Tyttö kapselissa

Vihjailin taannoin, että mulla oli syy käydä vaatekaappia läpi: me muutimme! Muuttohan on tunnetusti se hetki, jolloin tajuaa omistavansa asioita, joita ei ole tajunnut omistavansa. Ja tajuaa, miten erilaiset kaapit ja komerot ovat esineiden bermudan kolmio, jonne asiat salaperäisesti häviävät. Kunnes ne taas löytyvät.

Monestihan ihmiset muuttavat nuorena aina isompaan asuntoon, jolloin muutossa ei ole tarvettakaan käydä tavaroita läpi kriittisesti – voi vain karsia täysin tarpeettomat (myyntiin tai kierrätyskeskukseen) tai toimimattomat ja kulahtaneet roskiin (kierrätykseen). Me olemme kuitenkin saavuttaneet elämässämme sen pisteen, jossa voidaan skaalata elintilaa ja tavaroita alas ja skaalata elämänlaatua ylös.

Uusi kotimme on aivan ihana! Se on monella tavalla samantyyppinen kuin edellinenkin, mutta materiaalit ovat laadukkaammat ja taloyhtiökin kivempi. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa: meillä on muutama neliö vähemmän tilaa, meillä on osittain lisää säilytystilaa, mutta varastotyyppistä säilytystilaa on vähemmän. Meillä ei ole vaatehuonetta eikä parvea, joka edellisessä kodissa oli se bermudan kolmio. Meillä on kyllä valtavasti säilytystilaa keittiössä ja makkarissa ihana mittatilaustyönä tehty noin neljään metriin ulottuva kaapistoseinä, mutta mikä ei sinne mahdu, joutuu sitten kellarikomeroon. Ja se on täpötäynnä.

Olen jo aiemmin konmariotusprojektini yhteydessä törmännyt kapseliajatteluun, mutta siinä kohdassa en jaksanut viedä ajatusta loppuun asti. Nyt oli sen aika.

Kapseliajattelussa ei ole ns. oikeaa tai väärää menetelmää, mutta ymmärtääkseni alkuperäisessä ideana oli 333, eli kolmeksi kuukaudeksi koostetaan 33 vaatekappaleesta ja asusteesta koostuva kokonaisuus – muut vaatteet pistetään kokonaan piiloon ja sillä 33 vaatteella sitten pärjätään se sesonki. Kapseliin ei lasketa harrastuvaatteita (esimerkiksi urheiluvaatteita), oloasuja, yöpaitoja, sukkia, alusvaatteita, vaan vain ne vaatteet ja asusteet, jotka ovat ns. julkisesti näkyvillä, kun kävelet ovesta ulos.

Mikä sitten on kapselin pointti? Minusta se ei ole edes vaatekaapin minimalismi vaan ennenkaikkea vaatekaapin toimivuus. Jos rajoittaa käyttövaatteiden ja asusteiden kattausta, on tärkeää, että ne sopivat yhteen.

Tässä on itselläni auttanut värianalyysi ja tyylianalyysi (jota noudatan vähemmän orjallisesti), ne ovatkin nyt hyvä pohja homman toteuttamiselle.

Itse lähdin koostamaan kapseliani maalis-toukokuuksi. Suomessahan haasteena on se, että maalis-toukokuussa sää vaihtelee ja muuttuu paljonkin. Voi tulla 20 senttiä lunta tai voi olla 20 astetta lämmintä. Jo pelkästään takki- ja kenkätarpeet muuttuvat tuona aikana huomattavasti.

No, itse suhtaudun asiaan niin, ettei kapselini ole lakini. Jos ensi viikolla talvi väistyy ja alkaa olla +10 astetta, niin toki heivaan talvikengät ja -takit sitten pois.

Totesin kapseliani miettiessäni, että ainakin näin aloittelijalle kapselin rajoittaminen 33 kappaleeseen oli hankalaa. Ja koska se ei ole laki, on kapselini vähän isompi, sanoisin, että 43 kappaletta. Se sallii myös sen, että joukossa on vähän talvisempia vaatteita, mutta myös keväisempiä. Näin minun ei tarvitse tehdä välikapselintarkistusta välttämättä ennen kesää.

Hyvää kapselissa on myös se, että kapseliin kuulumattomat vaatteet ja asusteet ovat poissa silmistä. Kun ne ottaa esille, ne tuntuvat uusilta, kiinnostavilta ja raikkailta. Niihin ei kyllästy niin helposti.

Ja hyvää on myös se, että väistämättäkin vaatevarasto pienenee. Jos kapselissa on esimerkiksi 33 vaatetta, osa niistä toimii sekä keväällä että syksyllä, osa sekä keväällä että kesällä ja osa sekä syksyllä että talvella. Ja koska vaatemäärä on jollain tavalla rajoitettu, ne kannattaa valita huolellisesti niin, että jokainen vaate on suosikkivaate. Vaatekaapin pölyttäjiin ei siis vaan ole varaa.

Omaan kapseliini en joutunut tekemään mitään täydennyksiä, mutta tiedän, että tulevasta kesäkapselistani puuttuu muutama tarpeellinen asia (pari laadukasta t-paitaa, sortsit ja lyhythihainen/hihaton mekko).

Kokemukset tähän mennessä ovat positiivisia, vaikka kapselin rajaaminen 33:een ei ollutkaan niin helppoa kuin aluksi luulin (laukkuja ja kenkiä tarvitsee yllättävään moneen tilanteeseen, samoin takkeja). Luulen, että kesäkapselin rakentaminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa.

Susanna

Tuolla tummansinisellä kevytuntsalla olen mennyt koko talven. Kevytuntuvatakki on Suomen käytännöllisin vaate: se menee Etelä-Suomen kaupunkiolosuhteissa koko talven, ja todennäköisesti se kiskaistaan päälle jossain vaiheessa viilenevää kesäiltaakin….
Kapselini kengät. Nuo Hoffin tennarit ovat käytössä melkein päivittäin.
Kapselini neutraalit: kitti ja tummansininen. Muuten paljon pinkkiä ja vihreää, hitusen sinistä.
Tämä mekko on second hand -löytö suosikkikaupastani eli Kauniista Veerasta. Se on Gustavin mekko, jonka edellinen omistaja oli onneksi lyhentänyt.

Värillä on väliä

Kävin KonMari-projektin ja kapseli-ideologian innoittamana värianalyysissä reilu vuosi sitten. Se on ollut fiksuin investointi pukeutumiseeni ikinä! Paitsi, että näytän nyt enimmäkseen elossa olevalta, niin myös vaatteeni sopivat entistä paremmin yhteen. Eli pukeutumisesta on tullut entistä helpompaa. Vaatekaappiin voi periaatteessa vain työntää sokkona kätensä j

a tietää, että käteen osuvat vaatekappaleet sopivat väreiltään yhteen.

Ihan täydellinen vaatevalikoimani ei ole vieläkään. Tämä johtuu siitä, että en heittänyt muuten hyviä ja mieluisia vaatteita menemään. Päätin, että käytän ne loppuun. Mutta kaikki uudet hankintani olen tehnyt värikarttani mukaisesti.

Musta on minulta kokonaan pannassa, mutta käytännöllisyyssyistä aion kuitenkin vastaisuudessakin säilyttää muutaman mustan vaatekappaleen kaapissa. Meikäläisen (vaalea kesä) värivalikoimalla kun ei oikein voi hautajaisiin mennä eikä muutamiin muihinkaan formaaleihin tilaisuuksiin.

Nyt kun olen oppinut käyttämään palettiani, pärjään jo suht hyvin kaupassa, vaikkei väriviuhkani olisi mukanakaan. Tiedän, että minun varini ovat viileitä, mutta heleän kirkkaita. Vaatakaappini näyttää Karibianlomalta: siinä on runsaasti korallinpunaisen eri sävyjä ja turkoosin vivahteita. Siniset ovat kirkkaita.

Vain neutraalien värien kanssa tuskailen edelleenkin, sellaisia ei nimittäin turhan paljon paletissani ole. Koska en oikein pidä omista ruskeistani, olen päätynyt siihen, että minun neutraalejani ovat tummimmat siniseni (ne eivät ole kovin tummia), harmaa ja taitettu valkoinen.

Ruskeiden lisäksi vierastan värikarttani violetteja ja keltaisia. Joo, omistan yhden keltaisen t-paidan, mutta vannon, etten ikinä tule omistamaan mitään violettia. Violetista tulee aina jotenkin yksisarvisparantajaolo.

Tylsää väripaletissani on se, että Suomesta on todella vaikea löytää oikeansävyisiä vaatteita muuta kuin alkukesällä. Syksyisin sävyt tuppaavat sopimaan syksytyypeille, talvisin talvityypeille. Loogistahan se tavallaan on: vaalean kesän, eli ns. kevätkesän valikoima on esillä kevätkesällä.

Muina aikoina minun täytyy shoppailla Karibialla.

Värikästä viikkoa!

Susanna

Ihan perus

Osallistuin viikolla tilaisuuteen, jonka aiheena oli peruspuvuston rakentaminen. Konmarituksen hengessä uskon, että vähemmästä voisi saada enemmän irti. Kapselivaatekaapin rakentaminen onkin ollut mielessä, vaikken ole 333-ajatteluun erityisesti ihastutkaan.

Laskin taannoin, että vaatekaapissani oli 54 vaatetta, se kattoi koko vuoden käyttövaatteeni. Alusvaatteita, yövaatteita, harrastusvaatteita, kenkiä ja asusteita en laskenut, mutta ulkotakkeja myöten laskin kaikki ne vaatteet, joissa voisin lähteä töihin tai kaupungille. Vaikka 54 ei ole kovin paljon, niin silti käytän vaatteistani useimmiten samoja suosikkeja.

Enkä kuulemma ole ainoa. Peruspuvuston rakentamiseen perehtynyt norjalainen Jorunn Hernes kertoi, että valtaosa naisista käyttää vain 20 prosenttia vaatteistaan säännöllisesti. Minun tapauksessani se siis tarkoittaa, että useimmiten kiskon päälleni samat kymmenen suosikkivaatettani, jos ne suinkin ovat vain puhtaita. Miksi ihmeessä vaatteita on silti paljon enemmän?

Siksi, että vaatteiden yhdisteleminen on lähes korkeakoulukoulutusta vaativa homma. Värien pitää mätsätä, muotojen pitää natsata ja niiden pitää olla tyyliltään yhteensopivia. Koska osa naisista (en minä) nauttii myös shoppailusta ja koska vaatteiden muuttaminen yksittäisistä kappaleista kokonaisuuksiksi on niin hankalaa, me päädymme täyt-

tämään vaatekaappimme ylimääräisellä. Ja silti ahdistumme, kun ei ole mitään päälle pantavaa.

Tässä yhdet ohjeet siihen, miten rakentaa oma peruspuvusto. Tämä menetelmä on ns. 4 x 4 -menetelmä, jonka idean sain Jorunnilta. Menetelmässä vaatekaappisi runko muodostuu 16 vaatteesta. Netti on varmasti pullollaan erillaisia tapoja koostaa puvusto, joten tämä ei ole ainoa ”oikea”. Lopussa myös enemmän myös omia huomioitani menetelmän toteuttamisesta.

4×4
1. Värianalyysistä on hommassa iso ilo, sillä väripalettisi kaikki vaatteet sopivat automaattisesti väreiltään yhteen. Jos et ole käynyt värianalyysissä, mieti, sopivatko sinulle kylmät sävyt vai lämpimät sävyt. Rakenna vaatekaappisi niiden varaan.
2. Valitse kaksi ns. neutraalia väriä: yksi tumma ja yksi vaalea. Nämä värit muodostavat peruspuvustosi selkärangan.
3. Tyhjennä vaatekaappisi.
4. Laita vaatekaappiisi kaksi tummaa neutraalia alaosaa (housuja tai hameita, sen mukaan kumpia tykkäät pitää).
5. Laita vaatekaappiisi kaksi vaaleaa (tai vaaleahkoa) neutraalia alaosaa.
6. Laita vaatekaappiisi kaksi neutraalia tummaa yläosaa. Jos siis valitsit mustat alaosat, valitse nyt mustat yläosat.
7. Laita vaatekaappisi kaksi neutraalia vaaleaa yläosaa, valitse jälleen sama väri kuin alaosiinkin.
8. Ta-daa, puvustosi kivijalka on valmis. Sinulla on neljä alaosaa ja neljä yläosaa, joita voit yhdistellä keskenään.
9. Laita vaatekaappiisi neljä yläosaa, jotka voivat olla raidallisia tai kuviollisia ja joissa on neutraaleja väriäsi. Tätä voi minusta soveltaa siten, että yläosissa voi olla muitakin värejä, kunhan niissä on jompaa kumpaa neutraalia väriäsi.
10. Valitse vielä neljä yläosaa tehosteväriksi kaappiisi. Jos se on hot pink, niin go for it!

Ja näin sinulla on kasassa 16 vaatteen peruspuvusto, jonka osia on helppo yhdistellä. Kun lisäät vaatekaappiisi vielä asusteet (niissä voit revitellä), on homma valmis.

Omia huomioitani syksy/talvi-peruspuvuston rakentamisesta:

– Neutraalien värien valitseminen on todella vaikeaa. Itse olen värianalyysin mukaisesti vaalea kesä, jonka värikartassa neutraaleja ei juuri ole. Ellei karibianlomavärikarttaa lasketa neutraaliksi? Etenkin tumman neutraalin valitseminen oli ihan tuskaa, kun musta (ja muutkin tummat) ovat meikäläiselle todella huonoja. Päädyin soveltamaan: kaapissani on nyt mustaa, käytännöllisyyssyistä. Kunhan ehdin, hankin jotain tummahkon harmaata.
– Vaalean neutraalin valitseminen oli hitusen helpompaa, valkoinen oli ykkösvalinta. Lisäksi olen mieltynyt kamelinruskeaan, joten sekin sai jäädä. Eli kaapistoni neutraalit eivät suinkaan muodostu kahdesta väristä vaan neljästä: musta, harmaa, kameli ja valkoinen. Sen verran vilkuilin kesävaatteitanikin, että kesällä mustan korvaa varmasti sininen.
– Jorunn korosti, että moni hankkii vaatekaappiinsa vaatteita ”tältä haluaisin näyttää” -periaatteella, mutta päätyy silti käyttämään syystä tai toisesta aivan jotain muuta. Koska kapselissa vaatemäärä on pieni, sinne kannattaa valita vain vaatteita, jotka mielellään kiskoo ylleen.
– Moni nainen ajattelee, että vaatekaapissa pitää olla mekko tai pari, ja jakkuhan nyt täytyy olla jokaisella uskottavalla bisnesnaisella. Jos et pidä mekkoja, älä valitse niitä kapseliisi. Jos et pidä jakkuja, sellaista ei tarvitse edes omistaa.
– Jos sinun täytyy tehdä hankintoja saadaksesi kapseli toimimaan, niin satsaa neutraaleihin. Ne ovat vaatekaappisi ydin luultavasti vuosia. Tehostevärivaatteisiin todennäköisesti kyllästyt nopeammin, joten ne voivat olla edullisempia (tosin laatuakin saa edullisesti esimerkiksi second handinä)

Omassa kaapissani on nyt enemmän vaatteita kuin 16, en kertakaikkiaan saa toimivaa värikombinaatiota muuten aikaiseksi. Lisäksi on tyhmää laittaa mieluisia käyttövaatteita varastoon vain siksi, että kapseliin kuuluu 16. Tämä ei siis ole mikään kultti, käytä järkeäsi, ja voit hyvin soveltaa. Itselläni tehostevärejäkin on kaksi: punaista ja sinistä.

Omasta vaatekaapistani löytyy nyt:
5 housut
2 hametta
2 pitkää neuletakkia
19 paitaa
1 liivi

Ihan 16:een en siis kyennyt. 29 vaatetta on kuitenkin minusta melko hyvä saavutus ekalla kapseloinnilla. Näillä mennään nyt sitten kevättalveen asti.

Kesävaatteet laitoin laatikoihin ja nostin varastoon. Käyn niiden kanssa saman prosessin sitten, kun alkaa taas kevättää. Sitä odotellessa!

Susanna

54 vaatetta eikä mitään päälle pantavaa

Tutustuin keväällä kapselivaatekaappi-ajatteluun. En ole itse varsinaisesti toteuttanut sitä, ainakaan sellaisessa muodossa kuin sitä yleensä toteutetaan. Mutta joka tapauksessa minua on jo pitkään kiehtonut ajatus siitä, että vähemmälläkin vaatemäärällä pärjäisi, jos kaikki vaatteet olisivat mieluisia (liittyy Konmari-ajatteluun). Ihanteellista olisi, jos lähes kaikki vaatteet sopisivat myös keskenään yhteen, jolloin niitä

olisi helppo yhdistellä.

Laskin kaikki käyttövaatteeni. Urheilu- ja muut harrastuvaatteet ja asusteet jätin ulkopuolelle, mutta esimerkiksi takit laskin mukaan. Lopputuloksena oli, että minulla oli vaatteita 54 kappaletta. Ei hirvittävän paljon, ainakaan omasta mielestäni, muttei kovin vähänkään.

Kapselifilosofiassa ihminen valitsee kolmen kuukauden sesongiksi kolmisenkymmentä vaatetta, joita yhdistelemällä sitten pärjää koko kauden. Jotkut pyrkivät kapselissa kohti pienintä mahdollista lukumäärää, osa tiivistää kapselinsa 33 vaatteeseen.

Kapseliajattelun heikkoutena on minusta se, että kaikki muut vaatteet voi tunkea varastoon siksi aikaa. Mitä hyötyä vaatteiden vähentämisestä on, jos se rajoittuu vain sillä hetkellä käytössä oleviin vaatteisiin, mutta varastossa voi olla vaikka tuhat vaatetta, joita ei käytä kenties koskaan? Siihen verrattuna oma vaatemääräni tuntuu varsin kohtuulliselta. Siinä ovat vuoden vaatteet, eivät kolmen kuukauden.

Sitä paitsi KonMarin mukaan kausivaatteita ei tarvitse siirrellä edestakaisin. Kun vaatteita on vähemmän ne mahtuvat kyllä samaan tilaan. Näin kävi ainakin minulle konmarittamisen ansiosta. Ja samalla totesin, että varsinaisia kausivaatteita on tosi vähän, useimpia voi käyttää ympäri vuoden.

En kuitenkaan halua huijata itseäni. Onhan 54 vaatetta aivan riittävästi, varsinkin kun yleensä tulee pidettyä samoja suosikkeja. Miksi ihmeessä silti on usein tilanne, että on vaikea löytää päälle pantavaa?

Perehdyin vaatekaappini sisältöön vielä tarkemmin. Hyödynsin siinä Stylebook-mobiilisovellusta, jonka avulla kuvasin ja tallensin kaikki vaatteeni. Sovellus auttoi hahmottamaan yhden garderoobini ongelman: minulla on valtavasti paitoja, mutta vain vähän alaosia. Paitamäärästä ei ole hyötyä, jos ne ainoat housut joiden kanssa paita sopisi yhteen, ovat juuri  pesussa. Tai paidat eivät muuten vain sovi yhteen minkään alaosan kanssa.

Miksi näin on päässyt käymään ja miten voisin vastaisuudessa välttää, ettei näin kävisi? No, olen laiska shoppailija, inhoan sovittamista. Paitoja on usein helpompi ostaa, kun niitä voi ostaa jopa sovittamatta tai niitä voi sovitella menemättä sovituskoppiin. Tämän vuoksi niitä on kertynyt ja samasta syystä alaosia ei ole kertynyt.

Niinpä ryhdyin säännöstelemään paitaostoksiani. Ei heräteostoksia. Käyttämäni sovelluksen avulla mietin, millaisia paitoja minulta puuttuu. Vain sellaisille heltiää nykyisin ostoslupa. Alaosia sen sijaan olen ostanut jonkun verran. Metsästän esimerkiksi täydellisiä työfarkkuja.

Sovellus on muuten aivan loistava muistin tuki: olen usein kiikuttanut kotiin sinisiä paitoja ajatellen, että sininen paita olisi kiva. Niin kiva, että ihminen tarvitsee niitä kymmenen?

Toinen ongelma, jonka vaatekaappini analysointi paljasti, liittyi väreihin. Osa vaatteista ei sovi yhteen sävymaailmansa vuoksi. Kapseliajattelun vuoksi ryhdyin pohtimaan myös 80-luvulta tutun värianalyysin hyötyjä. Ja lopulta satsasin kunnon värianalyysiin (siitä enemmän ensi kerralla).

Minun osaltani KonMari, kapseliajattelu ja värianalyysi ovat johtaneet entistä valikoivampaan ostamiseen. Ehkä pikkuhiljaa myös minimalistisempaan vaatekaappiin, tai ainakin vaatekaappiin, jossa olisi päällepantavaa.

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑