminiininen ja maskuliininen. Tyypeillä on myös eri nimiä, joten jos etsii netin syövereistä tietoa, niin on hyvä hallita termistö, jotta löytää parhaiten tietoa. Esimerkiksi classic yang on toiselta nimeltään dramatic classic. Käy vilkaisemassa tämän sivuston tyypit.

Minulle kävi niin, että olin juuri se tyyppi, joka en kuvitellut tai edes halunnut olla: klassinen yang.  Siis se jakkupukutyyppi???? Hetken jo mietin, että nyt meni pieleen. Mutta Johanna osasi kyllä selittää ja näyttää, mistä on kyse. Kun minulle selvisi, että klassisen sporttinen preppy-tyyli edustaa myös juuri tätä tyyppiä, niin helpotti. Kun ajattelee Polo Ralph Laurenin vaatteita, niin tietää, mistä on kyse: klassisesta tyylistä, mutta jossa on sporttisuutta ja maskuliinisuutta (safari, merihenkisyys). Alkoi tuntua omemmalta.

Kun kävin oman vaatekaapin läpi, huomasin, että valtaosa vaatteistani on itse asiassa varsin oikeaa tyyliä ja mallia. Yksi kesähame on liian romanttinen ja laskostettu. Olen oikeastaan tiennytkin, etteivät rypytykset sovi vartalolleni, joten hameen käyttö onkin ollut vähäistä… Samasta syystä yksi sifonkipaitakin joutui nyt kiertoon. Kaapissani on myös paljon hitusen hipahtavia (natural) kesälomavaatteita, mutta niitä en laittanut pois ainakaan vielä. Oikealla tavalla asustamalla niistä saa ehkä hämättyä klassisiakin.

No mitkä ovat sitten tyylini avainsanat:

  • napakat materiaalit ja leikkaukset
  • vartaloa myötäilevät vaatteet, jotka eivät ole kuitenkaan ultra slim -tyyliä
  • laatu (tällä tyypillä on hyvä olla paljon rahaa, sillä vaatteet ovat kalliita tai ainakin näyttävät kalliilta)
  • klassiset kuviot: raidat, gingham-ruutu, argyle, polkka, hillityt geometriset kuviot (ei Marimekko)
  • medium (ei liian pientä tai suurta, ei liian paksua tai ohutta, ei liikaa eikä liian vähän…)
  • hillitty maskuliinisuus: terävät kaulukset, merimiesnapit, solmiot jne.
  • klassiset värit

Tuo viimeinen kohta onkin sitten hankala, sillä minähän olen värianalyysissä vaalea kesä. Vaalean kesän värit ovat kirkkaita ja karibialaisia. No, onneksi sieltä preppy-tyylistä löytyy tähänkin inspiraatiota: vihreät sortsit ja pinkki pikeepaita.

Olen pinnannut itselleni nyt Pinterestiin tyyli-inspiraatiota. Voit käydä tutustumassa tyyliini.

Pientä skarppausta omassa tyylissä täytyy nyt tehdä, selkeästi klassisempaan suuntaan. Alla vanhoja blogikuviani, joten ihan pielessä ei kuitenkaan kaikki onneksi ole…

Tyylikästä äitienpäivää kaikille!

Susanna

FullSizeRender-1
Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paita ja neuletakki Massimo Duttista, hame Malou C:stä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pidänköhän palmikkoneuleista?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaalean kesän väriviuhka. Sävyjä on enemmänkin, mutta kaikkien värien pitää sävymaailmaltaan istua yhteen näiden kanssa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Korallia ja turkoosia.
IMG_4001-1
Klassikot, jotka ovat minut kaapissani värikkäät.

 

 

 

 

 

Tyylijumit auki

Keski-ikäisen suurin tyyliriski liittyy mielestäni siihen, että jumahtaa vanhaan. Siksi on hyvä, että joku ulkopuolinen katsoo tyyliä joskus uusin silmin. Ja ehdottaa vaatteita, joita ei itse tulisi sovittaneeksi. Ihminen nimittäin jumittuu todella helposti ajattelemaan, etteivät hameet sovi minulle. Tai tiukat housut. Jos on nuorena ollut sporttinen, voi kuvitella olevansa sporttinen edelleenkin, vaikka olisi juossut lähinnä sohvalta jääkaapille.

Kävin kollegani kanssa Malou C:n My look and feel -tyyli-illassa. Konsepti on tällaiselle huonolle shoppailijalle vallan mainio: hoidetaan yhden tapaamisen aikana vaatekaapin suurimmat puutteet kertaheitolla kuntoon.

Samalla sai hyviä vinkkejä siitä, millainen  oma tyyli voisi olla etenkin työelämässä. Vapaallahan voin kulkea hipahtavissa pitsimekossa tai preppyissä palmikkoneuleissa, mutta töissä pitäisi kai edes yrittää näyttää välillä uskottavalta.

Malou C:n valikoima onkin hyvin työvaatepainotteinen ja modernilla tavalla klassinenkin. Valikoimissa on tanskalaisia merkkejä ja muun muassa suosikkihousumerkkiäni Mos Moshia. Housut ovat keski-ikäisen naisen vartalon kannalta hyvin kriittiset. Huonosti istuvat housut pullauttavat vartaloon jenkkakahvat vaikkei sellaisia olisikaan. Näin olen asian itselleni selittänyt.

Koska Malou C:n valikoima on edustaa työpukeutumista, myös vaatteiden värimaailma on hyvin pelkistetty: mustaa, harmaata, ruskeaa, valkoista… Värianalyysissä vaaleaksi kesäksi analysoituna jouduin ensin melkein paniikkiin. Mutta eipä hätää, kyllä ammattilainen neutraalien värienkin joukosta löysi minulle sopivia, muun muassa sinisen farkkupaidan.

Minun vaatekaappini on tällä hetkellä melko hyvin varustettu, mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, alaosista on pulaa. Niinpä kiinnitimme päähuomion juuri housuihin ja hameisiin  Mutta en minä kuitenkaan housuja sovittelemalla hommasta selvinnyt. Parin tunnin aikana sovitin ainakin kymmenkunta erilaista asukokonaisuutta.

Ammattilaisen hyvä vinkki oli, että vaikka olisi etsimässä housuja, kannattaa niiden kanssa kokeilla myös yläosia. Useimpien naisten vaatekaapin suurin ongelma nimittäin on se, ettei siellä ole kokonaisuuksia. Ihmisten synti on jatkuva shoppailu, jolloin kaappiin kertyy yksittäisiä palasia, jotka eivät sovi yhteen. Kun jo kaupassa sovittaa housujen kanssa paitaa, se auttaa huomaamaan, minkälaisen paidan kanssa kyseiset housut sopivat yhteen. Ja sitten voi miettiä, onko kotona sellaista paitaa vai kannattaisiko sellainen hommata myös (muuten ne housut jäävät käyttämättä).

Tyyli-illan yllättävä löytö oli kynähame.  Olen aina kuvitellut, että sellainen korostaa liikaa lantiotani. Siitä tulee ihan taatusti suosikkivaatteeni. Ja löysin myös mustat työhousut, jotka ovat juuri sopivasti klassiset (vähän satiinipintaiset), mutta kuitenkin vähän rokrok. Tyylini ei varsinaisesti mennyt uusiksi, sillä kassiin päätyi muutama modernisti klassinen vaate juppihippisporttarille sopivalla twistillä.
Ammattilaisen vinkit:
– Osta asukokonaisuuksia tai vähintään sovita niitä. Ihmisten suurin ongelma on, etteivät vaatteet sovi keskenään yhteen.
– Käytä korkoja rohkeasti, ne parantavat mittasuhteita ja ryhtiä.
– Asustamalla perusvaatteista on moneksi. Samat mustat housut näyttävät erilaisilta boheemin villatakin kanssa kuin mustan jakun kanssa. Koruilla saa klassiseeenkin asuun vähän hippiyttä.

Minun vinkkini:
– Älä jumahda vanhaan. Vaikka olet elänyt nuoruutesi hehkeimmät hetket kasaripermanentissa, ei siitä tyylistä ehkä enää kannata pitää kiinni. Sama pätee vaatteisiin. Myös vartalosi on ehkä muuttunut nuoruusvuosista, parempaan tietysti.
– Satsaa hyviin housuihin. Ole kriittinen leikkauksen kanssa: pyydä makutuomaria katsomaan, onko lahkeen leveys ja pituus sinulle ihanteellinen. Ovatko taskut ja muut yksityiskohdat sinun vartalollesi hyvät?
– Mieti, mitä tarvitset ja mitä käytät eniten. Satsaa niihin. Jos käytät juhlamekkoa kerran vuodessa, sen ei tarvitse kestää kulutusta. Arkivaatteisiin kannattaa panostaa, niin arjestakin tulee juhlaa.

Kynähameestani tulen bloggaamaan taatusti myöhemminkin. Se on kiva asustaa sekä työ- että juhlakäyttöön sopivalla tavalla.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑