Apua, täällä tapahtuu niin paljon ja niin nopeasti, ettei blogata ehdi! Tässä siis pikakooste viimepäivien tapahtumista: tehtiin Aucklandista viinihyppely läheiselle Waiheken saarelle, jatkettiin maanantaina matkaa Hobbitonin kautta Wentworthiin Bushland Park & retreatiin ja eilen käytiin lähes privaatilla Opouteren biitsillä uimassa. Lisäksi olen ajannut autoa väärällä puolella ja selvinnyt kahdesta liikenneympyrästäkin! Mutta nyt asiaa viinikierroksesta, muista ehkä lisää myöhemmin.
Waiheken saari sijaitsee noin 30 minuutin lauttamatkan päässä Aucklandistä. Se onkin paikallisten viikonloppukohde ja siellä on paljon kaupunkilaisten kakkosasuntoja. Tunnelma toikin mieleen esimerkiksi Cape Codin. Raha näkyi, mutta sillä lailla rennosti.
Waiheken saarella me valitsimme vaihtoehdoksi hop-on-hop-off-bussin, sillä sen avulla pystyimme joustavasti kiertämään juuri niitä tiloja ja juuri sillä aikataululla kuin halusimmekin. Järjestettyjäkin viiniretkiä sinne tehdään kyllä.
Saarella on kymmeniä viinitiloja, joten ihan kaikkia emme ehtineet katsastaa, kävimme kolmella tilalla.
Hyppäsimme ensimmäiseksi pois Tantaluksen tilalla, jonka viinejä meille oltiin kehuttu. Ei turhaan. Minä valitsin kevyen paketin, mies rotevamman, molempiin kuului neljä maistiaista. Joten saimme aika hyvän kattauksen Tantaluksen viineistä. Tantaluksen maistaispaketti oli myös parhaiten järjestetty. Maistiaiset tulivat sopivassa aikataulussa, viineistä kerrottiin tarpeeksi ja tarjolla oli pientä syötävääkin.
Seuraavaksi suuntasimme Batchin tilalle, joka on saaren tiloista korkeimmalla. Sieltä olikin huikeat 360 asteen näköalat koko saarelle, Aucklandiin ja Coromandelille. Olimme paikalla lounasaikaan, joten syödäkin piti. Istuimme aurinkoisella terassilla nauttien iltapäivätee-tyyppisen setin, eli vähän kaikkea. Siihen kuului lasi roseekuohuviiniä, lisäksi tilasimme maistelulasilliset (4 kpl). Maistelulasilliset tuotiin kaikki samaan aikaan teekattauksen kanssa, joten lämpimässä niiden nautiskelu meni vähän hosumiseksi ja tuntui, ettei niiden esittelystä oltu kovin kiinnostuneita. Mutta Batchiin kannattaa mennä ehdottomasti lounaalle näköalan vuoksi.
Kolmas paikkamme oli sitten lähinnä satamaa sijaitseva Mudbrickin tila. Siellä maistiaiset tarjoiltiin baaritiskillä hauskojen tarinoiden siivittämänä. Tosin terassi olisi ollut huomattavasti kivempi paikka viinien maisteluun, sinne suuntasimme sitten maistiaisten jälkeen nauttimaan lasillisesta skumppaa. Näköala oli aivan huikea etenkin ilta-auringon aikaan! Meni kyllä ehkä romanttisimpien näköalojen sarjaan ikinä!
Tantalus:
viinit *****
maistiaisten järjestelyt *****
maisemat ****
Batch:
viinit ***
maistiaisten järjestelyt **
maisemat ****
Mudbrick
viinit ****
maistiaisten järjestelyt ****
maisemat *****
Lisää viinijuttuja on tiedossa, sillä olemme menossa viinipyöräilylle Blenheimissä. Bloggaan siitä, jos en joudu tankojuopumuksesta vankilaan.
Susanna
Tantalus oli kokonaisuutena oma suosikkini.Nam.Batchin iltapäivätee ilman teetä sopi meikäläiselle.Batchin maistelumaisema oli huikea.Kaikki lasit tuotiin Batchillä pöytään yhtä aikaa, mikä oli lämpimällä terassilla kyllä vähän haaste…Viini kiinteässä olomuodossa.Viimeisin, muttei vähäisin: Mudbrickin terassi.
Täällä sitä ollaan tasan toisella puolella maapalloa pää alaspäin! Ensivaikutelmat Uudesta-Seelannista ja Aucklandistä ovat todella positiiviset. Vaikka odotukset olivat kovat, ne ovat täyttyneet. Eilinen tosi meni aikaerosta ja yölennosta toipuessa aika iisisti, ja tänään vähän satelee, joten toistaiseksi ei mitään ihmeempää raportoitavaa. Mutta tarvitseeko sitä lomalla aina ollakaan?
Paluu kuitenkin vielä Honkkariin sen verran, että suosittelen Star Ferry -laivaretkeä Hong Long Islandin puolelta Kowloonille. Ja suosittelen sitä nimenomaan illaksi, sillä saaren pilvenpiirtäjät ovat iltavalossa huikeat. Eikä siinä kaikki, klo 20 joka ilta starttaa Symphony of light -musiikki- ja valoesitys, joka meni kyllä meikäläisellä tunteisiin.
Dubain tanssiva suihkulähde jäi heittämällä toiseksi, Honkkarissa nimittäin tanssii koko kaupunki! Jos haluat saada vähän käsitystä, niin kannattaa katsoa tämä video.
Hong Kong on nyt siis ”nähty”, ja matkamme pääkohde Uusi-Seelanti saavutettu. Majailemme tässä Aucklandissa maanantaihin asti (yht. 3 yötä). Huomenna olisi tarkoitus suunnata Waihekeen tutustumaan paikallisiin viineihin. Olen nyt maistanut kahta roseeta, ja ne ovat kyllä olleet maukkaita. Suomessa tarjolla on usein vain sauvignon blanceja ja pinot noireja, joten on kiva päästä laventamaan käsityksiäni maan viineistä.
Susanna
Kyyti Kowloonin puolelle kesti viitisen minuuttia ja maksoi paikallisliikenteen maksun verran.Hong Kong Islandin pilvenpiirtäjät ovat suosittu hääkuvien tausta, joten hääseurueita oli paljon.Klo 20 alkaa joka ilta valoshow, joka on näkemisen arvoinen.Loungessa uskalsi jo nostaa maljan sille, että pääsemme kuin pääsemmekin Uuteen-Seelantiin!
Pilvenpiirtäjät! Ne tulevat varmaan mieleen kaikille, jotka ovat nähneet kuvia Hong Kongista. Niitä nimittäin piisaa, Honkkarissa on eniten pilvenpiirtäjiä maailmassa. Eli unohtakaa New York, Dubai ja muut suurkaupungit, ne näyttävät Honkkariin verrattuina matalilta tuppukyliltä.
Itse en varsinaisesti ole pilvenpiirtäjäihminen, viihdyn enemmän yleensä matalissa suurkaupungeissa, kuten Pariisissa ja Lontoossa. Mutta Honkkarilla on kyllä yksi valtti pilvenpiirtäjäkaupunkeihin verrattuna: luonto. Hong Kongissa on lukuisia patikointireittejä, joista pisin on yli sadan kilometrin mittainen.
Niinpä mekin vedimme eilen patikointikengät jalkaan ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidän Aberdeeniin, saaren toiselle puolelle. Matka kesti noin vartin. Lähdimme Aberdeenin suunnasta kipuamaan Peakille, sillä oppaiden mukaan se on vähiten turistinen reitti.
Oppaiden mukaan matka vie 1,5 – 3,5 tuntia. No, me kipitimme sitten ilmeisen vauhdikkaasti, sillä matka vei 70 minuuttia, tosin sykkeenikin huiteli noin 150:ssä. Kävi siis ihan treenistä. Muutamaa satunnaista ohittamaamme patikoijaa lukuunottamatta saimme olla ihan rauhassa ja kuunnella lintujen laulua ja edellispäivän sadevesiä kuljettavien purojen solinaa.
Huipulla odottivat huikeat näköalat keskustan suuntaan! Ja myös Gordon Ramsayn ravintolan olut ja maittava lounas. 🙂
Tankkauksen jälkeen kiersimme vielä noin tunnin mittaisen Peakiä kiertvän reitin ennen kuin hyppäsimme keskustaan suuntaavaan bussiin.
Pieni luontobreikki latasi akut, nyt taas jaksaa suurkaupungin vilinää.
Täällä Honkkarissa otetaan muuten koronavirus tosissaan, tuoreessa muistissa on tänne kovasti iskenyt Sars. Meiltä mitataan kuume hotellilla joka toinen päivä. Muutamissa ravintoloissa on myös mitattu kuume ennen kuin on päästetty sisään. Aasiassa muutenkin yleisesti käytössä olevat hengityssuojaimet ovat nyt lähes kaikilla käytössä ihmisjoukoissa. Myös käsidesiä on tarjolla joka paikassa, ja ihmiset myös sitä käyttävät.
Torstaina kohti Uutta-Seelantia, ellei virusrintamalla tapahdu mullistuksia.
Susanna
Patikointireitti kulki Aberdeenin hautausmaan ohi.Aberdeen jäi taakse.Tuo ei ollut vielä huippu.Pieni breikki.Vesipuro.Peakillä odottivat huikeat maisemat.Kiersimme myös huipun.
Eipä puutu jännitystä tähän tulevaan reissuun valmistautumisesta. Ensin uutiset Hong Kongin mellakoista. Kun sillä rintamalla hiljeni, alkoivat uutiset koronaviruksen leviämisestä. Ja sitten olimme miehen kanssa molemmat oikein kunnon flunssassa viime viikolla. Ja ikään kuin siinä ei olisi kaikki, sain flunssan päälle oikein kunnon vatsataudin!
No, toivotaan, ettei se vatsatauti tartu mieheen, sillä vatsatauti itsessäänkin on kyllä aivan kamala. Saati, että sitä potisi lentokoneen vessassa… uuh!
Naureskelin (koska mitä sitä muutakaan ihminen voi), että vetäisin sellaisen yhden päivän intensiivikurssin: norjan alkeet, bikinikuntoon luonnonmenetelmin ja porsliinituotantoon tutustuminen lähietäisyydeltä. Ei ollut kiva kurssi, en ainakaan maksaisi siitä. 😀
Kaikista pikkuvirusten kiusasta huolimatta matka lähestyy, tänään mennään! Ainakin vielä näyttää siltä, että matkamme alkaa Hong Kongista.
Jos mutkia tulee matkaan, niin onhan siinäkin jotain positiivista: ainakin blogiin tulee jännittävää sisältöä. Stay tuned! 😀
En vieläkään meinaa uskoa, että ensi perjantaina alkaa reissu, josta olen haaveillut koko aikuiselämäni! Ensin se oli haave. Sitten siitä tuli tavoite. Ja kohta se on totta. Ainakin toivottavasti se on totta, sillä pienenpieni koronavirus saattaa vielä tehdä yllättäviä mutkia matkaan.
Kyseessä on siis pyöreisiin vuosiini yhdistetty bucket list -reissu Uuteen-Seelantiin. Matkamme alkaa Hong Kongista, ja se on tässä nyt se jännittävin osuus. Tällä hetkellä Uusi-Seelanti on estänyt maahantulon Manner-Kiinasta. Honkkari ei ole Manner-Kiinaa, mutta koska olemme tasoittelemassa aikaeroa siellä viiden yön ajan, niin on tietysti mahdollista, että sinä aikana vedetään rajoja kiinni laajemminkin. Toivottavasti ei. Tai jos niin käy, niin se toivottavasti tapahtuu ennen starttiamme, jolloin ehdimme vielä tehdä uudet suunnitelmat. Olisi tietty tylsää olla jumissa Hong Kongissa, kun reissumme pääkohde on Uusi-Seelanti.
Uudessa-Seelannissa vietämme sitten vajaat neljä viikkoa, ajamme maan likipitäen päästä päähän. Ja sen jälkeen tulemme takaisin Bangkokin kautta.
Tiedossa on siis kerran elämässä -tyyppinen reissu. Laukku on likipitäen pakattu. Nyt pidetään vain peukkuja, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Flunssanikin ehtii toivon mukaan parantua ennen reissua.
Kaikkien Honkkariin liittyneiden uutisten vuoksi ja reissun palapeliluonteen vuoksi on kyllä onni, että meillä on kerrankin ollutmatkatoimisto apuna. Itse emme olisi ikinä osanneet suunnitella näin moniulotteista reissua. Ja nyt kyllä jännittäisi vielä nykyistä enemmän, jos olisimme lennot ja muut buukkailleet itse.
Jos haluat seurata reissuamme, niin pidä blogia silmällä. Päivitän tänne matkakertomusta varmaan useamman kerran viikossa.
Susanna
Norsuilla koristetut rannekorut.
Papaya-chili-salaattiin ja mango-chili-salaattia on oakko saada nytkin.
Edelliseltä Thaimaan reissulta.
Durian on aasialaisten mämmi.
Tämä illallinen Bangkokissa jäi monestakin syystä ikuisesti mieleen.
Piipahdin pari viikkoa sitten Toscanassa. Paluu arkeen merkitsi sitä, että kesämekko vaihtui kevytuntsaan. Toscanassa oli vielä kesä. Viinin sadonkorjuu oli käynnistymässä seuraavalla viikolla. Lämpöä oli päivisin vielä 24 astetta.
Minä käyn aurinkoenergialla, joten tämä valon vähentyminen ottaa minulle kyllä koville. Pakkasesta sentään selviää laittamalla vaatteita päälle, mutta miten saa lisää valoa päiviin? Aamuisin herätessä on pimeää, eikä mene kauan, kun on pimeää sekä matkalla töihin että töistä kotiin.
Olen varma, että esi-isämme eivät kääntyneet Uralilta tähän suuntaan vapaaehtoisesti. Kyseessä oli jokin epäsosiaalinen rikollisjoukko, jonka muut ajoivat pohjoiseen, kun he itse kääntyivät Keski-Euroopan suuntaan.
No, onhan syksyssä toki hyviäkin puolia: tykkään arjesta ja syksyllä sitä arkea piisaa. Töiden päälle harrastan kaksi kertaa viikossa espanjanopiskelua, käyn salilla 2-3 kertaa viikossa ja tanssimassa lattareita kerran viikossa. Jos vapaa-aikaa jää (eli yleensä ei), teen käsitöitä, askartelen ja luen. Syksyllä on myös mukava käpertyä punaviinilasin kanssa sohvannurkkaan, Toscanasta onkin tulossa laatikollinen chianti classicoa ja kertakaikkisen herkullista rosee-viiniä. Niitä odotellessa!
Mitkä ovat teidän selviytymiskonstinne?
Susanna
Kävin joka aamu katsomassa, kun aurinko nousi Toscanan kukkuloiden ylle.Aamu-usvaa.Auringonnousu voi räjäyttää tajunnan.Oliiveja.Sitruunoita ruukussa.Sinistä taivasta.Sienassa olen käynyt aiemminkin, mutta katedraali on jäänyt aiemmin katsastamatta. Kannatti käydä.Sienan kuuluisa aukio. Bondia ei näkynyt.Viimeisen illan viimeiset säteet.
Yhtäkkiä aloin bongata niitä kaikkialla: videoissa, valokuvissa, penaaleissa, bullet journaleissa, tarroissa, vaatteissa ja tietysti lankahyllyillä. Nimittäin alpakoita. Ensimmäisen alpakkavideon nähtyäni olin heti aivan myyty – alpakat ovat i-ha-ni-a! Siltä istumalta selvitin, onko alpakoita Suomessa ja missä niitä pääsee katsomaan. Ja sitten olinkin jo lyönyt kalenteriin visiitin Ali-Ollin alpakkatilalle Klaukkalaan. Meiltä on siis lähimpien alpakoiden luokse vain puoli tuntia, lähimatkailua!
Vierailu ei vähentänyt lainkaan alpakkarakkauttani, sillä alpakat ovat söpöjä ja hassuja sekä ulkoisesti että sisäisesti. Ne ovat kilttejä, niiden ruokkiminen on helppoa, sillä niillä ei ole ylähampaita, joten ne eivät edes vahingossa voi purra kädestä. Niitä voi rapsutella ja silitellä, jos ne sille päälle sattuvat. Ne ovat nimittäin luonteeltaan hyvin paljon niin kuin kissat, niitä ei kiinnosta miellyttää ihmistä. Eli mitä tahansa ne tekevätkin, ne tekevät sen omasta halustaan.
Ne ovat kaikki myös omanlaisiaan persoonia, sen huomasi jo ruokkiessa, sillä Aamu oli selkästi tyttöporukan nälkäisin tyyppi ja yritti viedä kaikki rehupelletit muiden nenän edestä.
Alpakat ovat oppivaisia, joten niiden kanssa voi harrastaa esimerkiksi alpakka-agilityä. Tai käydä kävelyllä, sillä ne kulkevat hihnassa. Minäkin pääsin tekemään pienen lenkin.
Ali-Ollin tila on auki ympäri vuoden sunnuntaisin, joten suosittelen retkeä kaikille, jotka pitävät eläimistä. Tilalla on myös poneja, kaneja, deguja, marsuja ja kaksi kissaa.
En valitettavasti voinut tuoda kotiin omaa pikkualpakkaa, mutta tuliaisia toin tietysti silti. Tilan puodista lähti mukaan kolme vyyhtiä Iitasta kehrättyä lankaa. Alpakan villa on seitsemän kertaa lämpimämpää kuin lampaanvilla, eikä siinä ole lanoliinia, joten se ei ole pahanhajuista ja rasvaista. Lisäksi mukaan lähti alpakkasukat ja washi-teippi, jolla voin nyt sitten koristella bullet journaliani. Ja ensi talvena Iita lämmittää ehkä kaulaani pakkasilla.
Susanna
Oispa ruokaa.Uteliaat alpakkavauvat.Hän on Manna.Ruoka maistui.Terve.Alpakat keritään kerran vuodessa.Ostin Iitasta kehrättyä lankaa.Ovat varmasti lämpimiä.Pehmo.Lämmin suositus.
Blogi oli taas hiljaa, sillä meikäläinen vietti kesäloman loppupuoliskon. Keski-ikäinen ihminen näemmä alkaa olla kaavoihinkangistunut ja turvallisuushakuinen, sillä päädyimme viime kesän tapaan Mallorcalle. Olimme kuitenkin sen verran uhkarohkeita, että valitsimme osittain eri paikkoja kuin viime vuonna.
Ensimmäiset kuusi päivää olimme Cala d’Orissa, mutta hitusen eri paikassa kuin viime vuonna. Sitten siirryimme viikoksi Sóllerin pikkukaupunkiin, jossa kävimme viime vuonna päiväseltään patikoimassa. Ja loput neljä päivää olimme saaren pääkaupungissa Palmassa, jonne olimme aiemmilla reissuilla tehneet vain päiväretkiä.
Koska olen hehkuttanut Mallorcaa matkakohteena jo aiemmin useissa eri blogauksissa, muun muassa shoppailukohteena ja aikuiskohteena, niin säästän teidät nyt blogisarjalta. Tässä siis kootut fiilikset, vinkit ja kommentit reissustamme, joka oli jälleen tosi kiva (lue myös kuvatekstit). Ensi kesänä emme kuitenkaan mene Mallorcalle, mutta varmasti vielä joskus menemme.
Ensinnäkin, suosittelen Mallorcalle matkustamista lämpimästi syyskuussa. Meidän reissumme ajoittui elo-syyskuun vaihteeseen. Heinä-elokuun kiihkein matkailusesonki alkaa olla jo vähän takanapäin, mutta kesä jatkuu. Lämpöä oli 26 – 33 astetta ja näin loppukesästä meri oli jo ehti nyt lämmetä. Emme ole koskaan, ikinä, milloinkaan uineet niin paljon kuin Cala d’Orin viikollamme!
Me emme ole varsinaisia rantalomailijoita siinä mielessä, että jaksaisimme ottaa aurinkoa ainakaan tuntia, paria pidempään, emmekä missään nimessä joka päivä. Mutta jos vesi on kirkasta ja lämmintä, niin voimme kyllä käydä uimassa pari kertaa päivässä ja viihtyä vedessä kaloja katselemassa pitkäänkin. Erityisen hyvin tähän sopivat mielestäni Cala d’Orin suunnalla olevat ”Calat” eli rantapoukamat. Pitkät hiekkarannat eivät ole meidän juttu, sillä se rannalla oleileminen ei ole meidän juttu.
Seudulta löytyy myös kivoja patikointireittejä, me yhdistimme patikoinnin ja uinnin kävelemällä Finca Roigista neljän calan reitin (Cala Magrana-Cala Pilota-Cala Virgil-Cala Botá). Noille rannoille ei pääse autolla, joten rannat ovat rauhallisia, paikalla on vain kävellen tai pyörällä tulleita sekä veneitä parkkeerattuna poukamiin.
Toiseksi, Mallorcan länsireunalla sijaitseva Tramuntanan-vuoristo on oiva patikoinnista kiinnostuneiden matkakohde. Sóllerin kaupunki on patikoijille hyvä tukikohta, sillä sieltä lähtee monia reittejä, joiden vaativuus vaihtelee helposta vaativaan. Me teimme viikon sellaisia 1,5 – 4 tunnin lenkkejä, joissa nousumetrejä tuli helposti liki 500 metriä. Tramuntanan korkeimmat vaellusreitit nousevat 1000 metriin, mutta niille ei meillä helteen, kunnon, varusteiden tai kokemuksen puolesta ollut vielä asiaa…
Keskitasoisista reiteistä ja päiväretkistä selviää normaalikuntoinen ihminen kyllä hyvin, mutta suosittelen kaikile patikoinnista kiinnostuneille hyviä patikointikenkiä, sillä polut ovat pääsääntöisesti hyvin epätasaisia. Myös kävelysauvasta on hyötyä. Vettä pitää varata mukaan, sillä syyskuussakin päivälämpötilat voivat siis nousta 33 asteeseen. Muuten reitit ovat kyllä pääsääntöisesti näppäriä, sillä ne kulkevat kylästä toiseen ja niistä löytyy kyllä ravintoloita ja kuppiloita. Reitit on melko hyvin merkitty, mutta silti kannattaa ostaa opaskartta.
Sóllerin kaupunki on viehättävä, mutta se on pieni. Näin jälkikäteen ajateltuna siellä olisi voinut olla lyhyemmänkin ajan kuin viikon, mutta toisaalta tarkoituksenamme oli patikoida usempaan otteeseen, ja akillesjännevaivojen vuoksi en uskaltanut lähteä retkille peräkkäisinä päivinä. Eli viikossa ehdimme tehdä kolme reissua lepopäivistä huolimatta.
Illalla kylän ”nähtävyydet” kyllä ehtivät loppua, sillä kivoimmat paikat: Can Pruneraeli yhdistetty modernin taiteen museo ja kotimuseo, kasvititeellinen puutarha ja keskusaukio on kyllä nähty muutamassa tunnissa. Onneksi kylästä löytyy kyllä muutamia kivoja ravintoloita, joista meidän suosikkimme olivat Lluna 36 ja La Vilan sisäpiha. Joutohetket vietin piskuisen hotellimme ranskalaisella parvekkeella ihmisvilinää seuraten. Ihan lomasta kävi sekin
Kolmanneksi, Palma on todella kiva ruokakaupunki ja siellä voi helposti viettää aikaa pelkästään kulkemalla kauppahallista tosieen ja istuskelemalla kivoissa kahviloissa. Buukkaamamme opastettu ruokaretki meni valitettavasti pieleen, sillä oppaamme ei ilmestynyt paikalle. Mutta itse löysimme harvoin oppaissa mainitun San Juanin kaupunginosassa sijaitsevan Mercado Gastronómicon kauppahallin, joka on auki puoleen yöhön ja joka on vallan mainio mesta. Myös Mercado l’Olivar vanhassa kaupungissa kannattaa katsastaa sekä Santa Catalinan kauppahalli. Vanhassa kaupungissa on paljon ravintoloita, mutta niiden joukosta helmien löytäminen voi olla hankalaa. Itse tykkäsimme aivan huoneistomme vieressä sijainneesta l’ambigústa.
Se oli sellainen reissu se, uusi reissu on jo buukattu ja kovasti ajatuksissa, sillä se on meidän bucket list -kohteemme Uusi-Seelanti.
Mallorcalle sanon: Gracias, hasta la proxima!
Susanna
Calat ovat pieniä rantapoukamia. Jos näkee vähän vaivaa, voi löytää aivan oman rannan itselleen.Tässä meidän kotirantamme, Cala Egos, joka sijaitsee Cala d’Orin alueella. Ranta oli todella ihana, kun polski vähän pidemmälle, sai katsella kaloja ihan omassa rauhassaan.Joskus kannattaa pistää lomallakin kello soimaan ja lähteä aamukävelylle. Aurinko oli ensin pinkki.Ja hetken kuluttua se värjäsi pilvenreunat oranssiksi.Mun iho, hiukset ja kynnet rakastavat lämmintä ilmastoa. Hiukset kasvoivat varmaan kaksi senttiä loman aikana!Satunnainen patikoija etsii uimarantaa, Finca Roigista lähtee reitti, joka kiertää neljä rantaa.Santuari de Sant Salvador – suosittelen! Huikeat näköalat. Sinne voi patikoida, mutta perille pääsee myös autolla.Osuimme Santuari de Sant Salvadorille juuri, kun tämä hurjapää hyppäsi huipulta alas.Sóllerin keskustori on viehättävä. Koko kaupunki on täynnä Art Nouveau -kauneuksia.Teimme museojunalla retken Sóllerista Palmaan ja takaisin. Maisemat ovat huikeat, mutta vielä huikeammat, jos lähtee itse patikoimaan.Can Prunerassa oli kiinnostava Pep Guerreron näyttely.Can Prunera on myös kotimuseo, jossa on silmäkarkkia.Hotellimme Aqua Llunan aamiaiskattaus. Maailman parhaat croissantit, muuten.Naapurikyyläystä hotellin partsilta.Sóllerista lähtee monia patikointireittejä, tämä kulki satoja vuosia vanhan oliivipuulehdon halki.Ja reitti päättyi Port de Sólleriin, jossa oli pakko pulahtaa uimaan. Oli 33 lämmintä.Fornalutxin kylään patikoimme myös. Kylä sai muutama vuosi sitten tittelin ”Espanjan kaunein kylä”.Ja siellä häämöttää Sóller.Palmassa kannattaa aina katsoa ylöspäin.Hotellihuoneistossamme oli kaksi privaattia kattoterassia.Palman katedraali, La Seu.Kuten sanoin, Palmassa kannattaa aina katsoa ylös.Vanha arabialainen kylpylä, Banys Arabs.San Juanin Mercado Gastronómico.
Käytiin siipan kanssa viettämässä viikonloppua Naantalissa. Edelliskerrasta olikin liki 15 vuotta aikaa, vaikka Naantali kyllä ehdottomasti ansaitsisi meiltä parisuhdeviikonlopun useamminkin. Se on lähellä, se on romanttinen, siellä on nähtävää ja etenkin jos laventaa reviiriä Turkuun, niin siellä on myös erittäin hyvä ravintolatarjonta.
Suomen kesä näytti viikonloppuna parastaan, paitsi tietysti sunnuntaina, jolloin olimme buukanneet opastetun kierroksen Kultarannan puutarhaan. Mutta, ta-daa, istuimme sinnikkäästi Kultarannan parkkiksella kytäten taivasta, kelloa ja sadetutkaa. Ja kolme minuuttia ennen kierroksemme alkamista myös sade loppui!
Kuten tavallista, retkemme varsinainen pääsisältö hahmottui kuitenkin syömisen ympärille. Perjantaina söimme Naantalin kylpylässä sijaitsevassa Thai Garden-ravintolassa, joka oli jäänyt mieleemme jo edellisvisiitillä. Ja täytyy sanoa, se on kyllä yksi Suomen parhaista, ellei paras thaimaalainen ravintola.
Lauantaina suuntasimme bussilla Turkuun, jossa kävelimme jokivartta pitkin sen verran, että katsoimme ansainneemme jo lounaan Tintåssa. Osuimme paikalle juuri pahimpaan lounasruuhkaan, mutta palvelu oli siitä huolimatta ripeää ja ruokakin oikein hyvää. Olimme pohtineet erilaisia nähtävyyksiä Kakolan mäestä Turun linnaan saakka, mutta kaunis keli houkutteli vain käppäilemään rantaa pitkin. Teimme tuliaisostokset Kauppahallissa, sillä mies osti kaksi purkkia hernekeittoa ja lajitelman vihreää teetä. Kauheata tuhlailua siis! 🙂
Illaksi saavuimme takaisin Naantaliin. Käsittämätöntä kyllä, mies ei ollut koskaan aiemmin käynyt Naantalin keskustassa, joten käppäilimme ihmetellen ihania puutaloja ja niiden tunnelmaa. Ja illalliselle päädyimme Snickariin.
Sunnuntaiaamuna meitä kelluttikin hyvin kaiken tämän syömisen jälkeen hyvin. Kylpyläkäynnin jälkeen oli kuitenkin taas nälkä, joten ennen Kultaranta-visiittiä piipahdimme lounaalla Kultaranta Resortin golfkentän klubirakennuksessa, jossa oli oikein hyvä buffet-lounas. Vieressä oleva, erityisen kehuttu pizza-paikka oli vielä siihen aikaan kiinni, joten (ehkä onneksi) se jäi kokematta.
On se hyvä, ettei romanttisia viikonloppuja ole useammin. Menisi vaatekoko nopeasti uusiksi…
Susanna
Siinä se on: Naantalin aurinko!Nätti kuin karkki, sellainen on Naantali.Hmm… Mikä jottei?Vespa.Thai Garden on erittäin autenttinen thaimaalaisravintola, lämmin suositus.Tintåssa en ole pettynyt vielä koskaan.Alfred Kordelin ei ehtinyt monta vuotta nauttia Kultarannan puutarhasta ennen kuin hänet murhattiin.Sininen puutarha.Istu.Suomi-puutarha on sinivalkoinen.Kordelinin lempikukkia.Jotain tällaista meidän takapihalle?Kuja.
Meillä on pikkusiskojeni (2 kpl) kanssa kesäinen rituaali: nähdään jossain päin Suomea ja vietetään aikaa keskenämme hyvän ruoan, juoman ja etenkin seuran äärellä. Hyvistä rituaaleista kannattaa pitää kiinni, mutta niitä kannattaa uudistaa.
Tällä kertaa rituaalia uudistettiin ottamalla mukaan myös pikkuveli sekä avecit. Ja suuntamalla Ruotsiin, tarkemmin Uumajaan, jonne pääsee nykyään taas laivalla Vaasasta.
Uumaja on sellainen meikäläisen lapsuuden ja nuoruuden viikonloppukohde, sillä silloin laivavuorot olivat pohjalaisille näppärin tapa päästä ulkomaille. Ja silloin vielä Ruotsissa oli kaikkia sellaisia kauppoja, joita Suomessa ei ollut (Ikea, H&M…).
Edellisestä Uumajan reissusta olikin noin 35 vuotta aikaa, sillä teimme yläasteella sinne luokkaretken. Meininki oli nyt aika samalainen: päämäärätöntä haahuilua, shoppailua ja huonoa huumoria.
Meillä on siskojeni kanssa myös toinen rituaali: Ritualsin kosmetiikkamyymälä. Ja koska Uumajasta löytyi sellainen, niin sinnehän oli päästävä.
Ritualsia saa myös Suomesta, mutta rajoitetusti. Olemme siskojeni kanssa aivan koukussa tähän hinta-laatu-suhteeltaan aivan erinomaiseen kosmetiikkamerkkiin. Etenkin vaahtoava suihkugeeli on aivan ihanaa! Myös meikit ovat laadukkaita ja värit ihanan luonnollisia.
Olen tällä hetkellä meikkien suhteen ostolakossa, joten mukaan tarttui vain Rituals of Sakura -sarjasta sampoo ja hoitoaine (tuoksu on ihana) sekä kasvoseerumia. Kanta-asiakkaana sain ostoksien lisäksi kaupantekijäisenä Sakura-geelisaippuan, joka olisikin kohta ollut loppumassa, joten ilahduin lahjasta kovasti.
Onko teillä sisarusrituaaleja? Olisi kiva kuulla niistä!
Susanna
Espresso House on ruotsalainen kahvilaketju, tuli testattua kotimarkkinallaan.Ritualsin myymälät ovat kauniita ja palvelu aina erinomaista.Zen-fiilistä Ritualsin tyyliin.
Viimeisimmät kommentit