Aah, Azorit

Kävimme miehen kanssa Azoreilla, ja aiomme mennä uudestaan. Paikka on ollut meidän to do -listalla jo pitkään, mutta syrjäisyytensä vuoksi lennot sinne ovat olleet usein sen verran kalliita, että olemme sitten päätyneet muualle. Nyt silmiin osui ihan sattumalta sopivanhintainen, vaihdollinen, mutta järkevä kokonaisuus, joten tartuimme heti tilaisuuteen.

Azorit on ennen kaikkea luontokohde. Sinne ei kannata lähteä auringon perässä, sillä sää voi olla vaihteleva. Lämpötilat ovat yleensä hyvin tasalämpöiset, kuumaa ei ole koskaan, muttei toisaalta kylmääkään. Meidän reissullamme lämpötilat vaihtelivat säästä riippumatta 18-24 asteen välissä, myös öisin. Mutta välillä paistoi, välillä pilveili, oli sumua ja yhtenä päivänä satoikin aamusta iltaan. Kelit olivat kuitenkin sitä sadepäivää lukuunottamatta mitä mainioimmat ulkoiluun ja liikkumiseen. Eli, jos pidät patikoinnista, golfista tai kauniista luonnosta, niin suosittelen ehdottomasti Azoreita. Jos taas intohimonasi on ottaa aurinkoa koko loman ajan, skippaa Azorit – voi olla, että aurinko paistaa, tai sitten ei.

Azorit muistuttaa monessa suhteessa Madeiraa, sekin kuuluu Portugalille ja sijaitsee keskellä merta ja on vihreä. Azorit on kuitenkin vähemmän turistinen ja vähemmän vuoristoinen, enemmän sellainen kumpuileva. Patikointia voi harrastaa, vaikka ei olisi kunnoltaan tai korkeanpaikansiedoltaan vuorikiipeilijä. Toki vaativampiakin reittejä löytyy ja jatkuva kosteus saattaa tehdä hommasta liukasta.

Itselleni tuli pinnanmuodoista mieleen Uusi-Seelanti, ehkä myös siitä, että lehmät kävelivät aivan missä sattuu, niin kuin Uudessa-Seelannissakin (siellä erityisesti lampaat). Jos siis Uusi-Seelanti kiinnostaa, mutta tuntuu liian kaukaiselta, kannattaa ”kipaista” Azoreille.

Ja siitä luonnosta: se ei rajoitu vain saarelle tai saarille. Etenkin näin alkukesällä saarilla on hyvät mahdollisuudet nähdä muuttomatkalla olevia valaita. Kaskelotit asuvat alueella ympäri vuoden, muut ohittavat saaret matkallaan pohjoiseen. Me näimme neljän tunnin valasretkellä kaksi sinivalasta! Lisäksi ison parven pullonokkadelfiinejä ja delfiinejä, ja todennäköisyydet nähdä retkillä joko valatita tai delfiinejä ovat noin 97 prosentin luokkaa.

Azoreiden pääsaari Sao Miguel on pikkuinen saari, joten suosittelen auton vuokraamista ja kiertelyä eri puolilla saarta. Viikossa ehtii saada erittäin hyvän käsityksen saaresta ja ehtii myös ihastua ikihyviksi niin, että on pakko palata uudelleen…

Susanna

Kielimatkalla

Kävimme pienellä syyslomalla Etelä-Portugalissa. Ah, muistin taas, miten ihana se kieli on! Ja miten vaikea! Opiskelin muutama vuosi sitten portugalia työväenopistossa 2,5 vuoden ajan. Inspiraation sain ekalta Portugalin reissultamme, se kieli vain kuulosti niin erilaiselta! Ja koska ihastuimme Portugaliin myös maana, halusin oppia sitä sen verran, että voisin turistina  yrittää puhua edes vähän paikallista kieltä.

No, onnistuin. Siis pystyn 2,5 vuoden opiskelujen jälkeen puhumaan sitä vähän. Hyvin vähän. Pystyn ymmärtämään kirjoitettua tekstiä melko hyvin, ja jopa tuottamaan joitakin lauseita itse. Mutta haastavinta on kuullun ymmärtäminen. Portugalin kieli on nimittäin lausumiseltaan hyvin hankala, ja aloittelijan on hyvin vaikea saada kiinni yksittäisistä sanoista.

Portugali kuuluu latinalaiseen kieliryhmään, joten se on sukua esimerkiksi italialle, espanjalle ja ranskalle. Italiaa olen opiskellut vuoden verran joskus vuonna miekka ja kirves. Sen lausuminen on helppoa ja turisti-italia sujuu edelleenkin sen verran hyvin, että pystyn tilaamaan ruokani ja viinini paikallisella kielellä.

Portugalin opiskeluni tyssähti siihen, että kielelle ei altistu Suomessa oikeastaan lainkaan. Ja muutama lomareissu silloin tällöin ei oikein riitä opiskelujen tueksi. Italiaa opiskeleva voi aina kuunnella Eros Ramazottia. Espanjaa opiskeleva voi kuunnella lattareita ja katsella Netflixistä Casa de Papelia.

No, parin vuoden opiskelujen jälkeen portugalin ryhmää ei tullut edes kasaan, joten vaihdoin reilu vuosi sitten espanjaan. Espanja on toistaiseksi mennyt portugalin pohjalta varsin vaivattomasti. Osaan espanjaa reilun vuoden opiskelujen jälkeen saman verran kuin portugalia parin vuoden jälkeen.

Mutta haastava on hauskaa. Ja nyt reissussa tuli kyllä taas pieni polte opiskella portugalia lisää.

No, olen realisti: panostan nyt tähän espanjaan ja kun se alkaa olla hanskassa, niin voin lisätä vaikeuskerrointa. Sitä paitsi portugalilaiset ymmärtävät ihan hyvin espanjaakin eivätkä edes pistä sen puhumista pahakseen (varsinkaan jos puhuja ei ole espanjalainen). Espanjalaiset sen sijaan eivät kyllä tajua portugalia lainkaan.

Innostuin aikoinani italian opiskelusta Eros Ramazottin ansiosta. Kuuntelin biisejä, lauloin niitä ääneen ja käänsin sanoja. Sama hommahan oli lapsena englannin kanssa. Suosikki-lehdestä ja älppäreistä piti aina lukea niitä sanoja ja kääntää niitä suomeksi.

Nyt olen hyödyntänyt samaa, tehokkaaksi todettua opiskelukeinoa espanjan suhteen. Tavallisen työväenopiston kurssin lisäksi olen nimittäin espanjaa musiikin avulla -kurssilla. Se on superhauska! En tiedä, onko se kovin hyödyllinen, sillä laulujen sanathan kertovat siitä, mistä laulujen sanat yleensäkin kertovat: onnellisesta tai onnettomasta rakkaudesta. Sellaiseen keskusteluun on meikäläisellä lomareissuilla hyvin vähän tarvetta.

No, eihän tämä kieltenopiskelu nyt niin vakavaa ole. Tärkeintä on torjua dementiaa pitämällä aivosolut työllistettyinä ja oppia kieltä sen verran, että reissuissa pääsee vähän jotain sanomaan paikallisella kielellä. Portugalilaiset ovat muuten aivan suunnattoman kiitollinen kuulijakunta alkeita tavaavalle. Maa on Euroopan reunalla ja vaikka sitä puhutaankin Brasiliassa ja joissakin Afrikan maissakin, niin Euroopassa kieltä ei puhuta muualla kuin Portugalissa (ja olisiko heitä noin kymmenen miljoonaa). He ovat siis aidon hämmästyneitä ja iloisia, kun joku vähänkin yrittää.

Até a próxima!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Loppukesän meininkiä.

IMG_4522
Carvoeiron kalastajakylä on säilyttänyt pikkukylän fiiliksen, vaikka siellä taitaakin olla enemmän golf-lomailijoita kuin kalastajia.

IMG_4781
Algarve tulee maurinkielisestä sanasta al gar, joka tarkoittaa luolaa. Tässä yksi huikeimmista: Benagil.

IMG_4518
Valohoitoa.

IMG_4629
Portugalilaiset viinit ovat nostaneet tasoaan.

IMG_4810
Tämän luolan oli rikkonut Herkules-myrsky 11-metrisillä aalloillaan. Luola saikin sen jälkeen uudeksi nimekseen Herkules.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kesäkelit marraskuun alussa. Paras päivä 21 astetta, tyyntä ja aurinkoa.

IMG_4623
Etelä-Portugalin ranta on täynnä huikeita patikointireittejä.

IMG_4681
Farkkutakkikeli.

IMG_4520
Kotirantamme: Praia do Paraiso.

 

 

 

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑