Perhoskesä

Olen kertonut siitä, kuinka puutarhaamme on kehitetty vuosi vuodelta niin, että kukkia on enemmän ja nurmikkoa vähemmän. En tiedä onko syynä kukkien, ja erityisesti hyönteisiä houkuttelevien kukkien, lisääminen vai kesän lämpö, mutta pihassamme ei ole koskaan ollut tällaista määrää perhosia, kimalaisia, mehiläisiä ja kaikkenlaisia pörräisiä!

Erityisesti nokkosperhosia on pihalla ollut aivan valtavasti, mutta myös neitoperhoset lentelevät juuri nyt kukkasissa ja tuntuvat pitävän erityisesti punahatuista.

Miksi sitten pörriäisten houkuttelu on niin tärkeää? No ensinnäkin perhosia ja muitakin hyönteisiä on tietysti hauska itse seurata, mutta asialla on suurempikin ulottuvuus: ekosysteemimme tarvitsee hyönteisiä!

Minusta tuntuu, että pihallamme on myös aiempaa enemmän pikkulintuja, sillä niille hyönteiskattaus on tietysti buffetpöytä. Ja hyönteiset hoitavat monien kasvien pölytyksen, eli pienillä teoilla voi olla iso vaikutus.

Nyt on hyvä hetki istuttaa pihaan perennoja, sillä ne ehtivät vielä päästä kasvuun ennen syksyä. Eli jos sinulla on pienikin pläntti pihaa, niin tee ekoteko, josta on iloa myös silmälle sekä kukkien että perhosten myötä.

Susanna

Neitoperhonen.
Nokkosperhonen ja sen varjo.

Kevättä pukkaa

En ole puutarhaihminen, mutta rakastan puutarhoja. Matkoillakin tykkään kahlata puistoissa ja puutarhoissa, etenkin suurkaupungeissa ne ovat tauko ihmisvilinästä. Kasvien katselu on ihanaa.

Meillä on pieni piha: takapihalle mahtuu liuskekiviterassi, grilli (tai itseasiassa kaksi), ruokapöytä, puutarhavaja ja vähän hedelmäpuita ja herukkapensaita ja nurmikkoa. Lisäksi meillä on sellainen parvekkeen kokoinen pikkuterassi. Etupihalle mahtuu pieni istutusryhmä ja kesällä 3-4 autoa, lumisina talvina siihen mahtuu kaksi autoa.

En ole mikään puutarhanlaittaja. Minusta puutarha on oleilua ja nautiskelua varten. Siksi se pitää suunnitella niin, että tekemistä on mahdollisimman vähän. Ei siis salaatti- ja porkkanapenkkejä, joita pitää kastella ja harventaa. Rikkaruohojen nyppimiseltä välttyy, tai ainakin sen minimoi, jos istutusten alustat peittää kuorikatteella. Nurmikon osuus on vähentynyt vuosi vuodelta: olemme lapioineet sitä pois ja laittaneet tilalle maanpeitekasveja ja perennoja. Kisikkapuiden alla varjossa kitunut nurmikko revittiin viime kesänä pois ja tilalle laitettiin talvioita, ne ovatkin lähteneet kivasti kasvuun.

Tänä kesänä on jo ehditty silpaista yksi siivu pois ja laittaa tilalle hyönteisiä houkuttelevia kasveja. Tykkään kukkien katselun lisäksi nimittäin perhosten katselusta, ja maailma tarvitsee pölyttäjiä. Tämä on siis omakotitaloasujan ekoteko.

Poika rakensi ylimääräisistä muurikivistä meille yrttilaatikon, joten kesän gin tonicien mausteet on nyt taattu.

Yksi nurkka odottaa vielä toimenpiteitä. Nurkassa kasvaa angervoja, joista en tykkää ja pari roipaletta vuorimäntyä. Ne voitasiin kaivaa kokonaan pois ja istuttaa jotain tilalle. Homma vaatii lihasvoimaa (tai vaihtoehtoisesti konevoimaa), joten se on jäänyt toistaiseksi hoitamatta. Pitänee käydä vielä salilla vähän aikaa ja ottaa parit neuvoa antavat gin tonicit.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koristekirsikan kukinta alkaa olla jo hiipumaan päin. Oikeat kirsikat kukkivat varmaan ihan näillä näppäimillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uuteen kukkapenkkiin tuli muun muassa lemmikkejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pölyttäjät tykkäävät mirrinmintusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Poika rakensi yrttilaatikon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kas, siinähän on gin & tonic!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä on seuraava projekti, argh!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Etupihan nurtsi kaivettiin pois jo pari vuotta sitten. Tilalla kivikkokasveja ja kuorikatetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rusakko jyrsi pekan rungon toissatalvena, mutta se tuotti sen jälkeen hämmästykseksemme jättisadon. Viime talvena kuitenkin otimme varman päälle ja viritimme kunnin suojat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Niin sanottu yläterassi, johon mahtuu pieni ruokapöytä. Isommat kekkerit pidetään liuskekiviterassilla.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑