Miksi murehtia, kun voi syödä hyvin?

Hyvä ruoka, parempi mieli on ollut minun mottoni viime viikkoina. Myös lomalla Thaimassa, sillä reissu osoittautui kaikkien aikojen ruokamatkaksi. Kuola alkaa valua jo siitä, että joku mainitsee sanan Thaimaa. Ruoka oli nimittäin todella hyvää – ja sellaista sai aivan kaikkialta. Söimme kyllä hienoissakin ravintoloissa, mutta kokemuksemme mukaan ruoka ei välttämättä parantunut, vain puitteet muuttuivat fiinimmäksi. Toki kivaa sekin, että näköalat ovat huikeita ja tarjoilijat kohtelevat kuin kuninkaallista. Mutta jos pelkkää ruokaa ajattelee, niin erinomaista ruokaa saa myös kadulta, rannalta ja halvalla.

Ja jos katuruokailussa ”faaraon kosto” -tyyppinen matkakokemus pelottaa, niin huoli pois! Thaimaassa ei vatsatautia tarvitse pelätä sen enempää kuin Suomessakaan. Kalan matka merestä lautaselle on todella lyhyt ja hygieniasta pidetään huolta. Aina kannattaa syödä paikoissa, joissa paikallisetkin syövät, niissä ruoan kierto on nopeaa.

Me osallistuimme Bangkokissa opastetulle katuruokakierrokselle, joka oli aivan huikea kokemus! Privaattikierros oli vähän kalliimpi kuin pienryhmän kierros, mutta siihen sisältyi se, että tuk tuk -kuski ja ruokaopas tulivat hakemaan hotellilta ja palauttivat hotellille. Me osallistuimme kyseisen retkijärjestäjän iltakierrokselle, joten tunnelmassa oli vielä jotain ekstraa. Kyseisellä firmalla on harvinainen pääsy temppelialueelle ilta-aikaan, jolloin alue on muuten yleisöltä suljettu. Niinpä pääsimme näkemään Wat Pho -temppelin silloin, kun se ei ollut täynnä turisteja.

Kierroksen sapuskat olivat loistavia ja oli kiva kuulla oppaan kertovan paikallisesta ruokakulttuurista. Kierroksen lopussa opas tarjosi myös mahdolilsuuden syödä hyönteisiä – yllätin itseni tarttumalla haasteeseen.  Tosin hyönteiskammoisena valitsin kyllä ”helpoimman” mahdollisen makupalan, eli paistetut heinäsirkat. Jos ajatus ei ällötä liikaa, niin suosittelen kokeilemaan: sekä koostumus että maku vastasivat lähinnä perunalastuja. Voisin pistellä heinäsirkkoja poskeen joskus game of thrones -maratonia seuratessa :).

Tässä meikäläisen TOP-herkuttelukokemukset:
– Bangkokin katuruokakierros, tykitystä alusta loppuun, höystettynä palatsivierailulla ja kukkatorilla ja heinäsirkka-aterialla
– illallinen Banyan Tree -hotellin Vertigo-kattoravintolassa. Ruoka oli hyvää, muttei ei räjäyttänyt tajuntaa, näköalat kyllä räjäyttivät. Vinkki: näköaloista pääsee nauttimaan myös drinkkibaarissa. Joten jos haluaa vain lasillisen Aasian korkeimmalla olevassa kattobaarissa, niin ei ole pakko syödä
– Hua Hinin satamalaiturilla olevat ravintolat, erityisesti Ketsarin, älä säikähdä vaatimatonta ulkoasua, ruoka on todella hyvää
– Hua Hinin Cicada-markkinat (pe-su-iltaisin)
– Hotellimme Anantaran kaikki neljä ravintolaa olivat loistavia

(Tsekkaa kuvateksetistä muut vinkit)

Minua pelotti vähän etukäteen, millainen lomamatkan tunnelmasta tulee. Sain nimittäin tietää vähän ennen lomaa, että joudun suhteellisen isoon leikkaukseen. Hyvä ruoka. parempi mieli -sanonta pitää kyllä paikkaansa. Loma oli aivan loistava, tuleva operaatio käväisi kyllä mielessä muutamaan kertaan, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin mielessä nautinto ja kiitollisuus jokaisesta hetkestä, jonka sain kokea (ja jokaisesta ruoasta, jonka sain syödä).

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lounas silkkikeisari Jim Thompsonin kotimuseossa. Silmäkarkkia riitti, oli erittäin hyvää.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Opastettu katuruokakierros alkamassa. Tätä iltaa muistellaan vanhana kiikkustuolissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kierroksella pääsi tutustumaan Wat Phon temppelialueeseen illalla. Ja opas opetti, miten lootuksenkukkien terälehtiä taitellaan nätisti. Vein kukat Buddhalle ja toivoin terveyttä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Temppelialue oli hieno ja hiljainen illalla, kun sinne eivät tavisturistit pääse.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heinäsirkka hyppäsi suuhun, jalajallanjalajalavei.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reissuin hienoimmat näköalat Bayan Treen Vertigo-kattoravintolassa. Ihana ilta!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinin vanha asemahotelli, Centara Grand Beach. Suosittelen hotellin baaria drinksupaikaksi. Ota Vesper, sillä paikassa on 007-tunnelmaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinin yömarkkinat ovat auki joka ilta. Kaikkea mahdollista ja krääsää, mutta myös ruokaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Durian on aasialaisten mämmi. Se haisee niin pahalle, että sen kuljettaminen paikallisissa liikennevälineissä on kielletty. Maistoin durian-jäätelöä kerran Singaporessa, ei jäänyt kaipuu.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hua Hinissa on toisetkin iltamarkkinat, Cicada-markkinat ovat hienostuneemmat kuin ne perinteiset yömarkkinat. Jos epäröit katuruoan syömistä, niin tämä on ehkä paikka, jossa uskallat aloittaa. Avoinna pe-su.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Thaimaassa voi tehdä viinitilaretken! Monsoon Valley sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Hua Hinista. Hienot näköalat ja hyvä ruoka, viinikin hyvää!
IMG_8817
Ja se ruoka oli vain niin hyvää!
IMG_8816
Papaya-chili-salaattiin ja mango-chili-salaattiin tuli himo!
IMG_8671
Ja taas syötiin. Oli soft shell crab -kausi, joten sitä herkkua piisasi.
IMG_8568
Hua Hinin laituriravintolassa puitteet eivät häikäisseet, mutta ruoka kyllä.
IMG_8535
Hotellin rantaravintolassa tuli syötyä monet lounaat ja pari illallistakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämän tuoreemmaksi eivät osterit muutu. Nam!

Silkkii mun ihollani

Jos minun pitäisi valita yksi suosikkimateriaali, niin se olisi silkki: se on talvella lämmin, muttei ole kesälläkään hiostava. Se hohtaa kauniisti. Se on ihana niin neuleissa, paitiksissa, yöpaidoissa kuin juhlavammissakin vermeissä. Kaapissani on useampi silkkipaita ja ne ovat minulla ihan arkikäytössä.

Ja totta kai nyt lomamatkalla Thaimaassa tuli shopattua silkkiä. Thaimaan laadukkain silkkitalo on Jim Thompson, jolla on Bangkokissa useampi myymälä, kotimuseo (ihana paikka!) ja outlet. Sieltä shoppasin itselleni silkkitunikan, huivin ja tennarit.

Muut silkkituliaiset ovat mistä mikin: ihan ostareilta, markkinoilta ja lentokentältä. Käsityöharrastukseni ansiosta nimittäin minulle on kehittynyt varsin hyvä materiaalinäppituntuma, erotan kyllä tekokuitusatiinin silkistä.

Ostin varsin vähän tuliaisia. Matkasin Thaimaahan lentolaukku ison matkalaukun sisällä sen varalta, että tulle shoppailtua. Mutta sama lentolaukku mahtui laukun sisään paluumatkallakin.

Silkin lisäksi shoppasin ns. mala-koruja, eli puolijalokivista tehtyjä kaula- ja rannekoruja, jotka ovat erityisesti meditaatiosta innostuneiden suosiossa.

Joo, jotakin muutakin laukkuun upposi, mutta aika vähän: shortsit siellä hajonneiden tilalle, toppi siellä roskikseen joutuneen tilalle, muutamia paitoja, rantakäyttöön sopivat aurinkolasit ja massakentän tenniskengät. Kotiin ostimme tyynynpäälliset ja thaimaalaista viiniä.

Lisää reissusta ensi kerralla, kannattaa odotella vesi kielellä seuraavaa poustausta!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hippihenkinen hapsuhuivi Jim Thompsonilta. Sininen, myös vähän ehkä hipahatava huivi edustaa thaimaalaista nykysuunnittelua ja on lentokentältä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neljä silkkihuivia oli saaliina.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sohvatyynyt MBK-tavaratalosta, joka on kuin kauppakeskuksen muotoon tungettu basaari, loistopaikka!
IMG_9017
Jim Thompson ❤
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Norsuilla koristetut rannekorut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mala-koruja, etummainen on suosikkini.

 

Väriä ja villaa

Edinburghista haettu viskibassoni jatkuu, onpas sinnikäs flunssa! Sateinen ja viileä keli siis kostautui. Ei siis ole ihme, että kaupunki pursusi kashmir-ihanuuksia, sillä niille ja  on siinä ilmastossa todellakin käyttöä!

Meiltä kaikilta karsasi vähän mopo käsistä kashmir-ostoksilla. Vanhan kaupungin pääkatu Royal Mile oli täynnä ihania neuleita, huiveja ja vilttejä. Onneksi mukana oli vain lentolaukku, niin ostoksille tuli jossain vaiheessa stoppi.

Edinburgh oli muutenkin kiva ostoskaupunki: sieltä löytyi Cath Kidston, josta ostin sateenpitävän (!) laukun. Ja lisäksi Anthropologien lifestyle-kauppa, joka pursusi kaikkea ihanaa, mutta mukaan tarttuivat korallinväriset korkkarit, joissa on maltillinen, kävelyyn sopiva korko. Lisäksi kaupungista löytyy Joules, josta olen joskus tilannut kumpparit, nyt mukaan tarttui korallinpunainen öljykangastakin tyylinen ulkoilutakki. Kaikilta löytyy nettikauppakin.

Cath Kidston ei varsinaisesti ole mun tyyliäni. Pienissä pinnoissa tykkään kyllä romanttisuudesta, tyttömäisyydestä ja karkkiväreistä. Lontoosta shoppasin heidän merihenkisen hameensa. Antropologien vaatteissa tykkään hippimäisyydestä, mutta osa heidän jutuistaan on kyllä minulle too much. Koruhyllyn olisin kyllä voinut tyhjentää…

Sen sijaan Joulesilta voisin ostaa koko kaupan. Reipasta ja värikästä! Esimerkiksi löytämäni koralliunpunainen ulkoilutakki on sellainen, ettei sellaista voisi Suomesta ikinä löytää mistään! Kun meillä ostetaan huonon kelin takki, se on musta, harmaa, tummansininen tai jos oikein villiksi heittäydytään, niin joulunpunainen. Minusta korallinpunainen sopii kuitenkin aivan hyvin sekä korkkareihin että sadetakkiin! Sataahan sitä tropiikissakin!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Anthropologiessa oli ihania astioita!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Silmäkarkki.
IMG_7896
Kashmiria kaikissa muodoissaan ja Cath Kidstonin vahakangaslaukku.
IMG_7899
Lisää kashmiria. Ja vähän paljetteja.

Viskibasso Edinburghista

Minulla on ollut jo parikymppisestä viehtymys skottiviskejä kohtaan. Erityisesti savuisat Islayn single maltit ovat mun juttu.

Kävin ystävien kanssa viettämässä pitkää viikonloppua Edinburghissa, joten totta kai skottiviskeihin piti tutustua paikan päällä. Lopputuloksena viskibasso, jolla ei varsinaisesti ole tekemistä viskin juomisen kanssa. Iski kesäflunssa :(.

Lämmin suositus Edinburgin linnan vieressä sijaiitsevalla Scotch Whisky Experiencelle. Se on varsin turistico, mutta hienosti toteutettu mesta, jossa tutustuu sekä viskin valmistukseen, historiaan että skottiviskin tyyppeihin. Viskeissä nimittäin on eroja.

Me ainakin tykkäsimme sekä paikasta että viskeistä, vaikka ryhmämme onkin saanut nimensä rakkaudesta rosé-viiniin.

Tarkemmat matkavinkit myöhemmin, mutta nyt totean vain että Slàinte mhath eli suomennettuna Terveydeksi! Sitä nimittäin olisi nyt tilauksessa. Tuo muuten lausutaan jotenkin tyyliin: slaintse-va. Monta viskiä ei voi ottaa, jotta kykenee lausumiseen.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Islayn viskit ovat savuisia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maailman suurin viskikokoelma on brasilialaisen miehen keräämä.

Kolme maata ja beibi

Olemme miehen kanssa haaveilleet Etelä-Saksan automatkasta jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin sellaisen aikaansaaminen ei ole vaan onnistunut. Kesälomalla takuulämpimät kohteet ovat ajaneet usein edelle. Nyt kuitenkin reissulle tuli hyvä sauma, kun miehen kollega vietti eläkkeellejäämisjuhlia Saksassa. Kun kerran sinne menee viikonlopuksi, niin siellä kannattaa sitten olla viikko perään, näin tuumimme.

Itseasiassa vähän kaduttaa, ettei oltu pidempäänkin. Sillä oikeasti Etelä-Saksassa ja siellä suunnalla (Itävallassa ja Sveitsissä) olisi näkemistä vaikka kuinka paljon. Maisemat ovat huikaisevia! Ihmiset rentoja ja iloisia ja sieltä saa hyvää ruokaakin, eikä pelkkää makkaraa ja olutta.

Matkareittimme oli seuraavanlainen:

Perjantaiaamuna Müncheniin, jossa miehellä oli vielä päivän verran palavereita ja minä vietin kesäpäivää sillä aikaa English Gardenissa. Perjantai-iltana ajo Chiemseelle, tarkemmin Prienin kaupunkiin. Prienissä olimme sunnuntaiaamuun asti.

Sunnuntaina ajelu ihana alppimaisemia katsellen kohti Salzburgia, eli Itävallan puolelle. Salzburgissa olimme yhden yön.

Maanantaina matkasimme takaisin Saksan puolelle Garmisch-Partenkircheniin, jossa olimme myös yhden yön.

Tiistaina suuntasimme sitten kohti Bodenseen rannalla sijaitsevaa Konstanzin kaupunkia, joka sijaitsee vain puoli kilometriä Sveitsin rajalta. Loppuosa ajomatkasta menikin Sveitsin puolella.

Konstanzissa yövymme kahden yön verran, ja torstaina suuntasimme takaisin kohti Müncheniä, jossa yövyimme kaksi yötä ennen kotiinpaluuta.

Ja sitten ne vinkit:

Miehen kollegan juhlat olivat Chiemseen (Chiem-järvi) Herreninselissä (miesten saari) sijaitsevassa vanhassa luostarissa. Paikka on ehdottomasti visiitin väärtti. Saarella sijaitsee kävelymatkan päässä luostarista myös ”hullun kuninkaan” eli Ludwig II:n linna, yksi monista. Sen esikuvana on ollut Versailles. Linna on jopa näyttävämpi kuin esikuvansa, tosin kuninkaalta loppuivat rakennusprojektin aikana rahat ja linna jäi kesken. Mutta se mikä on valmista, on kyllä sitäkin komeampaa. Kuninkaan kohtalo oli surkea, hänellä ei koskaan käynyt linnassa vieraita. Ja kunkku kuoli ilmeisesti kuoli hukkumalla, tosin kuoleman luonnollisuudesta ollaan montaa mieltä.

Salzburg on tietysti tunnettu Mozartin kotikaupunkina, mutta on siellä muutakin. Salzburgin linnalle kannattaa ehdottomasti kivuta. Ylhäällä on muutamia mainioita terasseja, joissa voi sitten tasata hengitystään, jos on kivunnut ylös kävellen, kuten me teimme.

Me kävimme illastamassa sormiruokaa fine dining -meiningillä. Suositus: Carpe Diem. Se sijaitsee yhdellä Salzburgin pääostoskaduista, mutta sen rauhallisessa päässä. Pöytävarauksia ei oteta, mutta ainakin näin alkukesällä ja alkuillasta pöydän sai jonottamatta.

Toinen käymisen arvoinen kohde edenkin rämäpäille on Red Bullin Hangar-7, joka on on täynnä extreme-lajeihin liittyviä värkkejä. Muun muassa 30 kilsasta hypänneen Felix Baumgartnerin puku löytyy sieltä. Ja tietysti erillaisia formula-autoja, lentokoneita, moottoripyöriä jne. Kun perheen insinööri on saanut ladata akkunsa ihastelemalla värkkejä, hänet voi viedä syömäään vaikka Carpe Diemiin, kyseisellä ravintolalla on nimittäin ravintola myös Hangar-7:llä.

Garmisch-Partenkirchenissä viivyimme valitettavasti vain yhden yön, mutta palaamme seudulle aivan varmasti. Suomalaiset tuntevat paikan tietysti Keski-Euroopan mäkiviikoista, joten meillä on ehkä harhakuva siitä, että paikka on ”vain” mäkihyppypaikka. Eikä se välttämättä luo kuvaa kivasta lomapaikasta…

Kyseessä on kuitenkin vireä ja viehkeä pikkukaupunki, jonka ympäristössä on mahdollisuuksia aktiiviseen lomailuun vaikka kuinka paljon. Meidän hotellimme ikkunasta häämötti Saksan korkein vuori Zugspitze, jonka huippu on lähes 3000 metrin korkeudessa. Sinne pääsee myös junalla + kaapelikärryllä, joten huippua pääsee ihailemaan ilman patikointiakin.

Garmischin ympäristö on myös täynnä patikointireittejä, kirkkaita jokia ja järviä, ihania kyliä, muun muassa Mittenwald, joka oli aivan kuin sadusta!

Moni kehui Bodenseen aluetta etukäteen, eikä turhaan. Boden on Saksan suurin järvi, ja sen ympärillä on monia pikkukaupunkeja, joista voi valita kohteensa tai sitten vaikka kiertää paikasta toiseen. Me tosiaan yövyimme Konstanzissa, joka on varsin pieni, mutta söpö kaupunki.

Noin 6-7 kilometriä Konstanzin keskustasta sijaitsee Mainaun saari, joka kuuluu Ruotsin kuninkaalliselle suvulle. Bernadotteille se on päätynyt naimakauppojen myötäjäisinä. Mainaun saari on pieni kukkaissaari, joka sopii päiväkohteeksi kaikille puistoja rakastaville. Eli ainakin minulle.

Toinen lämmin suositus Konstanzissa liittyy tietysti syömiseen. Vanhankaupungin ytimessä sijaitseva ESS Bar sai minut kyynelehtimään onnesta, hyvää ruokaa, rento tunnelma, drinkkejä… Täydellistä!

Münchenissä on tietysti näkemistä vaikka kuinka paljon. Mutta me satuimme olemaan siellä päivinä, jolloin aurinko paistoi ja oli 27 astetta lämmintä, joten otimme säästä kaiken irti. Reissuni päättyi sinne mistä se alkoikin, eli English Gardeniin, joka on muuten isompi kuin Hyde Park tai Central Park. Lounastimme siellä sijaitsevassa Seehausissa ja nautimme ympäri nurmikkoja vähissä vaatteissa tai alasti makoilevien saksalaisten ihmettelystä. Rentoa porukkaa. Saksa on tosi kiva maa, Seppo Räty on niin väärässä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Herreninsel on saanut nimensä siitä, että siellä on ollut munkkiluostari. Niillä on ollut aikaa näperrellä kattoon kuvia?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Prienin kylässä oli antiikkimarkkinat.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Salzburgin linnaan olisi päässyt myös köysirataa pitkin. Mutta kävely tekee keski-ikäiselle hyvää.
IMG_7519
Mozartin kuula oli hotellin tervehdys.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tartu hetkeen – syö Carpe Diemissä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sormiruokaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Saksan katolla, liki 3000 metrissä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mainau <3.
IMG_7613
ESS Bar oli meikäläisen makuun.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
BMW Weltistä tuliaisiksi?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
English Gardenissa sijaitsee Münchenin vanhin biergarten.

Arvaatko, missä kävin?

Vietimme ensimmäisen erän kesälomasta. Reissussa tietenkin. Mutta missä maassa (tai missä maissa, sillä käväisimme parissa muussakin maassa)?

Kun mies vei minut kyseiseen maahan ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten, olin aivan varma, että kesäloma on pilalla: pahaa ruokaa, tylsää ja kurjat kelit. No, enpä olisi enempää voinut olla väärässä. Niinpä reissu ei jäänyt viimeiseksi.

Nyt vietimme yhdeksän päivää reissussa, lämpöä oli koko ajan yli 20, lauantaina mittari kipusi 28 asteeseen. Ekana päivänä tuli muutama ripaus vettä ja kunnon ukkoskuuro, mutta sen jälkeen aurinko paisteli. Ruoka oli hyvää, nähtävää ja tekemistä oli enemmän kuin tarpeeksi ja maisemat huikeat!

Kerron myöhemmin matkavinkit, mutta nyt arvauksia: missä kolmessa maassa kävimme? Vinkkejä kuvateksteissä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämän linnan esikuvana on ollut Versailles.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Patikointireittejä oli joka paikassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä puisto on isompi kuin Hyde Park tai Central Park.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämän saaren omistavat Ruotsin kuninkaalliset.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä saari on miesten.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pieni ja ihana kukkaissaari.
IMG_0014
Sanoisin, että tämä maa on romanttinen.

Mitä herkkuja Tanskan maalla?

Käytiin miehen kanssa juhlimassa meikäläisen vanhenemista ja vappua Kööpenhaminassa. Köpis on juhlimiseen oivallinen paikka: vaikuttavathan tanskalaiset siltä, että ovat syntymähuppelissa. Kaupungissa on myös mahdollisuus herkkuövereihin, sillä kaupunkia tituleerataan Pohjoismaiden ruokapääkaupungiksi.

Reissu olikin herkuttelupainotteinen. Kävelimme toki päivittäin 16 kilometriä (3x), jotenkinhan kaikki se ruoka täytyi sulatella. Toki akvaviittikin toimii samassa tarkoituksessa. Mutta koska ravintolatkaan eivät ole aivan vierekkäin, niin siirtyminen paikasta toiseen ja ruoan sulattelu hoitui näppärästi kävellen. Toki akvaviittiakin maistettiin.

Aloitimme herkuttelun kevyesti, syömällä pitsaa. Eikä mitä tahansa pitsaa, vaan yhtä elämäni parhaista, ellei parasta pitsaa. Pistäkää siis ylös: Neighbourhood! Muodoltaan se muistutti Skifferin liuskaa. Pohja oli täydellisen rapea ja täytteet poikkesivat kivasti valtavirrasta. Mies söi lampaanlihapullilla ja minttukastikkeella ryyditetttyä pitsaa, joka olisi aiheuttanut annoskateuden, ellei oma omenapitsanikin olisi ollut täydellinen!

Ja koska lounas oli näin kevyt, menimme illalla  Köpiksen ”Teurastamolle” eli vanhalle meat packing districtille Fiskebareniin syömään meikäläisen synttäri-illallista. No, nimensä mukaisesti ravintola oli seafood-ravintola. Älkää antako rouhean sisustuksen, hälyisen ilmapiirin hämätä: kyseessä on ruoaltaan fiini ravintola ilman fiinistelyä.

Minä aloitin ostereilla, jatkoin kuningasravulla ja lopuksi vielä jaoimme miehen kanssa simpukat. Paikan viinilista on erittäin vaikuttava ja tarjoilijan suositukset osuivat nappiin. Onneksi hotelli oli lähellä, huh.

Tämän tankkauksen jälkeen olimmekin seuraavana päivänä valmiita suorittamaan lisää. Kaverin suosituksesta suuntasimme junamatkalle kohti Humlebækissä sijaitsevaa nykytaiteenmuseota Louisianaa. Juna oli täynnä ja se tyhjeni Humlebækissä. Tanskalaiset todellakin rakastavat taidetta ja designia, sillä museon oven takana oli 300 metrin jono ennen avaamista! Ja saman verran kertyi nopeasti jonoa meidän taaksemmekin, sillä me kokeneina käppäilijöinä kävelimme asemalta museolle nopeasti.

No, jono eteni kuitenkin vauhdikkaasti ja pääsimme nauttimaan paikan annista: patsaspuisto (esim. Moorea ja Miroa), pysyvistä näyttelyistä sekä huikeasta William Kentridgen Thick time -näyttelystä, josta tykkäsi perheen insinöörikin.

Louisianan lounasbuffet oli myös erittäin hyvä ja maisemat merelle hienot. Niin muidenkin mielestä, ravintola oli täynnä perheitä, nuoria, vanhoja – tanskalaiset todellakin rakastavat sekä taidetta että ruokaa!

Kulttuuripläjäyksen jälkeen sulattelimme ruokaa hetken Köpiksen kanavaristeilyllä, joka oli myös oikein kiva, vaikka minä olen kertaalleen sellaisella ollutkin. Ja sen jälkeen maistui taas tietysti ruoka, olimme menossa Mikkeller Øl & Brød -ravintolaan smörrebrödeille, jotka ovat kuulemma kaupungin parhaat. Mutta pahus, eihän siellä iltaisin leipiä tarjoiltukaan. Söimme siis illallislistalta ja kehutut leivät jäivät saamatta – illallinen oli siis lievä pettymys ja tunnelma pilalla (ei vaiteskaan).

Vaan eipä hätää, meillä oli vielä viimeinen päivä aikaa. Suuntasimme lounasaikaan Tivoliin, jossa lounastimme Grøftenissä. Tarjolla oli smörrejä, jotka olivat erittäin hyviä. Minä söin kaksi silliversiota, olihan vappupäivä. Akvaviitinkin otin.

Iloisten tanskalaisten salaisuuskin selvisi. Kaikissa pöydissä oli lounasaikaan isoja tuoppeja, viiniä ja akvaviittia edessä. Vaikka vappupäivä onkin Tanskassa ihan arkipäivä.

Iloista toukokuuta!

Susanna

IMG_7188
Omenapitsa. Omnomnom. Oli siinä pekoniakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reissun ainoa epävakainen päivä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Puusta pudonnut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Köpiksessä oli melkein kesä, mutta hyytävä tuuli.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Synttärit, mikä ihana tekosyy!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ostereita neljällä eri tavalla Fiskebarenissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Menkää ihmiset Louisianaan, se löytyy myös Tanskasta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heippa!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
William Kentridge yhdistää maalaustaidetta, veistoksia, Bonk-tyylisiä laitteita, varjoja ja videota. Olen vaikuttunut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pionit! ❤
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lakrids on suosikkilakuani!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Smörre!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tivoli on ihana.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Illan hämärtyessä kotiin.

 

Vihreänä Lontoossa ja Lontoon vihreys

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Lontoossa. Joo, en tiedä, miten olen tähän ikään pystynyt olemaan käymättä siellä. Kadun kovasti. Lontoo oli ihana!

Toiset kaupungit vaan ovat ihanampia kuin toiset. New York oli minulle iso pettymys, ehkä odotukset olivat liian korkealla, kun sitä niin paljon hehkutetaan. Oli siellä kiva käydä, mutta oli kiva myös lähteä sieltä pois, kohti Cape Codia, joka puolestaan oli minusta todella kiva mesta.

Olen tuuminut, etten taida olla suurkaupunki-ihminen, mutta toisaalta rakastan Pariisia ja nyt samanlaisen ihastuksen koin Lontoossa. Osittain on varmasti kyse jostain henkimaailman asioista, paikan pössiksestä. Mutta noille kaupungeille on yhteistä myös puistojen ihanuus!

On jännä, että tällainen täysin epäpuutarhanhoidollinen ihminen (ehkä juuri siksi?) voi tykätä niin paljon puistoista. Puistot ovat kaupungissa vihreä keidas, jossa voi rauhoittua kaiken sen hälinän keskellä. Puistoja pitää olla myös riittävästi ja vähän siellä sun täällä, jotta matkan varrelle osuu aina jokin puisto.

Lontoossa majoituimme Paddingtonissa, parinsadan metrin päässä Hyde Parkista. Siitä saikin kivan puistojen jatkumon, kun käveli Hyde Parkista kohti Kensington Gardensia (Katen ja Williamin kotia) ja siitä jatkoi vielä suoraan kohti Holland Parkia. Sieltä koukkaus kohti Notting Hilliä ja pärähdys keskelle lauantain ihmisvilinää Portobello Roadin kirpparilla.

Joku sanoi minusta osuvasti, että Lontoossa on monta pientä kaupunkia. Kaupunki on syntynyt yhdistymällä monista kaupungeista, niillä on omanlaisensa tunnelma ja asukkaat voivat pyöriä hyvin paljon omilla kulmillaan. Ehkä siinä syy siihen, että Lontoo kolahti: se on kuin pikkukaupungeista koostuva suurkaupunki.

Koska Lontoossa riittää perusnähtävyyksiäkin varmasti kymmenille reissuille, emme ehtineet kuin raapaista pintaa, vaikka kävelimme neljässä päivässä 67 kilometriä, olimme liikkeellä joka päivä klo 10-19 ja ajelimme metrollakin kiitettävän määrän.

Koska maailmassa on varmasti tuhansia kirjoituksia Lontoon TOP 10 -nähtävyyksistä, en ala niitä tässä listaamaan. Ohessa muutama vähän erilainen nähtävyys.

Valitut palat
– Holland Parkissa sijaitseva Kyoto Garden on rauhan tyyssija
Arcelor Mittal Orbit on valtava veistos Olympiapuistossa. Jos haluaa, sieltä voi laskea alas maailman pisintä liukumäkeä pitkin, shoppailunhaluisille tiedoksi, että Olympiapuiston vieressä on myös VALTAVA ostari
– Marylebone High Street, pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita – sieltä tein myös reissun ainoat shoppailut, bloggaan niistä piakkoin

Katso myös kuvatekstien vinkit!
Lontoossa oli kevät jo pitkällä, toivottavasti se tulee tännekin pian!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lontoossa oli kevät!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkia Holland Parkissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Holland Parkissa on kaksi japanilaista puutarhaa: Kyoto Garden ja Fukushima Garden.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Zen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Regent’s Park ja oravakaveri.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Magnolia?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Michelin-tähdellä varustettu intialainen ravintola: Benares. Vahva suositus.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lowlander: ehkä elämäni paras vegeburger ja kiva olut-tasting meidän 18-vuotiaallemme.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
No, nähtiin sitä kaupunkiakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
China Town.
IMG_6907
Nämä By Pia’sin housut ovat nyt uusi reissusuosikkini.

Päiväkäppäilyllä Tukholmassa (Lidingössä)

Kävimme miehen kanssa päiväseltään Tukholmassa, sillä oli Silja-pisteitä menossa vanhaksi. Edullinen risteily = tulee törsättyä kaikkeen muuhun. Olin onneksi etukäteen miettinyt, mitä ostan tax freestä: suihkussa käytettävää kasvojenpuhdistusainetta (edellinen loppu), kosteusvoidetta (edellinen loppumassa), kynsilakkaa (muuten vaan) ja valokynän (koska keski-ikä).

Homman ideana oli nähdä Tukholmassa jotain, mitä ei ole vielä tullut nähtyä. Kiitos Facebook-kavereiden, vinkkejä tulikin seuraavalle viidelle reissulle.

Saamistani vinkeistä voiton  vei Millesgården, joka sijaitsee näppärästi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Siljan terminaalista.  Millesgården sijaitsee Lidingön kunnan puolella, mutta suomalaisen näkökulmasta se on vähän sama asia kuin Espoo ja Helsinki maakunnissa asuvalle: aivan sama asia.

Millesgårdenissa pyörii nyt Marianne Bernadotten luksusvaatenäyttely. Näyttely oli kiinnostava, vaikka (ja koska) en itse ole mikään luksusvaateihminen. Minusta 3000 euroa kannattaa käyttää niin, että ostaa 10 laukkua (300 euroa kpl). Tai niin, että ostaa yhden laukun (300 euroa) ja lähtee loppurahoilla kahdeksi viikoksi Thaimaahan.

Lisäksi siellä on 14.5. asti huikea Gerda Wegener & The Danish Girl -näyttely, joka oli kaltaiselleni Great Gatsbyn ja 1920-luvun fanille todella hieno kokemus! Ehdottomasti käymisen väärtti!

Plussaa museossa oli myös mestan ravintola, nautimme siellä lounaan. Ravintola tarjoilee lähiruokaa ja sen yhteydessä on pieni myymälä. Söin kanasalaatin, joka oli ehkä elämäni paras! Ihana hiiligrillin maku, omnomnom.

Käppäilimme huudeilla muuten vaan. Millesgården sijaitsee melko messevien villojen keskellä, kävelymaisemat olivat siis oikein kivat.

Käppäily on kaupunkilomissa aivan parasta. Tykkään katsastaa nähtävyyksiä vähän ja käppäillä paljon. Käppäily antaa mahdollisuuden yllätyksille. Käppäily on lupaus seikkailusta – voi löytää jotain uutta ja kiinnostavaa tai vaikka jonkin kivan kaupan, jossa voi piipahtaa. Tai sitten käppäily voi olla vain tunnelman haistelua ja hyötyliikuntaa niin kuin nyt, päivän saldo oli 11 kilometriä.

Ihan kiva pikareissu siis takana, vaikka perjantain tapahtumat tietysti olivat mielessä.

Stockholm i mitt hjärtä ❤

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
The Great Gatsby -tyyliä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihanat.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gerda Wegenerin taidetta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marianne Bernadotten vaatekaapista.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tukholmassa on kevät.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Chanel.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kanelbulle.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Museokaupasta tarttui mukaan art nouveau -värityskirja.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Millesgårdenin ravintolan puoti.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kanaa ja parsaa, nami.
IMG_6566
Laivalta sai muuten todella hyvää sushia!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Seinämaalaus.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
On sillä muodot Venuksen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gerdan hattu päässä, muitakin vaatteita sai sovitella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gerdan vaatekaappi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Millesgårdenin patsaspuisto.

Teemapuistona luonto

Blogissa oli pieni loma, kävin Floridassa. Se on sitten keski-ikäiselle ihmiselle sopiva lomakohde: paikka, jossa on usein nuorin ja hoikin. Oikeasti Florida sopii kyllä kaikille, siksi meidänkin perheemme lomaili siellä jo viidettä kertaa. Meiltä on monesti kysytty, mikä sinne vetää uudestaan ja uudestaan ja vastaus on tosiaan se, että siellä on jokaiselle jotain: rantoja, shoppailua, teemapuistoja, tennistä, golfia, kulttuuria ja etenkin luontoa.

Lisäksi siellä on helppo lomailla, sillä asiat hoituvat näppärästi englanniksi (tai espanjaksi) ja autoilu on helppoa (ja pakollista). Etäisyydet ovat inhimillisiä, eli varsinkin pidempään lomaillessa voi oikeasti nähdä melkein koko osavaltion.

Etenkin osa perhelomailijoista keskittyy Orlandon teemapuistoihin, mutta me olemme uhranneet kolmen viikon lomillakin sellaisille korkeintaan 1-2 päivää. En vaan jaksa jonottamista.

Perheemme on nauttinut yleensä eniten Floridan luontonähtävyyksistä: ne ovat ilmaisia/edullisia, niissä ei ole ruuhkaa ja niissä todellakin riittää nähtävää. Jos menee suomalaismetsään, siellä voi hyvällä tuurilla nähdä talitiaisen tai papanoita. Floridassa voi muutamassa tunnissa nähdä kalasääksiä, valkopäämerikotkan, alligaattoreita, vyötiäisen, käärmeitä, liskoja, manaatteja ja kymmeniä lintulajeja, joita et edes tunnista. Jos snorklaa tai sukeltaa, niin elämää on myös pinnan alla.

Ohessa meikäläisen vinkit Floridaan matkaaville.

Orlando on muutakin kuin teemapuistoja
Varsinkaan jos perheessänne ei ole pikkulapsia tai Disney-hahmofriikkejä, niin unohtakaa Magic Kindom. Se on huvipuistolaitteiden puolesta suorastaan mitätön, Disney-hahmot ja paraati ovat sen paikan juttu. Jos huvipuistolaitteet kiinnostavat, niin paras mesta on Tampassa sijaitseva Busch Gardens. Myös Universal on ihan ok. Huvipuistot ja vesipuistot ovat todella hienoja, mutta varaudu jonoihin. Parhaimpiin laitteisiin voi olla tunnin jono. Sama jono on parkkikselle, lippukassalle, lounaalle jne. Varaudu Floridan puistojen jälkeen myös siihen, ettei mikään huvipuisto tunnu niiden jälkeen enää miltään.

Orlandosta lyhyen matkan päässä Atlantin rannikolla sijaitsee ns. Space Coast, Cape Canaveralissa sijaitseva NASAn toimipiste, jossa sijaitsee Kennedy Space Center. Suosittelen muillekin kuin insinööritieteistä kiinnostuneille, mesta on hieno ja amerikkalaiseen tyyliin tiedejutuistakin on tehty viihdyttävä elämys. Sinne voisin menne jopa toistamiseen.

Samalla reissulla kannattaa poiketa myös Cocoa Beachillä, joka on perinteikäs surffarimesta. Käy myös Ron Jonin surffikaupassa. Ja satamassa syömässä.

Lähistöllä sijaitsee myös Merrit Island Wildlife Refuge, jossa on hyvät mahdollisuudet nähdä alligaattoreita ja valkopäämerikotkia.

Tampan suunnalla Meksikonlahden puolella riittää rantoja. Ne ovat itseasiassa minusta hienompia kuin itäpuolen biitsit. Voit valita joko Honeymoon Islandin tai Fort de Soton. Molemmat huikeita. Ensimmäisessä on vähän nihkeästi palveluita, joten tee eväät mukaan. Rannalta on lyhyt matka luontopolulle, jossa ei voi välttyä ainakaan kalasääksien näkemiseltä. Saumat myös kalkkarokäärmeiden ja vyötiäisten bongaamiseen – älä säikähdä, luontopolku on kunnon hiekkatie, bongaat käärmeet kyllä, jos sellaisia on lähistöllä.

Shoppailuun on tietysti lukuisia vaihtoehtoja, Orlandossa Premium Outleteja on jopa kaksi kappaletta. Hae kuponkikirja infosta, niin saat monista myymälöistä lisäalennuksia. Ja vinkkinä: kun saat ostoskuittisi, se kannattaa lukea läpi. Monet liikkeet tarjoavat seuraavasta ostoskäynnistä alennuksia.

Miamista lattaritunnelmaa
No, tietysti Miamin art deco -alue täytyy nähdä. Se on kuitenkin aika pieni, joten älä pety. South beach on rantana kuuluisampi kuin hienompi, hienompia rantoja on Floridassa paljon. Little Havannaan kannattaa ehdottomasti mennä syömään, niin saa jotain muutakin kuin ketjuruokamättöä, ja totta kai legendaarisella Calle Ocholla pitää käppäillä.

Minä tykkään Miamia enemmän Fort Lauderdalen tunnelmasta. Amerikan Venetsiaksikin kutsutussa kaupungissa kannattaa tehdä kanavakierros, jolloin pääsee kurkistelemaan vesiltä käsin miljoonakämppien takapihoille. Fort Lauderdalesta voi myös helposti varata itselleen veneen kippareineen kalareissulle. Ylös saa kiskottua ainakin barracudia, enkä nyt puhu partavedestä.

Miamin seudulla ei voi lomailla käymättä Sawgrass Millsin huikeassa outlet-keskuksessa, joka on ehkä maailman suurin. Varaa aikaa, tee suunnitelma, sillä päivässä ei ehdi millään kiertää kaikkea. Huh. Tila-auto on tällä reissulla tarpeen.

Keys on jotain muuta
Keysien eteläisin päätepiste, Key West on vähintään muutaman yön visiitin väärtti, mutta siellä viihtyisi myös pidempään. Tunnelma on täysin erilainen kuin Miamissa, Orlandosta puhumattakaan. Täällä voi lorvia ja ottaa iisisti. Hemingwayn talo listataan yleensä Key Westin nähtävyyksiin, mutta jos ei ole Hemingway-fani, niin minusta sen voi skipatakin.

Käy syöttämässä tarpooneja Robbie’silla, näin paljon hupia on vaikea saada neljällä taalalla missään muualla. Jos haluat katsoa kaloja vielä lähempää, käy snorklausretkellä John Pennenkampissa.

Mitä vielä?
Koska Floridassa on tullut vietettyä lähes kolme kuukautta aikaa, niin aika moni mesta on tullut jo nähtyä, omalla to do -listallani ovat kuitenkin edelleenkin Sanibel ja Orlandon yläpuolella sijaitsevat lähdepohjaiset lammet/järvet. Mutta näkemistä kannattaa aina jättää, että on syy palata…

Seuraavasta reissusta haaveillessa ja jetlagistä toipuessa…

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kotijärvellä melomassa. Floridan ruuhkat häviävät kauaksi, kun lähtee luontoon.
img_6280
Auringonlasku hotellin rannalla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Simpukka hymyili.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Honeymoon Islandin luontopolulla bongasi kymmeniä lintuja, tässä mocking bird, olisikohan matkijalintu suomeksi?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Honeymoon Islandilta löytää myös rauhaa.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑