Bravo, Costa Brava!

Tämä on viimeinen Katalonian kiertomatkan blogaus: sarja päättyy, kuten reissukin, Costa Bravalle, tarkemmin Platja d’Aron kaupunkiin. Halusimme päättää kiertomatkamme leppoistellen, jotta lomasta jäisi muutakin mieleen kuin singahtelu paikasta toiseen. Ja jäihän siitä.

Platja d’Arossa majoituimme aivan keskustassa, pääkadun varrella sijaitsevassa Cliper-huoneistohotellissa, josta oli rantaan parisataa metriä. Huoneisto oli sisustettu kivasti ja sen sijainti oli aivan huippu. Ravintolat ja kaupat aivan vieressä.

Platja d’Aro oli iloinen yllätys: vaikka Costa Brava on Espanjan ensimmäinen ”massaturismikohde”, Platja d’Aro se ei vaikuttanut sellaiselta, ainakaan negatiivisessa mielessä. Ainakin noin alkusesongista se tuntui täyttyvän lähinnä viikonloppuisin, jolloin sinne saapuivat Barcelonan ja Katalonian sisämaasta paikalliset ihmiset viettämään viikonloppua. Hotellimme ihana Victor kertoi, että barcelonalaisetkin saapuvat Platja d’Aroon, vaikka heillä on rantaa omassakin kaupungissa. He tulevat kuulemma kaupunkiin muun muassa shoppailemaan. Enkä ihmettele. Pieneksi kaupungiksi d’Arossa oli paljon kivoja kauppoja ja kaikki tosiaan viiden minuutin kävelymatkan etäisyydellä toisistaaan.

Ainoa asia, mitä jäin kaupungissa kaipaamaan olivat tapas- ja pinxtopaikat. Muutenkin kaupungin ravintoloissa tuntui välillä palvelu onnahtavan, alkukauden alkukankeutta oli vielä havaittavissa. Lopulta päädyimmekin siihen, että söimme ulkona vain parina iltana ja kokkailimme itse iltaisin huoneistossamme. Lounaat sen sijaan nautimme ravintoloissa, onhan menu del dia -konsepti kertakaikkisen vastustamaton.

Vaikka Platja d’Aro oli kiva ja tarkoituksena oli ottaa iisisti, niin emme kuitenkaan löhöilleet rannalla. Kävimme sisarhotellimme Park Hotel San Jorgen uima-altaalla kyllä kahteen otteeseen (noin tunnin), yhtenä päivänä lähinnä käppäilimme shoppailemassa, mutta muuten olimme kyllä liikkeellä. Platja d’Aron rantaa pitkin menee todella kiva patikointireitti, joten yhtenä päivänä kävelimme lähikaupunkiin ja takaisin (noin kolmen tunnin reissu). Lisäksi reilun puolen tunnin automatkan päässä sijaitsee todella viehättävä Gironan kaupunki, jonne teimme Game of thrones -pyhiinvaellusretken, sillä kaupungissa on kuvattu kohtauksia useampaankin GoT-paikkaan liittyen.

Rantapatikoinnin lisäksi kävimme patikoimassa Garrotxan tulivuorialueella. Tämä oli hotellimme Victorin erinomainen vinkki. Alueella on lukuisia reittivaihtoehtoja, me kävimme ensin patikoimassa Olotin kaupungin ”keskellä” sijaitsevan tulivuoren huipulle. Sitten ajoimme lyhyen matkan, ja teimme noin kolmen tunnin retken, jossa kapusimme parin tulivuoren päälle, muun muassa Santa Margaridalle.

Eli leppoistelun lisäksi olimme kyllä myös aika reippaita! Merivesi oli tähän aikaan vuodesta (touko-kesäkuun vaihde) vielä aika viileää, joten rantalomailu ei nyt ihan varsinaisesti vielä houkutellutkaan. Vaikka muuten rannat olivat kyllä ihanat. Platja d’Aron rannat muistuttivat viime kesäisestä Mallorcan Cala d’Orin reissusta, sillä ranta oli täynä pieniä, ihania poukamia. Itse tykkään juuri sellaisista kivikkoisten kallioiden sujassa olevista hiekkapoukamista enemmän kuin kilometritolkulla jatkuvista hiekkarannoista.

Mitä nyt sitten jäi erityisesti mieleen Kataloniasta:

Barcelonasta erityisesti ruoka ja Palau de musica Catalana
Viinitilat, erityisesti tietysti cava
Sitgesin kaupunki
Girona
Se, että Kataloniassa kannattaa ehdottomasti kierrellä muuallakin kuin Barcelonassa – alueelta löytyy jokaiselle jotain: patikointimahdollisuuksia, historiaa, rantoja, viinejä ja ruokaa, shoppailua ja kulttuuria.

Hasta luego!

Susanna

Costa Bravan rannoilta löytyy ihana pieniä salaisia rantapoukamia.

Vesi oli kirkasta, mutta kesäkuun alussa vielä 18-asteista. Minulle liian kylmää…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA — Girona oli ihana.

Santa Margaridan kraaterissa on pieni kappeli.

24.6.2019 0

Kesäheinä

En muista, milloin olisimme viimeksi olleet juhannuksena Suomessa. Siitä on aikaa. Ja yhtä kauan on varmasti siitä, että Suomessa juhannukelit ovat olleet näin hyvät. Kollega antoikin minulle maastapoistumiskiellon tulevina juhannuksina, jos sillä taataan tällainen juhlakeli.

Koska olimme juuri kesälomareissussa ja sen päälle sukuloimassa Pohjanmaalla, juhannukseksi halusimme jäädä kotiin. Ohjelmassa vähän töitä, vähän kotitöitä, vähän pihatöitä ja ystävän viisikymppisten jälkijuhlat. Pitkään nukkumista, mikä meikäläisen tapauksessa tarkoittaa sitä, että yritän herätä vasta seitsemältä.

Juhannuksena pitää minusta aina pukeutua kuin neiti kesäheinä, kesäisen romanttisen tyttömäisesti. Nyt se oli säidenkin puolesta mahdollista, niinpä juhannusaattoa juhlistin Agencies turquoisen kesämekossa, jonka ostin Kokemäen Peipohjaan asemakylässä sijaitsevasta Lifestyle Sandra’sista. Mekosta taitaa tulla kesälomien kestosuosikkini.

Tätä kirjoittaessani satelee vettä, mutta sadetutkan mukaan se kestää vain pari tuntia. Sellainen sade on oikeastaan vain hyväksi.

Valoisaa keskikesän juhlaa!

Susanna

22.6.2019 4

Vapaalla vapaamielisenä

Katalonian-lomareissumme kolmas kohde oli Barcelonan eteläpuolella sijaitseva Sitgesin kaupunki. Se valikoitui kohteeksemme työkaverin suosituksesta. Pistän hyvän kiertämään, suosittelen siis lämpimästi kaikille. Tai no, en ihan kaikille, nimittäin jos on kovin tiukkapipoinen ja vanhoillinen, niin Sitges ei ole oikea kohde. Se on nimittäin tunnettu vapaamielisenä kaupunkina ja onkin yksi homo- ja lesboväen suosikkikohteista.

No, meitä se ei todellakaan haitannut, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan! Ja kukathan kukkivat, sillä saavuimme kaupunkiin juuri Pride-viikon kynnyksellä, Sitgesissä on yksi Euroopan legendaarisimmista Pride-tapahtumista,mutta harmi kyllä missasimme paraatipäivän, sillä olimme silloin suuntaamassa jo Costa Bravan suuntaan.

Me majoituimme pari kilometeriä kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa Dolce-hotellissa, joka oli aivan ihana. Ihanat allasalueet, kylpylä ja ihana aamiainen. Koska Barcelonassa emme malttaneet käydä hotlan altaalla ja Lleidan Paradorissa sitä ei ollut, niin Dolcessa kävimmekin sitten joka aamu aamu-uinnilla ja ottamassa vähän aurinkoakin.

Mitäs muuta Sitgesissä sitten voi tehdä? Kaupunki on varsin pieni ja nähtävyydet on kävelty nopeasti läpi. Sen jälkeen onkin hyvä istahtaa vaikka terassille ihmettelemään elämää. Ja sen jälkeen voi istahtaa vaikka tapaksille. Ja sitten vaikka kävellä vähän rannalla.

Ja jos tekemistä kaipaa enemmän, niin Sitgesistä on noin puolen tunnin ajomatka cava-alueelle, joten viinitilamatkailuun on vallan mainiot mahdollisuudet. Me katsastimme sekä Freixenetin, Anna Codorniun että Canals & Munnén, jotka sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan. Kotimatkalla olikin laukku niin täynnä viinejä, että piti hymyillä nätisti lentokentän check inissä selvitäksemme ilman lisämaksuja. Hups.

Susanna

Ihmiselle sopivat asuinpaikat merkitään kätevästi palmuilla,

Sitgesin kuuluisin nähtävyys auringonlaskun aikaan.

Leppoisa ja rento Sitges. Ja on tuo mieskin.

18.6.2019 0

Vain yhden hotellin tähden

Hotelli ei ole meille yleensä lomalla aivan älyttömän tärkeä asia. Tai se ei ole niin tärkeä asia, että olisimme valmiita maksamaan maltaita hotelliyöstä, kun siellä hotellilla emme yleensä kuitenkaan vietä kovin paljon aikaa. Hakukoneissa kriteerini ovat yleensä aika vakiot: neljä tähteä (tai enemmän), kiitettävät asiakasarviot, ilmastointi, kesäkelikohteissa uima-allas, toimiva wifi ja hyvä aamiainen Plussaa on, jos huoneessa on parveke ja hotellissa tenniskenttä, sisäuima-allas ja/tai kuntosali. Sijainti kävelymatkan päässä tärkeimmistä paikoista. Sisutuksellakin on merkitystä siinä vaiheessa, kun valintaa teemme.

Olemme myös usein majoittuneet huoneistohotelleissa tai huoneistoissa, joissa meidän mielestä on kivempaa kuin hotellihuoneissa, etenkin jos mukana on lapsia/nuoria tai vierailu kestää pidempään kuin kaksi yötä. Huoneistojen miinuksena on tietty se, ettei voi mennä valmiiseen aamiaispöytään, mutta etenkin perheen tai isomman porukan kanssa reissatessa isompi plussa on kuitenkin se, että jokainen voi syödä aamupalansa omaan tahtiin ja pienten välipalojen laittaminen onnistuu.

Huoneistoissa pääsee myös rentoon lomatunnelmaan paremmin kuin hotellihuoneissa, sillä hotellihuonekuoleman välttämiseksi tulee juostua nähtävyyksien perässä joskus turhankin paljon. Huoneistoissa malttaa ottaa iisisti, kun voi läsähtää sohvalle tai parhaimmassa tapauksessa pulahtaa omaan uima-altaaseen.

No, nyt kesälomalla vierailimme kuitenkin Katalonian länsiosissa sijaitsevassa LLeidan kaupungissa, joka valikoitui kohteeksemme ainoastaan hotellin perusteella. Siellä sijaitsee nimittäin yksi Espanjan 94 Parador-hotellista. Ja olemme jo pitkään haaveilleet Parador-vierailusta.

Paradorit ovat usein entisiä linnoja, luostareita tai muita historiallisia kohteita, jotka on muutettu hotellikäyttöön. Ne ovat Espanjan valtion omistamia, joten hotelliyöt eivät ole puitteisiin nähden aivan tajuttoman hintaisia.

Nyt on siis bucket list -asioista yksi ruksitettu, kun yövyimme Parador de Lleidassa. Ja olihan se hieno! Yövyimme kaksi yötä ja pakettiimme kuului aamiainen ja illallinen, sillä emme olleet aivan varmoja Lleidan kulinaarisesta kattauksesta. No, kaupunki osoittautui yllättävänkin eloisaksi, joten olisimme taatusti saaneet hyvää ruokaa muuallakin. Varsinkin kun ekan illan illallinen meni hotellissa vähän pipariksi… saimme viinit pöytään vasta, kun pääruoka oli jo syöty… Onneksi toinen illallinen onnistui kaikin puolin, joten ei jäänyt paha maku suuhun.

Parador-kokemuksen innoittamina suunnittelimme jo, että joskus olisi hauska tehdä roadtrip-henkinen reissu Espanjaan ja majoittua pelkästään Paradoreissa. Mutta tässä on kyllä muutama muu reissu välissä jo suunniteltuna.

Hasta la vista beibit!

Susanna

IMG_6279-1 — Hotelli oli kivasti sisustettu.

Lleidassa on yksi nähtävyys: vanha kuninkaanlinna. Mutta kaupungissa oli varsin kiva shoppailukatu. Ja kuninkaanlinnan terassi oli kiva. 🙂

15.6.2019 0

Aukko sivistyksessä (ja maha) on nyt täytetty

Blogi oli pienellä lomalla – olin nimittäin viettämässä kesälomani ekaa puolikasta. Se vierähti Kataloniassa. On tärkeää sanoa näin erityisesti katalonialaisille, tämä siis kannattaa muistaa, jos on menossa Barcelonaan tai muualle Koillis-Espanjaan – siis Kataloniaan.

On tullut reissattua kohtuullisesti, mutta piti silti elää 49-vuotiaaksi, että pääsin Barcelonaan. Sitä voisi pitää jopa kummallisena, sillä olen aina halunnut sinne. Eikä se ollut reissun ainoa bucket list -henkinen juttu, mutta siitä seuraavalla kerralla lisää. Nyt nimittäin puhun Barcelonasta, Katalonian pääkaupungista.

Kaupungista löytyy varmasti tuhansia matkabloggauksia, onhan se ympärivuotinen suosikkikohde. En kuitenkaan aio kertoa niistä perusjutuista, tiedättehän, Sagrada Familia, La Rambla jne… Tavallaan kyllä näimme ne, mutta aikaa emme nelipäiväisellä reissullamme halunneet käyttää niihin. Kävelimme paljon, joten nuokin kyllä osuivat matkan varrelle. Joka päivä tuli mittariin 16-22 kilometriä, vaikka osan matkoista kuljimmekin metrolla (helppo ja hyvä) tai bussilla.

Mihin sitten Barcelona-neitsyt kiinnitti huomiota ja mihin ihastuin?

Kaupungin asemakaavaan! Joo, outo juttu, ehkä. Mutta Barcelonan asemakaava on muutamaa viistoavaa katua lukuunottamatta hyvin ruutukaavamainen, niinpä se on helppo hahmottaa. Muutama maamerkkirakennus tekee hahmottamisesta entistä helpompaa. Ja sitten se erikoisuus: risteyksissä talojen kulmat on viistottu. Niin, että risteyksiet ovat kahdeksankulmaisia. Keskelle risteystä jää siis iso aukio, mikä tekee kaupungista todella valoisan ja avarantuntuisen.

Puistoihin! Olen aiemminkin kertonut puistoihastuksestani, niinpä kolusimme myös Barcelonan puistoja. Niitä on sopivasti eri puolilla kaupunkia, joten majoittui missä tahansa, niin kävelymatkan päästä löytyy taatusti jokin niistä. Me kävimme Castell de Montjuicissa, Gaudin suunnittelemassa utopiakaupunginosa Park Güellissä ja Ciutadellassa. Güelliin kannattaa sitten muuten todellakin varata liput etukäteen, edessämme olevat italialaisturistit olivat lievästi sanottuna pettyneitä, kun huomasivat, että puisto oli loppuunmyyty.

Ja tietysti ruokaan! Kävimme jo heti ekana iltana opastetulla ruokaretkellä. Valitsin picoteo-ruokakierroksen, jonka aikana siis tutustuttiin tapas- ja pinxto-paikkoihin ja tietysti paikallisiin juomiin. Kolmen tunnin setin aikana käytiin viidessä eri paikassa, joten nälkä ei jäänyt. Suosittelen näitä ruokaretkiä kaikille kaupunkimatkailijoille, sillä ne ovat erinomainen tapa tutustua paikalliseen (ruoka)kulttuuriin ja samalla näkee usein sellaisia paikkoja, joihin ei turistioppaissa useinkaan neuvota. Jos haluaa vetää Barcelonassa pikaiset tapas- ja pinxto-överit, se onnistuu parhaiten Blai-kadulla, joka on täynnä pikkuravintoloita. Jokaisessa voi ottaa 1-2 annosta ja juoman ja siirtyä sitten seuraavaan. Kävimme ruokakierroksella siellä yhdessä paikassa, mutta katu näytti niin kivalta, että palasimme sinne seuraavana iltana uudestaan.

Ja tietysti ihastuin arkkitehtuuriin. En kuitenkaan nyt sano, että Gaudin luomuksiin, vaikka niistäkin tuli nähtyä osa ja vaikuttavia ovat. Eniten nimittäin kuitenkin ihastuin Palau de Musica Catalanaan, joka on paitsi vireä konserttitalo, niin nähtävyys sinänsä. Ihastelemaan sitä tosin pääsee vain opastetuilla kierroksilla.

Barcelona oli ihastuttavan rento kaupunki suurkaupungiksi. En ole suurkaupunki-ihminen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (Lontoo ja Pariisi), mutta Barçasta kyllä tykkäsin. Tulen palaamaan sinne taatusti uudestaan, sillä neljässä päivässä ei ehtinyt kuin raapaista pintaa.

Hasta la proxima!

Susanna

Palau de Musica Catalanan pylväikkö on ihan Instagram-matskua.

Meinasi itku päästä, kun nuo urut jyrähtivät soimaan.

Hotlan terassilta oli hienot näkymät juuri rakennusluvan saaneelle Sagrada Familialle. Metropysäkkimme oli sen vieressä, joten näimme mestan myös lähempää. Mutta sisälle emme tällä kertaa menneet.

Lasissa Katalonian coca-colaa eli vermuttia.

10.6.2019 0

Kevättä pukkaa

En ole puutarhaihminen, mutta rakastan puutarhoja. Matkoillakin tykkään kahlata puistoissa ja puutarhoissa, etenkin suurkaupungeissa ne ovat tauko ihmisvilinästä. Kasvien katselu on ihanaa.

Meillä on pieni piha: takapihalle mahtuu liuskekiviterassi, grilli (tai itseasiassa kaksi), ruokapöytä, puutarhavaja ja vähän hedelmäpuita ja herukkapensaita ja nurmikkoa. Lisäksi meillä on sellainen parvekkeen kokoinen pikkuterassi. Etupihalle mahtuu pieni istutusryhmä ja kesällä 3-4 autoa, lumisina talvina siihen mahtuu kaksi autoa.

En ole mikään puutarhanlaittaja. Minusta puutarha on oleilua ja nautiskelua varten. Siksi se pitää suunnitella niin, että tekemistä on mahdollisimman vähän. Ei siis salaatti- ja porkkanapenkkejä, joita pitää kastella ja harventaa. Rikkaruohojen nyppimiseltä välttyy, tai ainakin sen minimoi, jos istutusten alustat peittää kuorikatteella. Nurmikon osuus on vähentynyt vuosi vuodelta: olemme lapioineet sitä pois ja laittaneet tilalle maanpeitekasveja ja perennoja. Kisikkapuiden alla varjossa kitunut nurmikko revittiin viime kesänä pois ja tilalle laitettiin talvioita, ne ovatkin lähteneet kivasti kasvuun.

Tänä kesänä on jo ehditty silpaista yksi siivu pois ja laittaa tilalle hyönteisiä houkuttelevia kasveja. Tykkään kukkien katselun lisäksi nimittäin perhosten katselusta, ja maailma tarvitsee pölyttäjiä. Tämä on siis omakotitaloasujan ekoteko.

Poika rakensi ylimääräisistä muurikivistä meille yrttilaatikon, joten kesän gin tonicien mausteet on nyt taattu.

Yksi nurkka odottaa vielä toimenpiteitä. Nurkassa kasvaa angervoja, joista en tykkää ja pari roipaletta vuorimäntyä. Ne voitasiin kaivaa kokonaan pois ja istuttaa jotain tilalle. Homma vaatii lihasvoimaa (tai vaihtoehtoisesti konevoimaa), joten se on jäänyt toistaiseksi hoitamatta. Pitänee käydä vielä salilla vähän aikaa ja ottaa parit neuvoa antavat gin tonicit.

Susanna

14.5.2019 0

Piilotettu elämä

Oletteko viime aikoina seuranneet, millaisia asunnonvälitysilmoitukset ovat? Ne ovat kuin sisustuslehtien artikkeleita: paljon tunnelmallisia yksityiskohtia ja tavaraa vain harkitusti esillä. Jos olohuoneen pöydällä on jotain, se on kasa inspiroivia sisustuslehtiä, kukkakimppu tai lasi kuohuviiniä. Ainakaan olohuoneen pöydällä ei ole kaukosäädin tai läppäri. Ainakin meidän olohuoneessamme ne ovat pöydällä lähes aina.

Älkää ymmärtäkö väärin – olen itsekin konmaritukseni tehnyt, karsinut tavaraa, meillä on koriste-esineitä hyvin vähän ja haluan itsekin, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan eivätkä ajaelehdi siellä sun täällä tai tipahda käsistä ensimmäisenä vastaantulevalle tasolle eli meidän kotonamme eteisen senkin päälle.

Mutta pointtini on se, että miksi tavaroita ei saa näkyä kuvissa niiden oikeilla paikoillaankaan?

Missä on kaukosäätimen paikka, jos se ei ole olohuoneessa käden ulottuvilla? Missä on perheen takkien paikka, jos niitä ei saa avonaulakossa olla kuin korkeintaan kolme ja nekin on stailattu yhteensopiviksi? Missä on kahvinkeitin, jos se ei saa olla keittiön tasolla?

Ymmärrän asuntoilmoitusten stailauksen kuitenkin oikein hyvin. Ihmisillä on kodeissaan valtavat määrät tavaraa, ja se saa kodit näyttämään ahtailta ja aina sotkuisilta. Vähentämällä kuvista kamaa, saadaan tila tuntumaan avarammalta, kutsuvammalta ja ostettavammalta. Varsinkin kuin pohjoismainen minimalismi on viime vuosina ollut sisustamisen trendi, saa karsiminen kodit näyttämään meidän silmiimme myös nykyaikaisemmilta.

Minä olen tosi huono sisustusbloggaaja, ehkä siksi en olekaan sisustusbloggaaja vaan lifestyle-bloggaaja. En siirtele tavaroita pois kuvien ottamisen ajaksi. Välillä huomaankin jälkikäteen kuvista, että matolla näkyy kissojen lelu, sohvalla kaukosäädin ja oma käsilaukkuni kurkistaa jostain hassusti. Joskus on käynyt jopa niin nolosti, että juuri remontoidun eteisen esittelykuvan taustalta näkyy keittiön senkki, jolla on vapunvieton jäljiltä viinitonkka. Kuvitelkaa, viinitonkka! Olisi nyt sentään tajunnut laittaa skumppapullon siihen.

Siivottujen sisustuskuvien tarkoitus on tietysti inspiroida ihmisiä. Arkitodellisuus ei ehkä inspiroi samalla tavalla.

Vai voisiko se inspiroida? Voisiko se jopa tuoda lohtua meille, joilla autonavaimet ja kukkaro löytyvät eteisen senkin päältä, vaikka eteinen muuten onkin kaunis ja siisti? Tuossa kodissa minä ja minun tavarani voisivat olla.

Susanna

Remontoitu eteisemme. Seinästä tuli lopulta vedenvihreä. Taitava sisustuskuvaaja jättää kuvan oikeaan alareunaan kissanlelun, se käy leikkisää vuoropuheluaan hattujen kanssa.

Näkymä eteisestä keittiön ja olohuoneen suuntaan. Huomatkaa keittiön senkin päällä oleva viinitonkka. Se henkii, että tässä kodissa ollaan ekologisia, sillä pahvitonkan hiilijalanjälki on pienempi kuin lasipullon.

Voiko olla, että olen onnistunut nappaamaan kuvan, missä ei ole mitään ”ylimääräistä”?

Kaunis yksityiskohta järjestetystä työhuoneesta.

7.5.2019 0

Tervetuloa meille!

Meillä on tehty nyt eteisremontti. Se on siis vihdoin oikeasti valmis, ainakin melkein. Listatkin paikoillaan.

Hommahan alkoi jo monta kuukautta sitten, kun mun vanhaan työhuoneeseen pystytettiin koko peräseinällisen verran liukuovikaappeja. Remppa jäi vaan sillä lailla vaiheeseen, että eteisen ja vanhan työhuoneen välinen seinä jäi odottamaan purkamista.

Nyt se on tehty, listat laitettu, huonekalut aseteltu. Ja se on hieno! Eteistilamme varmaan kolminkertaistui ja säilytystilan määrä yli kaksinkertaistui.

Eniten harmittaa se, että miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo vuosia sitten? Suomalaiset eteiset ovat meidän ulkovaatekautemme pituuteen ja erilaisten sade-, gore- ja toppavarusteiden määrään verrattuna aivan käsittämättömän pieniä. Siksi ne ovat yleensä myös sotkuisia. Koska kiireessä ei ole konmariviikkaukseen aikaa, niin tavarat sullotaan kaappeihin tai ne roikkuvat epämääräisesti jossain eteisen tienoilla.

Meillä on nyt jokaisellla oma kaappi ja lisäksi vieraille ja pitkille takeille on varattuna yksi kaappi. Eikä ole kuulkaa yhtään liikaa tilaa. Mutta tämän ansiosta meillä ei tarvita enää ikinä mitään erillistä kausivaatesäilytystä. Siinä ne ovat lapaset ja toppaliivit kätevästi eteisessä, kun vappu ja juhannus taas koettavat.

Eihän tämä olisi remppa eikä mikään, jos ei vähän olisi vielä viimeisteltävää. Meidän on tarkoitus maalata reissuhattujen takana oleva seinä. Luultavasti samalla punaisella, joka johdattaa eteisestä kellariin.

Huonekalut ovat vanhoja, eri puolilla kotiamme olleita. Nyt ne kerättiin samaan tilaan, jolloin koko huone sai vähän sellaisen siirtomaahenkisen, rustiikin fiiliksen. Ja huonekalut saivat uuden elämän, sillä olin niihin jo vähän kyllästynyt. Olin vähän haikaillut eteiseen uusia, rottinkisia kalusteita, mutta ekologisempaahan tämä on, että pärjäämme vanhoilla.

Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, miksi ikkunan alla olevassa senkissä on ovi auki ja sen edessä on eteismattoa: siellä on sisällä kissanhiekkalaatikko. Remontin ansiosta pitkään pohdituttanut keskikerroksen kissanhiekkalaatikko-ongelmakin tuli ratkaisua vahingossa.

Ja totta kai remontti sai myös jatko-osan: kellarissa oleva takkahuone sai väriä seiniin.

Kivaa vappua!

Susanna

29.4.2019 0

Herkulliset ranskalaiset

Vietimme viikonloppuna Rosé Ladies -porukan viisivuotisjuhlaa Nizzassa. Ryhmä sai nimensä ensimmäisellä yhteisellä reissullamme, koska totesimme pitävämme roseeviinistä. Roseeviini onkin ollut jokaisella reissullamme tärkeässä roolissa, suuntautuipa matka sitten Geneveen, Osloon, Edinburghiin, Amsterdamiin tai Nizzaan. Ja totta kai oli vain ajan kysymys, milloin ryhmärämämme päätyy Nizzaan, onhan Provencen alue kuuluisa roseeviineistään.

Tämä oli minulle elämäni kolmas reissu Nizzaan. Kaupunki on vain niin ihana: sopivankokoinen ja lyhyen ajomatkan päässä on paljon nähtävää. Nizzassa voi yhdistää kaupunki- ja rantaloman myös hienosti. No, ihan rantakelit eivät vielä olleet, vaikka sää olikin paljon parempi kuin sääennustuksissa peloteltiin. Niiden mukaan piti tulla vettä torstaista sunnuntaihin. No, perjantaina ripsautti vähän, mutta lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja lämpötilakin kohosi noin pariinkymmeneen. T-paidassa tarkeni loistavasti.

Lentomme oli perillä torstaina iltasella, joten emme uskaltaneet buukata ravintolapöytää ennakkoon siltä varalta, että lento olisi myöhässä (olimme viisastuneet Geneven reissusta, sillä silloin päädyimme fine dining -ravintolan sijaan turisteille torvisoittoa ja fondueta tarjoavaan ravintolaan lennon myöhästymisen vuoksi. No, elämys sekin. Ja juustohan on tunnetusti aina hyvää… ). Hotellimme vieressä oli kuitenkin Mon Petit Café -ravintola, joka oli vilahdellut jo ravintolalistallamme. Se oli tupaten täynnä, mutta tarjoilija kehotti meitä tulemaan puolen tunnin päästä takaisin. Niinpä pääsimme syömään juuri ennen ravintolan sulkeutumista, ja se oli onni se! Oli nimittäin herkullista!

Olen syönyt elämäni ekalla Nizzan reissulla elämäni parhaan pizzan ja nyt tuli sitten syötyä elämäni parhaat gnocchit! Ne tarjoiltiin kanan ja aivan ihanan kastikkeen kanssa. Jälkkärikin oli ihan super, vaikka en yleensä jälkkäreistä niin perustakaan. Vahva suositus tälle paikalle. Rafla mainitaan myös Michelin-oppaassa, joten suosituksessa ei ole kyse pelkästään siitä, että me olimme matkanteon jälkeen nälkäisiä.

Perjantaiksi oli ennustettu aamupäiväksi kohtuullista säätä ja iltapäiväksi sadetta, joten päräytimme heti aamiaisen jälkeen alle kymmenen kilsan päässä sijaitsevaan Villa Ephrussi de Rotschildiin. Se on ollut minun Nizza-listallani aiemminkin, mutten ole sinne asti aiemmin ehtinyt. Reissu oli eka, muttei vika – paikka oli ihana! Viehättävä puutarha, josta avautuivat näkymät molempiin suuntiin Ranskan Rivieran rantamaisemiin. Villan rakennuttaneen Béatricen tarina on surullinen, mutta samalla tarina voimakkaasta naisesta, joka ei antanut hulttiomiehen pilata elämäänsä. Villa on täynnä kauniita värejä ja matkamuistoja, sillä Béatricekin rakasti matkustamista.

Me päätimme visiittimme lounastamalla Villan ravintolassa. Itse söin aivan ihanan salaatin, se oli jo yksistään visiitin arvoinen. Ja joimme paikan nimikkoroseeta!

Iltapäiväksi palasimme Nizzaan, jossa oli pilvistä ja ripotteli. Emme antaneet sen häiritä, kävimme Galeries Lafayettessa ja vanhassa kaupungissa ostoksilla.

Illalla suuntasimme syömään Geppettoon, joka on hyvän italialaisen ruoan lisäksi elämys. Elämykseksi sen tekee paikan omistaja Alex, jonka tyyli palvella asiakkaita on hilpeä. Hän höpötteli vieraiden kanssa ja flirttaili täysin häpeämättömästi naisasiakkaiden kanssa.

Pöytävaraus on välttämätön – ja oman kokemukseni mukaan se kannattaa tehdä puhelimitse, sillä Alex kyllä puhuu englantia hyvin, mutta sähköpostiin (sellaista ei löydy nettisivuilta, mutta Tripadvisorista löytyi) hän ei englanniksi vastannut kuin Not possible full :D.

Lauantaina piti olla sadepäivä, joten olimme suunnitelleet pysyvämme kaupungilla ja kaavailleet suuntaavamme johonkin kaupungin museoista, jos sataisi paljon. No, minä tykkään nizzalaisista sadepäivistä, sillä valtaosan päivästä taivas oli pilvetön ja lämpöäkin parikymmentä. Sateesta ei ollut tietoakaan.

Kävimme siis aamukävelyllä Promenade des Anglaisilla ja aamukahvilla rantaravintolassa. Sen jälkeen suuntasimme lounaalle legendaariseen hotelli Negrescoon. Sen ravintola oli remontissa, mutta tilalle oli rakennettu pop up -ravintola, jossa olimme ensin paikan ainoat asiakkaat. Olimme liikkeellä hitusen varhain… Negrescon Le37pop-ravintola oli tyylikäs, mutta sopivasti taiteella ja hulluttelevilla väreillä sisustettu. Ei ollut liian pönöttävä mesta. Meiltä kolmelta lounas ja pullo roseeta maksoi 120 euroa, joten olihan siinä vähän luksuslisää, mutta kokemus oli sen väärtti.

Loppupäivä menikin lähinnä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin pyöriessä ja aurinkoisesta säästä nauttiessa. Viihdyimme ulkona niin hyvin, että sain t-paidan muotoisen rusketuksenkin.

Illaksi suuntasimme myös vanhaan kaupunkiin Les Garconsiin, joka toi mieleen Punavuoren hipsterihenkiset ravintolat. Sisustus hyvin industrial, ruoka bistrotyyppistä herkkua. Tarjoilijat myös ;-).

Entäs sitten tuliaiset?

Marseillen saippuaa
Paljettikoristeltu rantakassi
Fragornardilta rantatunika, hippihenkinen paita ja ihana kirjailtu pussukka alusvaatteille (vinkki: lentokentän Fragonard on edullisempi kuin vanhan kaupungin)
Söpöt kesäkengät Andrélta
gLOVEmesta reissukukkaro ja ystävälle vyö
Lentokentältä roseeta ja vähän kosmetiikkaa (Ritualsilta)

Naisreissut tekevät ihmiselle kyllä kokonaisvaltaisesti hyvää. Jokaisella naisella pitäisi olla porukka, jonka kanssa lähteä säännöllisesti reissuun! Hyvää ruokaa ja juomaa, vähän nähtävyyksiä, sopivasti shoppailua ja ennen kaikkea paljon naurua!

Nyt taas jaksaa, kyllä se kesä tännekin tulee!

Susanna

15.4.2019 1

Maailman helpoin kevätvaate

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Tuli tekaistua maailman helpoin vaate: poncho. Hauskinta ponchossa on se, ettei se helppoudestaan huolimatta ole lainkaan tylsä. Ponchon langat ovat Marianne’s Mohairin lankalaatikosta, joka sisältää useita eri lankalaatuja valmiiksi mietittynä sävykokoelmana.

Omaa silmää miellytti juuri nyt eniten erilaisista pinkeistä ja koralleista koostuva lankakokoelma. Joukossa on efektilankoja, jotka ovat neulemaailmassa nyt supertrendikkäitä. Juuri sopivasti tulee 80-luku mieleen!

Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Yhdistelmä sopii sekä farkunsinisen että valkoisen kanssa. Farkkujen kanssa yhdistelmä on rento, valkoisen paitiksen kanssa sitten hitusen hienostuneempi.

Poncho on kätevä vaate, sillä se lämmittää silloin, kun on melkein lämmintä, muttei aivan. Poncho on kiva myös kesäiltoina, ja tietysti lentokoneessa kätevä lämmittäjä. Olen aina ollut pocho-tyttö, minusta on noin viisivuotiaana kuva, jossa hymyilen isoäidinruuduista virkatussa 70-luvun ponchossa.

Ja sitten se ohje. Loin 160 silmukkaa seiskan pyöröpuikoille. Sitten vain kudoin, tai oikeammin, maalasin langoilla. Välillä neuloin ainaoikeaa, välillä sileää. Edes langan päättymisen kanssa en ollut turhan tarkka, jatkoin vain seuraavalla. Pyrin kuitenkin sommittelemaan sävyt niin, että samansävyisten lankojen väliin neuloin välillä myös vaaleampaa tai tummempaa kontrastiksi. Kun neuleen pituus oli noin 50 cm, päättelin silmukat. Ja sitten neuleen toinen ”lyhyt” sivureuna kiinnitettiin virkkaamalla neuleen yläreunaan. Siis lyhyt reuna pitkään reunaan.

Neuletta voi pitää niin, että tämä pitkä risteyskohta tulee eteen. Tai sitten se voi olla sivussa. Tyylejä voi vaihdella.

Mariannen lankalaatikko on loistava lahjavinkki neulomista harrastavalle ystävälle. Hmmm…. mullakin on synttärit tulossa, ehkä myös itselleen voi ostaa lahjan?

Kevätterkuin,

Susanna

Ainakin autoilija tarkenee ponchossa jo nyt.

7.4.2019 0

	Ekaa kertaa Loviisas…: Eedenistä itään (ja vähän…
	Susanna: Ei lapsimuseolle
	TerkutVantaalta: Ei lapsimuseolle
	Perhoskesä – P…: Siedätyshoitoa puutarhassa
	Eedenistä itään (ja…: Kolmen ruukin kierros

Priimaa pukkaa

Bravo, Costa Brava!

Kesäheinä

Vapaalla vapaamielisenä

Vain yhden hotellin tähden

Aukko sivistyksessä (ja maha) on nyt täytetty

Kevättä pukkaa

Piilotettu elämä

Tervetuloa meille!

Herkulliset ranskalaiset

Maailman helpoin kevätvaate

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Meta