Ihailen ihmisiä, joilla on selkeä oma tyyli. Heidän stailinsa on niin ilmiselvä, että voisi luulla heidän ostaneen koko garderoobinsa sisällön yhdestä ja samasta putiikista. Joskus myös koti on linjassa vaatekaapin kanssa, joten ehkä he ovat ostaneet kaiken samasta lifestyle-liikkeestä.
Näiden tyylitaitureiden vaatekaapissa ja kotona kaikki pienintäkin yksityiskohtaa myöden tietyn linjan mukaista. Tiedän ihmisiä, joilla sekä koti että vaatekaappi ovat selkeitä ja värimaailmaltaan pelkistettyjä. Tiedän myös tyyppejä, jotka on upotettu taiteilijapataan, heillä sekä vaatteet että koti ovat sillä lailla mietitysti boheemeja.
Ja sitten olen minä.
Minä voin haaveilla olevani Jackie Kennedy klassisessa chanel-jakussa ja stiletoissa, mutta mieheni mukaan olen kuin Dharma ammoisesta tv-sarjasta Dharma & Greg. Syytän hippivaikutuksista 70-luvun lapsuutta vapaamielisessä Ruotsissa. Muutimme aivan liian myöhään Pohjanmaalle, jotta nämä hörhöilyvaikutukset olisi voitu minusta enäää karsia kokonaan pois kunnon pohjalaiskasvatuksen avulla. Jäljelle ovat jääneet ainakin rakkaus etnisiin koruihin ja pitseihin.
Eniten vaatekaapistani löytyy kuitenkin sporttisen klassisia tai klassisen sporttisia vaatteita. Jenkeissä tyyliäni kuvailtaisiin ehkä preppyksi. En ole löytänyt preppylle hyvää suomenkielistä vastinetta, mutta pukeutumistyylin ytimessä ovat pikee-paidat, palmikkoneuleet, tennarit, ballerinat, helmikorut, monogrammit, pepitaruutu ja raikkaat värit. Preppy-tyylissä näyttää koko ajan siltä kuin olisi lähdössä purjehtimaan tai golfaamaan. Onpa kätevää siis, etten harrasta kumpaakaan.
Kun tähän tyylittömyyteen lisätään vielä se, että nuoruuteni kroppa ja nykykroppa eivät pääni sisällä ole vielä käyneet lopullista kädenvääntöään, on pukeutuminen välillä arpapeliä. Siksi on välillä hyvä pyytää ammattilaisen apua tyylin kiteyttämiseen.
Siitä lisää ensi kerralla.
Fashion fades, style is eternal.
– Coco Chanel
Muoti on joukkopsykoosia.
– Susanna
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit