Kategoria: Käsityöt

Kevät tulee, villapaidat esiin!

Kunnon pässinpökkimä villapaita on parhaimmillaan keväällä. Talvella sellainen on sisätiloissa liian kuuma, eikä ulkona tietenkään tarkene pelkällä villapaidalla. Mutta kun kevätaurinko alkaa lämmittää, villapaita toimii ulkovaatteena.

Tein pitkästä aikaa pojalleni villapaidan, edellisen tekemisestä taitaakin olla… öööö…. viisitoista vuotta? Nämä meikäläisen käsityöprojektit kun tuppaavat olemaan sellaisia, ettei niiden valmistumisaikataulusta ole aina takeita. Kasvuiässä olevalle lapselle ei mene paita, joka on aloitettu pari vuotta aiemmin. Eikä teini-ikäiselle äidin tekemä kelpaa välttämättä muuten vaan. Eli en ole hänelle sitten tehnyt mitään ennen kuin nyt, kun poju alkoi itse sellaista toivoa.

Paita valmistui sopivasti 18-vuotislahjaksi. Minusta lahjan pitää aina olla lahjan saajan mieleen, joten poika sai itse valita tyylin.

Tämä paita on perinteinen islantilaisneule ja langatkin ovat islantilaislampaan villaa. Villa tekee paidasta todella lämpimän ja tiiviin, paita tuntuu lähes tuulitakilta, niin tiivis sen pinta on.

Ohje on Islantilaisia neuleita -kirjasta, josta olen neulonut itsellenikin tunikan/mekon. Nyt kun meillä on molemmilla islantilaisneuleet, ne päällä pitää varmaan lähteä Islantiin. Mies joutuu ehkä jäämään kotiin, sillä hänellä ei ole villapaitaa ;-).

Lahjan saaja on itse tyytyväinen paitaansa. Minä olen erityisen tyytyväinen lahjan saajaan. kohta 18-vuotias, aatella!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ulkoilmaihmiselle ulkoiluun villapaita.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvio on helppo neuloa pyöröneuleena, vain kahta väriä kerroksella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Naapurin kisu tuli moikkaamaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kevät tulee!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perunanarsissi.

 

 

0

Koukuttava homma

Mä en ole mikään virkkaaja. Kouluaikoina virkkasin pakolliset ketjusilmukat ja pitsiliinan, josta tuli muotonsa ansiosta sipulipussi. Virkkaamaan opettelin uudestaan pari vuotta sitten. Mummoruuduista syntyi laukku. Nytkin minulla on pari laukkua tekeillä, mutta mitään isompaa en ole vielä saanut virkaten aikaiseksi ennen tätä Kalastajan vaimon virkattua reikaneuletta.

Minä tein siitä kuitenkin slipoverin, sillä noita pitkähihaisia neuleita on tullut tehtyä. Lisäksi ajattelin, että liiville voisi olla käyttöä myös kesäisin, vähän sellaisena viileiden kesäiltojen lämmikkeenä. Lisäksi muunsin kaulusta vähän.

Ohjeen lankoja en löytänyt mieluisan värisenä, joten oma neuleeni syntyi Dropisin Alpacasta ja Dropisin Alpaca Silkistä, tuplalangalla.

Neule on ihan superhelppo ja nopea, omani valmistui alle kuukaudessa, vaikka en pitänyt mitään kiirettä. Jos osaat neuloa joustinneuletta ja virkata ketjusilmukoita, niin tämä työ onnistuu!

Tarkkasilmäiset huomaavat kuvasta ehkä myös sen, että olen käynyt kampaajalla. Kuukausi sitten miehen ollessa työmatkalla lähetin hänelle kuvan, jossa oli kasa hiuksia kampaamon lattialla. Vastausviesti kuului : Jess! Tällä viikolla kävin myös raidoittamassa hiukseni. Hiuksissani on ollut oma väri varmaan kohta kolmen vuoden ajan. Lyhyt malli kaipasi minusta kuitenkin jotain… Niinpä annoin sisäisen blondiuteni pukata pintaan. Jos et voi peittää sitä, korosta sitä. 🙂

Uudistunein terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

0

Lupaan ja vannon

Minä olen joka vuosi tehnyt uudenvuodenlupauksia. Ja olen kohtuullisen hyvin myös pystynyt lupaukseni pitämään. Olen muun muassa vähentänyt punaisen lihan ja karkkien syömistä ja liikkunut ulkona enemmän. Yleensä lupaukseni ovatkin liittyneen nimenomaan oman hyvän olon parantamiseen. Mutta vain liikkumisen ja syömisen (tai syömättä jättämisen) muodossa.

Koska oma hyvä olo on muutakin kuin syömistä ja liikkumista, ajattelin tänä vuonna ottaa lupauksiini myös aivan uusia ulottuvuuksia: henkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Kokonaisvaltaisempaa otetta keski-ikäistymisen haittojen torjumiseen siis.

Ohessa siis hyvinvoinnin neljään peruskiveen muuratut lupaukseni.

Vierivä kivi

Liikuntaa harrastan kohtuullisen paljon jo nyt. Viime vuonna HeiaHeian mukaan liikuin yhteensä 287 tuntia. Enimmäkseen liikun 4-5 tuntia viikossa, mikä on ihan hyvä saldo. Sitä en pyri lisäämäänkään. Mutta sen sijaan pyrin nyt pitämään liikuntabreikit mahdollisimman vähissä ja lyhyinä. Ja sehän onnistuu, kun on terveenä ja välttyy rasitusvammoilta. Tänä vuonna siis pyrin lisäämään kehonhuoltoa: Suomenojan urheiluhierojat saavat nähdä minua siis useammin ja lupaan myös venytellä itse enemmän. Sen en ei pitäisi olla vaikeaa, sillä HeiaHeian mukaan olen venytellyt viime vuonna kolme kertaa. Hups.

Täytyy syödä (hyvin), että jaksaa

Syöminen on toinen lempiharrastukseni. Sitä en siis aio lopettaa. Haluan syödä hyvin ja säännöllisesti, ja hyvin syömällä tarkoitan sitä, että syön hyvää ruokaa ja syön myös ruokaa, joka tekee minulle hyvää. Jatkan siis sillä linjalla, että punaista lihaa syön harvakseltaan. Karkin syömisen voisin lopettaa kokonaan. Katsotaan, kuinka käy.

Ruokaan liitty myös aivan uusi lupaus: yritän tehdä ruokaa uudella reseptillä vähintään kerran kuussa, niin helposti sitä jumahtaa tekemään samoja vanhoja juttuja. Vinkkejä hyvistä ruokablogeista siis otetaan vastaan!

Mieli virkeäksi

Ja sitten se henkinen hyvinvointi. Lukeminen on viime vuoden aikana jäänyt surkean vähälle. Lukupiiriharrastukseni piti sitä virkeänä monen vuoden ajan, mutta lukupiirin lopahdettua olen laiskistunut. Minimitavoitteena on kirja kuukaudessa.

Jatkan myös aktiivista käsityöharrastusta, mutta yritän tänä vuonna tehdä jotain lahjaksikin. Poika toivoi islantilaisneuletta. Sellainen siis ainakin tekeille.

Uusin myös museokortin. Keski-ikäiset naiset ovat kulttuurin ja museoiden kantava voima, yritän siis käyttäytyä ikäni edellyttämällä tavalla.

Sosiaalinen media ja elämä

En todellakaan aio tehdä somelakkoa. Ehei. Aion ottaa puhelimen lomillekin mukaan ja olla some-aktiivinen niin kuin tähänkin saakka. Mutta aion myös lisätä ystävien livetapaamisia ja kilautteluja kavereille.

Minusta lupaukseni kuulostavat siltä, että minulle tulee kiva vuosi!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuo kirjoneule valmistuu tänä vuonna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä lankakori tyhjenee tänä vuonna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Luonnonvalkoinen neule valmistuu tänä vuonna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämähän on ihan kohta valmis.
0

Insinöörin avovaimon neule

Mä olen nyt aivan trendien aallonharjalla, kun olen hurahtanut nähin kalastajan vaimon blogissaan suomalaisillekin tutuksi tekemiin skappel-neuleisiin. Trendihän meni nimittäin pari vuotta sitten, mutta se näyttää tehneen comebackin. Ei valitettavasti minun ansiostani, vaan sen vuoksi, että Kalastajan vaimon kirja ilmestyi taannoin ja siinä on blogissa jo aiemmin julkaistu ohje.

Tein loppukesästä ekan skappelini, mutta tein sen kanssa aloittelijamaisen virheen: vaihdon ohjeen langan toiseen, enkä tehnyt mallitilkkua. Neuleesta tuli xs-kokoinen. Jos jollekin on kuvieni perusteella jäänyt epäselväksi, niin en ole xs. Tyhmyydestä sakotetaan. Kyllä mä saan sen neuleen päälleni kiskottua, mutta ei siitä kyllä tainnut mikään suosikki tulla. Voi olla, että lahjoitan sen jollekin pikkuiselle ystävälleni.

Eipä hätää, ostin uudet langat ja sinnikkäästi saman ohjeen kimppuun. Sisulla vaan eteenpäin, minähän kyllä tämän ehkä maailman helpoimman neuleen saan onnistumaan – on sitä sen sijaan tuhat kertaa vaikeampiakin projekteja tehty!

Pitäkää peukkuja, minä pidän puikkoja!

Susanna

Sandnes Garnin Suri-lanka on alpakkaa ja koska vyötteesskäkin mainitaan Skappel, niin nyt ehkä lankavalinta osuu kohdalleen?
Tämän helpommaksi ei neule muutu: pelkkää oikeaa silmukkaa.
Tekeillä on Kalastajan vaimon kirjasta toinenkin neule.
Hattaralanka.
0

Koukussa

Tämä ei ole varsinaisesti käsityöblogi, mutta käsitöiden tekeminen on niin olennainen osa elämääni, ettei tätä voisi uskottavasti kutsua lifestyle-blogikseni ilman aiheen käsittelyä. Onneksi käsityöprojektini etenevät kuitenkin sen verran verkalleen, ettei niistä riitä ihan blogin ainoaksi sisällöksi. Ja ne etenevät hitaasti vain yhdestä syystä: niitä on niin paljon.

Tiedän, että on käsityöihmisiä, joille on kunnia-asia saada työ valmiiksi ennen uuden aloittamista. Minä olen täysin kunniaton. Yritän välillä skarpata ja asetan sääntöjä, että pitää saada kaksi vanhaa valmiiksi ennen yhden uuden aloittamista. Ja sitten vastaan tulee taas jokin ihana ohje. Tai lanka. Tai ihania lankoja. Ja sitten sormia syyhyttää vain ihan vähän kokeilla, miltä uusi ohje ja lanka tuntuvat… Ja sitten se on menoa.

Teen monia töitä yhtä aikaa lähinnä siitä syystä, että käsitöiden tekeminen on mulle fiilisjuttu. On töitä, joita tehdessä voi katsoa telkkarista ihan mitä vain. On töitä, joita tehdessä voi katsoa telkkarista hiihtourheilua. On töitä, joita tehdessä ei voi katsoa telkkarista mitään. On töitä,  jotka sopivat helteeseen. On töitä, jotka sopivat pakkassäähän. On töitä, joita voi tehdä lentokoneessa. On välipalatöitä, jotka tekee hujauksessa silloin, kun mikään muu ei oikein etene.

Nyt aktiivisesti työnalla (eli olen edistänyt niitä viimeisen parin kuukauden aikana) ovat:

– Kalastajan vaimon skappel-mukaelma, josta teen minun mukaelmaani. Tämä on niin helppo ja nopea, että vaikka olen aloittanut sen viime viikonloppuna, se luultavasti valmistuu ensimmäisenä
– Virkattu mochila-laukku
– Meleerattu merinoneule, jonka olen tehnyt poikkeuksellisesti ihan omasta päästäni, eli saa nähdä, mitä siitä tulee…
– Suljettuna neuleena tehtävä etnishenkinen puuvillakirjoneule

(ja vähintään saman verran on projekteja, jotka eivät ole edenneet ainakaan pariin kuukauteen)

Etninen kirjoneule. On joutuisampi kuin näyttää.
Mochila-laukusta tulee virkattu pikkulaukku.
Skappel.
Neule suoraan päästä, mutta kummasta?

Mikä näistä on teidän suosikkinne, haluaisitteko seurata jonkin edistymistä?

Susanna

2

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑