Tulihan se talvi! Pakkasta on tiedossa meikäläisen makuun vähän liikaakin, mutta joka tapauksessa lumi on parempi kuin loska. Eikä se kevät kuitenkaan ihan vielä tule, joten olkoon nyt sitten talvi.
Hiihtämässä olen käynyt täällä etelässä vasta kerran, mutta mulla onkin hiihtoloma vielä edessä. Tarkoitus on hiihtää joka päivä, ainakin jos pakkanen ei pauku liikaa.
Vaikka aurinkoiset pakkaspäivät kauniita ovatkin, olen viettänyt koneen ääressä aikaa haaveillen kesän lämmöstä. Ja sitä vartenhan on paras lähteä Suomesta.
Ensi kesän reissut suuntautuvat todennäköisesti Mallorcalle ja Kroatiaan. Molemmissa on käyty kertaalleen aiemminkin, mutta nyt on tarkoitus suunnata vähän eri kulmille.
Ennen kesälomia on tiedossa pieni viikonloppureissu naisseurassa Amsterdamiin, joten onhan tässä taas mitä odottaa.
Talven selkä on kuitenkin taittunut, sen huomaa siitä, että aamuisin herää valoon ja iltaisinkin on vielä hetken valoisaa, kun tulee töistä kotiin.
Meillä kävi muutama vuosi sitten säännöllisesti siivooja. Se oli ihanaa: satsaus itseen, parisuhteeseen ja kotiin. No sitten kävi niin, että siivoojamme jäi äityslomalle, eikä seuraava siivooja ollut niin hyvä. Juu, oli kyllä parempi kuin me, mutta minusta kun siivoojasta kuitenkin maksaa ihan kohtuullisen paljon, niin hänen käyntinsä jälkeen ei saa tulla sellainen fiilis, että korjailenpa itse jälkiä perässä.
Niinpä päätimme luopua siivoojasta, ja teimme perheensisäisen komiteapäätöksen, että meillä siivotaan yhdessä. Vapautusta sai hakea painavista syistä.
Homma toimikin ihan kohtuullisen hyvin. Mutta meillä ei vaan koskaan enää ollut aivan niin siistiä kuin siivoojan jälkeen. Koti oli juu siisti, mutta vähän tuli ainakin kiireisinä viikkoina mentyä pikakaavan mukaan: imurointi, vessojen siivous, keittiön siivous ja that’s it.
Ja nyt kun kaikilla perheenjäsenillä on kohtuullisesti muutakin tekemistä kuin siivoskella, päätin sitten taas ottaa joka toinen viikko meille siivouksen.
Freskaan törmäsin ruokakauppamme aulassa ja homma vaikutti todella ammattimaiselta ja hyvin suunnitellulta. Ja täytyy sanoa, että ensimmäinen asiakaskokemus vain vahvisti tätä kuvaa: särmää touhua.
Siivooja tuli minuutilleen oikeaan aikaan, teki todella huolellista ja viimeisteltyä työtä. Viimeistellyllä tarkoitan sitä, että sohvatyynytkin on aseteltu kauniisti paikoilleen eikä vain laitettu siihen.
Olimme suurimman osan ajasta itse paikalla, joten olisimme voineet auttaa tarvittaessa – mutta alkuopastuksen jälkeen hän kyllä selvisi ammattilaisena itsekseen. Ja mikä parasta: hän teki töitä todella hiljaa ja meitä häiritsemättä. Se on tärkeä asia meille siksi, että mies tekee paljon etätöitä kotona, eikä ole kiva, jos siivooja melskaa ja kolistelee samaan aikaan, kun itse yrittää pitää conf.callia.
Freskan ammattimainen ote näkyi myös siinä, että heiltä tuli käynnin jälkeen asiakaspalautekysely! Minä annoin täydet tähdet, mutta yhden pienen kommentin annoin palautekenttään. Se ei ollut sellainen asia, joka tekisi minut tyytymättömäksi, mutta jos sekin (minuutin homma) hoidetaan ensi kerralla, niin olen ihan supertyytyväinen.
Mitäs meillä sitten eilen tehtiin, kun ei tarvinnut siivota? Minä kävin kuntosalilla, mies pelaamassa tennistä ja ruokakaupassa. Teimme blinejä. Ihastelimme kotia. Ja rentouduimme!
Because I’m worth it!
Ja jos jotakuta kiinnostaa kokeilla Freskaa, niin tätä asiakaskyselystä saamaani tilauskoodia käyttämällä saa 25 euron alennuksen: GMPCC7
Siivouspäivän kukkia!Tulppaanit kuuluvat kevääseen, se tulee!Tunnustus: meillä on edelleen joulukuusi ja siinä valot.Aikaa itselle.Kukahan siivoasi mun lankakopan?Jäi aikaa neuloa.
En tiedä, johtuuko aurinkoisesta aamusta, mutta minusta tuntuu, että on jo paljon valoisampaa kuin ennen joulua! Se on ihanaa! Tästä tulee hyvä vuosi, eiks jee?
Omat uudenvuodenlupaukseni liittyvät oman hyvinvoinnin tukemiseen, mutta samalla siihen, että olen itselleni kiltti. Ei mitään rääkkäyshyvinvointia siis minulle, kiitos.
Jotenkin tuntuu, että hyvinvointi mielletään nykyään verenmaku suussa treenaamiseksi, ihmedieeteiksi, kieltäytymisiksi ja hyvinvointiviikonlopuiksi. Minun hyvinvointini näyttää tältä:
veren maku suussa treenaaminen -> säännöllinen ja monipuolinen liikunta, josta tulee hyvä mieli ja hiki
ihmedieetit -> hyvä, monipuolinen ruoka, mahdollisimman paljon itse tehden
kieltäytyminen -> kaikki on sallittua, mutta herkut ovat herkkuja
hyvinvointiviikonloput -> hyvinvointi joka päivä, elämän tasapaino myös arjessa
Olen todennut, että pysyvimpiä muutoksia saa aikaan valinnoilla, jotka ovat pieniä eivätkä tunnu ponnisteluilta. Ja kun pienestä muutoksesta tulee tapa, sitä ei tarvitse edes ajatella.
Uudenvuodenlupaukset? No, ei sellaisia varsinaisesti ole. Jatkan valitsemallani tiellä. Ehkä yksi lupaus voisi olla se, että neulon tuota lankavarastoani vähän pienemmäksi ennen kuin ostan uusia lankoja… Tiedän, se on neulootikolta paljon luvattu. Mutta jos edes kolme työtä tekisin valmiiksi ennen kuin ostan yksiäkään uusia lankoja? Yksi sininen on jo hyvässä vauhdissa, joten sen jälkeen pitäisi sinnitellä enää kaksi. Jaksaa, jaksaa! 🙂
Valoa kohti!
Tämä vuosi bullet journalissa. Mikä ihme siinä on, että mokansa huomaa vasta, kun ottaa siitä kuvan tai heijastaa sen seinälle? 2017!!!!Tammikuussa on lumihiutaleita, ainakin bujossani.Synttäriaukeama.Käsityöpussi.Tämä alpakkaneule on todella nopeatekoinen, aloitin sen viikko sitten.Hei hei viime vuosi, opetit minulle paljon. Kiitos ystäville tuesta vaikeina hetkinä.
Etelä-Suomessa satoi torstaina lunta sen verran, että päivän salitreeni tuli tehtyä omalla pihalla. Jos on pakko olla talvi (Suomessa kai on), niin sitten minusta lumi on ihan jees. On valoisampaa ja voi hiihtää. Ainakin teoriassa.
Mutta lumi ei tunne kohtuullisuutta. Tuntuu, että sitä tulee aina kerralla parikymmentä senttiä ja ennen kuin on ehtinyt kaivaa suksia edes esille, se on muuttunut jo loskaksi.
Toivon mukaan tänä talvena tulisi kuitenkin sellainen ihana talvi: lunta tulisi pikkuhiljaa ja se pysyisi maassa, jotta saataisiin kunnon ladut, olisi mukava pikkupakkanen ja paljon aurinkoisia päiviä.
Kun ihmiset puhuvat talven ihanuudesta, he ajattelevat juuri sellaista kevättalven kaunista päivää. Totuus on ainakin täällä etelässä se, että enimmäkseen on harmaata, pimeää, sateista ja lämpötila on joko +2 tai -20.
No, aina voi sytyttää kynttilät, neuloa ja nautiskella lasin punaviiniä.
Susanna
Suri Alpakkaa jäi edellisestä projektista niin paljon yli, että siitä syntyy toinenkin paita.Tupsuvaihtoehtoja pipoon. Taidan päätyä tummansiniseen.Lumipallokynttiä löytyi Kauniaisten Halista.
Viikonloppu sujui kestiten vanhempiani ja käsitöitä tehden. Äitini totesi minulle, että olen hullu tekemään käsitöitä. Paraskin puhumaan. Häneltä minä olen tämän neuloosin perinyt.
Sain kuin sainkin valmiiksi Kalastajan vaimon suhteellisen tuoreella ohjeella tehdyn frillaneuleen, napit tosin vielä puuttuvat. Hyvässä vauhdissa on myös reikäneule, jonka teen Suri alpakasta. Se on lankana sen verran tahmeaa, ettei sitä voi neuloa tuntitolkulla ilman hartioiden jumitusta.
Molemmat neuleet ovat väriskaalaltaan neutraaleja. Tuon frillaneuleen harmahtavanruskean sävyn nimesi kollega paskeoksi, se on minusta aika kuvaava nimi :).
Käsitöiden vastapainoksi hinasin eilen itseni myös lenkille ja kuntosalille. Loppukesän leikkaus ja saikku eivät tunnu enää missään muualla kuin vyötäröllä. Pientä skarppaamista siis luvassa. En kuitenkaan puhu laihduttamisesta, sillä en usko laihduttamiseen. Siitä lisää seuraavalla kerralla.
Susanna
Frillat ovat nopeatekoinen lisä muuten simppeliin neuletakkiin.Viikonloppukukkia.Neulekirja inspiroimassa.Paskeonvärinen neule. Nätimpi kuin miltä se kuulostaa.Viikonloppufiilis.Reikäneuletta Surista, niin että alkaa päässä surista.Valmis!
Ei, en puhu itsestäni :). Tänään on saatu presidentillisiä vauvauutisia. Heille on satanut onnitteluja, mutta kuten pahoin pelkäsin, lehtiuutisten kommenttiketjut ja some on täyttynyt myös irvailuista. Osa on arvostellut vanhempien ikää, osa epäillyt, että kyseessä on vaalivauva.
Mikä ihme on vaalivauva? Vauva, joka on tehty vaalien vuoksi. Voisiko törkeämpää ja kummallisempaa epäilyä olla? Ajatteleeko joku oikeasti, että ihmiset tekevät vauvoja saadakseen ääniä ja tullakseen valituksi? Vauva olisi kuin hienosti valittu solmio, joka vetoaisi katsojiin. Lisäisi sopivasti sympaattisuutta, mutta olisi samalla uskottava.
Tämä keski-ikäinen täti on nyt todella vihainen.
Presidenttipari kertoo tiedotteessaan, että lapsi on pitkään odotettu ja toivottu ja odotukseen on sisältynyt pettymyksiä. On selvää, että tällaisessa tilanteessa vauvoja ei ”tekaista” vaalikuukausille, ei edes vaalivuodelle. Lapsia ei tehdä, ne saadaan.
Ihminen, jonka mielestä kyseessä on vaalivauva, ei ole selvästi itse tai lähipiirissään kokenut lapsettomuutta. Ainoastaan sellainen ihminen (ja lisäksi pöljä) voi ajatella, että lapsi ”tekaistaan”.
En tiedä, miten on mahdollista, etten ole käynyt aiemmin Roomassa, rakastan kuitenkin Italiaa ja italiaa. Ja olen kiinnostunut taidehistoriasta. Hyvä ruoka ja juomakin maistuvat. Vihdoin sentään minunkin tieni vei Roomaan.
Neljä päivää Roomassa tuli enemmän kuin oikeaan hetkeen. Se laittoi pisteen suhteellisen rankalle kesälleni. Myös kelien puolesta oli vielä tarvetta vähän kesän jälkilämmöille. Roomassa on ollut todella kuumaa ja kuivaa, mutta lämpö putosi juuri ennen reissuamme onneksi oikein miellyttävään 26-28 asteeseen.
Kyllä minä tiesin, että Roomassa on käsittämättömän paljon nähtävää ja historiaa on niin paljon, ettei edes ajattele, että tämä on historiallinen nähtävyys. Koko Rooma on historiallinen nähtävyys!
Vaikka tiesin, että Rooman nähtävyydet ovat huikeita, niin silti yllätyin siitä, miten huikeita ne ovat. Ja silti, kaupunki tuntui ihmisenkokoiselta, tärkeimmät nähtävyydet olivat saavutettavissa kävellen. Eikä syyskuun alussa ollut ruuhkaakaan liiaksi.
Tässä Rooman tärpit:
Bangkokin opastetun katuruokakierroksen innoittamina buukkasimme opastetun ruokakierroksen myös Roomaan. Tällä firmalla oli tarjontaa runsaasti ja valitsimme vaihtoehdoista Trasteveren iltakierroksen, sillä halusin joka tapauksessa tutustua Trasteveren kaupunginosaan. Oppaamme Eric oli todella hyvä, kertoi sopivasti ruokakulttuurista, kaupunginosasta, historiasta ja tietysti ruoasta ja juomasta.
Minä halusin nähdä Roomasta ainakin Fontana di Trevin, Espanjalaiset portaat ja Pantheonin. Ne kokee näppärästi muutamassa tunnissa, sillä ne ovat varsin lähellä toisiaan. Heitin Fontana di Trevin suihkulähteeseen kaksi kolikkoa – tietysti, sillä haluan takaisin Roomaan (toisella kolikolla voi esittää jokin muun toivomuksen).
Italiassa kuuluu nauttia aperitiivi vähintään kerran. Useimmissa baareissa ja ravintoloissa nimittäin aperitiivin kanssa tulee vaihteleva valikoima kaikenlaista pikkupurtavaa. Joskus syötävää tulee niin paljon, ettei syömään enää tarvitse mennäkään. Vaikka oikeasti täytyy, ollaanhan Italiassa.
Colosseum, Palatinuksen kukkula ja Forum Romanum olivat meillä listalla, mutta vasta ns. kakkoslistalla. Onneksi tuli kuitenkin käytyä, sillä olihan se Colosseum kolossaalinen. Me osuimme paikalle kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, jolloin noihin kaikkiin pääsee ilmaiseksi. Ja se tarkoitti hillittömiä jonoja! Hillitön = nelisen tuntia. No, hätä ei ollut sen näköinen, sillä opastetulle ryhmäkierrokselle osallistumalla pääsi jonojen ohi. Ilmaisina päivinä opastettu kierros maksaa 20 euroa, jolla pääsi kaikkiin kolmeen paikkaan. Money well spent.
Borghesen puisto ja Borghesen galleria ovat keidas suurkaupungissa. Suosittelen lämpimästi tätä Rooman ”keskuspuistoa”. Puistossa on muun muassa eläintarha, kahviloita, galleria, näköalatasanne ja tietysti puisto. Galleriaan pitää buukata liput etukäteen, mutta se kannattaa. Borghesea sanotaan Rooman parhaaksi galleriaksi, enkä ihmettele. Se oli yksi elämäni parhaista gallerioista, erityisesti Berninin marmoripatsaat olivat huikeita ja itse rakennus myös. Se on myös juuri sopivankokoinen, ei tule taideähky.
Rooman maine shoppailukaupunkina vaihtelee kovasti sen mukaan, keneltä kysyy. Itse yritin löytää kaupungista kengät, mutta hyvä yritys ja vain yritykseksi. Kultaiset nilkkurini shoppasin Boozt.comista heti kotiin palattuani. Roomasta mukaan tarttui vain Benettonin harmaa merinovillaneule ja pullo Baroloa. Se avataan joskus talvella ja muistellaan kesää.
Susanna
Tästä starttasi ruokakierros: lasillinen proseccoa, melonia ja kinkkua ja burrataa pienessä perheravintolassa.Meidän hotellin vieressä. Patsaalla kokoa kolmisen metriä. Jos tällainen olisi Suomessa, se olisi maamme suurin nähtävyys, täällä se oli vain palanen tavallista muuria.Espanjalaiset portaat ja espoolainen nainen.Fontana di Trevi oli hieno.Pantheon oli mykistävä.Mies ja koira Borghesen puistossa.Marmori näyttää lihaisalta.Viinikellarissa.Italialainen aperitiivi.Olen päässyt karkkikauppaan, nam!Kengät löytyivät sitten vasta netistä.
Tänään on mun viimeinen virallinen sairaslomapäiväni. Huomenna ja maanantaina olen kesälomalla.
Miten on mennyt? Hyvin, ainakin jos toipumista ajattelee. Olen kävellyt kahdessa viikossa yli 85 kilometriä. Lääkäri ei tiennyt, kenelle se sanoi, että kävely on sallittua ja suotavaa ja saan kävellä niin paljon kuin jaksan. Minähän siis todellakin jaksan. Iso kiitos reippailustani kuuluu kyllä naapurin rouvalle, joka on jaksanut ulkoiluttaa minua lähes päivittäin. Ensin köpöttelimme yhdessä lyhyitä matkoja. Nyt harpomme jo ihan normitahtia.
Lisäksi olen tehnyt saikun aikana kaksi neuletta valmiiksi. Kolmannesta on takakappale tehty ja etukappale aloitettu. Epäilen, ettei työhön palaamisen jälkeen valmiita neuleita putkahtele ihan kerran viikossa. Jos edes kerran kuussa?
Totta kai olen roikkunut ajankuluksi jonkin verran myös sähköpostin ja työpaikan sisäisen chatin äärellä. Olen kyllä tiennyt, etteivät he tarvitse minua, mutta kun minä tarvitsen heitä!
Minua on jaksanut hämmästyttää se, että ihmiset toivovat itselleen sairaslomaa! Muutama vuosi sitten Suomen googlatuin asia oli ”miten saan kuumeen nousemaan”. Olen ollut muutamaan otteeseen pitkällä sairaslomalla. Multa on leikattu kaksi kertaa kaularangan välilevynpullistuma ja nyt sitten tämä kasvainhässäkkä. Voin kertoa kaikille, että sairasloma on ihan hanurista, ja se on loukkaava ilmaisu hanuria kohtaan.
Aikuisen ihmisen elämänsisällöksi ei riitä se, että käy kävelyllä ja neuloo vähän. Ei riitä. Sitä kaipaa älyllisiä haasteita, paljon sosiaalisia kontakteja ja erityisesti kunnon lounasruokaa.
Sairaslomassa on se huono puoli, ettei se ole lomaa. Silloin ei voi tehdä asioita, joita voi tehdä lomalla. En ole voinut lähteä juoksulenkille, siivota tai hypätä lentokoneeseen kohti tropiikkia. En ole voinut edes istua tietokoneella kuin lyhyitä jaksoja, sillä istuminen lisää veritulppariskiä.
Kun ei ole sairaslomalla, voi tehdä mitä haluaa. Töitä. Siivota. Matkustaa. Mitä vain.
Nyt olen pitkän viikonlopun verran lomalla. Lomareissu oli buukattuna jo kauan ennen kuin tiesin leikkauksestani. Niinpä olenkin jännittänyt, toivunko lähtökuntoon. Olen toipunut. Olen toipinut myös työkuntoon. Ihana paluu arkeen siis edessä, se on ihan parasta.
Susanna
Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…Tämä valmistui muutamassa päivässä isoilla puikoilla.Kolmas saikkuprojektini: alpakkaa ja silk mohairia.Klassinen neule.Takakappale on valmis.Saikkulaisen juhlahetki: retki kaupungille ja kampaajalle!
Ne jotka seuraavat blogiani säännöllisesti tietävät, että minulta leikattiin juuri kasvain. Kerroin heti kaikille kiinnostuneille tarkemmin, mistä kasvain löytyi ja mitä leikkauksessa poistettiin. Mutta en kertonut sitä kysymättä. En muuta kuin aivan läheisimmille.
Jäin pohtimaan, miksi?
Tulin siihen tulokseen, että kasvaimeni sattui kasvamaan paikassa, joka on tabu. Siitä ei oikein saa puhua. Ja koska siitä ei saa puhua, niin siitä pitää mielestäni puhua.
Siksi kerron nyt, että minulta löydettiin kohdusta harvinaislaatuinen kasvain ja sen vuoksi minulta poistettiin kohtu. Ja varmuuden vuoksi kiskaistiin samalla myös munasarjat.
Hui kauheaa, kuinka kehtaan kertoa tämän? Miten noloa? Miten tuolla lailla henkilökohtaisia asioitaan kehtaa kertoa?
Siksi, että haluan omalta osaltani olla tekemässä tästä vähemmän tabua. Sillä asian kohteleminen tabuna ei tee gynekologisten kasvainten tai muidenkaan alueen sairauksien kohtaamisesta yhtään helpompaa meille, jotka sellaista joudumme kohtaamaan. Kasvain, syöpä tai muu vakava sairaus ei ole koskaan helppo juttu – vielä vaikeampi se on, jos siitä ei saa puhua tai siitä pitää hyssyttellä. Ei pidä.
Ja jotta repisin vielä yhden tabun alas, niin kerron myös, että munasarjojen poistaminenhan merkitsee naiselle sitä, että hänellä alkavat välittömästi vaihdevuodet. Nollasta sataan. No, onneksi on hormonikorvaushoito, joten toistaiseksi en ole huomannut oireita. Toisaalta ne tulevat kuulemma usein myös pienellä viiveellä.
Vaihdevuosi on sanana lähes yhtä paha kuin v-alkuinen voimasana. Naisten vaihdevuosille naureskellaan, niistä tehdään ”mummotauti”. Sanana se on jotenkin sukua mummotunnelille – on muka huvittavaa, hävettävää tai kiusallista, että yli 30-vuotias nainen haluaa käydä baarissa.
Jotenkin yhtä huvittavaa, hävettävää, kamalaa ja kiusallista on se, että naisella on vaihdevuodet. Eikä ole, se on luonnollista. No, minun tapauksessani ei varsinaisesti luonnollista, vaan lääketieteellistä.
Meikäläiseltä on nyt siis sisuskalut ja hormonituotanto myllätty kertaheitolla. Miltä tuntuu? Iskikö identiteettikriisi? Ei. Naisellisuuteni ei ole kiinni päärynänkokoisesta elimestä.
Vaihdevuosien kamaluudesta en osaa nyt vielä varmasti sanoa mitään. Uskon kuitenkin, että siitä selvitään, miljoonat naiset minua ennenkin ovat selvinneet. Ja onhan tässä myös hyvät puolensa: en nyt varsinaisesti jää kaipamaan menkkoja.
Olen bloggaillut nyt reilun vuoden ajan. Siinä ajassa on tapahtunut paljon, monta reissua on tehty, muutama käsityö saatu valmiiksi, syöty monta herkullista ruokaa, saatu lapsi täysi-ikäiseksi ja hiuksetkin ovat lyhentyneet ja lyhentyneet.
Elämäni on ollut juuri sellaista kuin olen halunnutkin. Tämä oli erityisen lohdullinen ajatus silloin, kun minulta löydettiin nyt kesällä kasvain ja tiesin joutuvani leikkaukseen. Mielessä tietysti kävi kaikenlaisia skenaarioita, mutta onneksi homma näyttää nyt hyvältä. Leikkauskin on onnellisesti takanapäin. Ja edessä toivottavasti elämä, sellainen elämä kuin se on tähänkin asti ollut. Se on ollut hyvä elämä, minunnäköiseni.
En siis ole niitä ihmisiä, jotka sairauden kohdatessa tai elämän ehtoopuolella katuvat jotain. Mielessäni ei ole käynyt, että olisinpa tehnyt vähemmän töitä – ei, olen tehnyt niitä juuri sopivasti, sillä rakastan työtäni. En myöskään ajatellut, että olisi pitänyt viettää aikaa enemmän perheen tai ystävien kanssa. Olen aina pyrkinyt järjestämään läheisille aikaa, jos välissä on ollut kilometrejä tai ruuhkavuosia, niin olen järjestänyt heidän kanssaan puhelinaikaa. Olen pitänyt ystäviini yhteyttä niissä puitteissa kuin eri elämänvaiheissa on ollut mahdollista. Olen sanonut ja osoittanut läheisilleni, miten tärkeitä he ovat minulle.
En kadu sanojani, enkä tekojani, vaikken kaikista niistä maailman ylpein olekaan.
Harrastuksia minulla on ollut elämäntilanteisiin sopivasti – joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus omaksi ajaksi riitti kahvihetki hyvän lehden parissa, nykyisinhän minulla ei olekaan muuta kuin aikaa itselleni, joten kyse on vain siitä, haluanko käyttää sen tennikseen vai kieltenopiskeluun. En ole jättänyt mitään tekemättä sen vuoksi, etten osaa. Jos olen halunnut virkata, olen opetellut virkkaamaan.
Minusta on surullista, jos ihminen tajuaa vasta sairauden tai kuoleman edessä, ettei ole elänyt haluamanlaistaan elämää. Mistä se johtuu? Rohkeuden puutteesta? Muiden ihmisten odotusten mukaan elämisestä?
Eläkää ihmiset, nyt on sen aika!
Susanna
Nukutuslääkäri sanoi, ajattele jotain ihanaa paikkaa. Ja minä ajattelin tätä. Ja sitten nukahdin.Olen ollut hämmentynyt ja onnellinen saamistani viesteistä, tervehdyksistä ja avusta. Minulla on ihania ystäviä.Olen terve ennen kuin nämä kukat ovat kuihtuneet!
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit