Uimista, patikoimista ja syömistä

Blogi oli taas hiljaa, sillä meikäläinen vietti kesäloman loppupuoliskon. Keski-ikäinen ihminen näemmä alkaa olla kaavoihinkangistunut ja turvallisuushakuinen, sillä päädyimme viime kesän tapaan Mallorcalle. Olimme kuitenkin sen verran uhkarohkeita, että valitsimme osittain eri paikkoja kuin viime vuonna.

Ensimmäiset kuusi päivää olimme Cala d’Orissa, mutta hitusen eri paikassa kuin viime vuonna. Sitten siirryimme viikoksi Sóllerin pikkukaupunkiin, jossa kävimme viime vuonna päiväseltään patikoimassa. Ja loput neljä päivää olimme saaren pääkaupungissa Palmassa, jonne olimme aiemmilla reissuilla tehneet vain päiväretkiä.

Koska olen hehkuttanut Mallorcaa matkakohteena jo aiemmin useissa eri blogauksissa, muun muassa shoppailukohteena ja aikuiskohteena, niin säästän teidät nyt blogisarjalta. Tässä siis kootut fiilikset, vinkit ja kommentit reissustamme, joka oli jälleen tosi kiva (lue myös kuvatekstit). Ensi kesänä emme kuitenkaan mene Mallorcalle, mutta varmasti vielä joskus menemme.

Ensinnäkin, suosittelen Mallorcalle matkustamista lämpimästi syyskuussa. Meidän reissumme ajoittui elo-syyskuun vaihteeseen. Heinä-elokuun kiihkein matkailusesonki alkaa olla jo vähän takanapäin, mutta kesä jatkuu. Lämpöä oli 26 – 33 astetta ja näin loppukesästä meri oli jo ehti nyt lämmetä. Emme ole koskaan, ikinä, milloinkaan uineet niin paljon kuin Cala d’Orin viikollamme!

Me emme ole varsinaisia rantalomailijoita siinä mielessä, että jaksaisimme ottaa aurinkoa ainakaan tuntia, paria pidempään, emmekä missään nimessä joka päivä. Mutta jos vesi on kirkasta ja lämmintä, niin voimme kyllä käydä uimassa pari kertaa päivässä ja viihtyä vedessä kaloja katselemassa pitkäänkin. Erityisen hyvin tähän sopivat mielestäni Cala d’Orin suunnalla olevat ”Calat” eli rantapoukamat. Pitkät hiekkarannat eivät ole meidän juttu, sillä se rannalla oleileminen ei ole meidän juttu.

Seudulta löytyy myös kivoja patikointireittejä, me yhdistimme patikoinnin ja uinnin kävelemällä Finca Roigista neljän calan reitin (Cala Magrana-Cala Pilota-Cala Virgil-Cala Botá). Noille rannoille ei pääse autolla, joten rannat ovat rauhallisia, paikalla on vain kävellen tai pyörällä tulleita sekä veneitä parkkeerattuna poukamiin.

Toiseksi, Mallorcan länsireunalla sijaitseva Tramuntanan-vuoristo on oiva patikoinnista kiinnostuneiden matkakohde. Sóllerin kaupunki on patikoijille hyvä tukikohta, sillä sieltä lähtee monia reittejä, joiden vaativuus vaihtelee helposta vaativaan. Me teimme viikon sellaisia 1,5 – 4 tunnin lenkkejä, joissa nousumetrejä tuli helposti liki 500 metriä. Tramuntanan korkeimmat vaellusreitit nousevat 1000 metriin, mutta niille ei meillä helteen, kunnon, varusteiden tai kokemuksen puolesta ollut vielä asiaa…

Keskitasoisista reiteistä ja päiväretkistä selviää normaalikuntoinen ihminen kyllä hyvin, mutta suosittelen kaikile patikoinnista kiinnostuneille hyviä patikointikenkiä, sillä polut ovat pääsääntöisesti hyvin epätasaisia. Myös kävelysauvasta on hyötyä. Vettä pitää varata mukaan, sillä syyskuussakin päivälämpötilat voivat siis nousta 33 asteeseen. Muuten reitit ovat kyllä pääsääntöisesti näppäriä, sillä ne kulkevat kylästä toiseen ja niistä löytyy kyllä ravintoloita ja kuppiloita. Reitit on melko hyvin merkitty, mutta silti kannattaa ostaa opaskartta.

Sóllerin kaupunki on viehättävä, mutta se on pieni. Näin jälkikäteen ajateltuna siellä olisi voinut olla lyhyemmänkin ajan kuin viikon, mutta toisaalta tarkoituksenamme oli patikoida usempaan otteeseen, ja akillesjännevaivojen vuoksi en uskaltanut lähteä retkille  peräkkäisinä päivinä. Eli viikossa ehdimme tehdä kolme reissua lepopäivistä huolimatta.

Illalla kylän ”nähtävyydet” kyllä ehtivät loppua, sillä kivoimmat paikat: Can Prunera eli yhdistetty modernin taiteen museo ja kotimuseo, kasvititeellinen puutarha ja keskusaukio on kyllä nähty muutamassa tunnissa. Onneksi kylästä löytyy kyllä muutamia kivoja ravintoloita, joista meidän suosikkimme olivat Lluna 36 ja La Vilan sisäpiha. Joutohetket vietin piskuisen hotellimme ranskalaisella parvekkeella ihmisvilinää seuraten. Ihan lomasta kävi sekin

Kolmanneksi, Palma on todella kiva ruokakaupunki ja siellä voi helposti viettää aikaa pelkästään kulkemalla kauppahallista tosieen ja istuskelemalla kivoissa kahviloissa. Buukkaamamme opastettu ruokaretki meni valitettavasti pieleen, sillä oppaamme ei ilmestynyt paikalle. Mutta itse löysimme harvoin oppaissa mainitun San Juanin kaupunginosassa sijaitsevan Mercado Gastronómicon kauppahallin, joka on auki puoleen yöhön ja joka on vallan mainio mesta. Myös Mercado l’Olivar vanhassa kaupungissa kannattaa katsastaa sekä Santa Catalinan kauppahalli. Vanhassa kaupungissa on paljon ravintoloita, mutta niiden joukosta helmien löytäminen voi olla hankalaa. Itse tykkäsimme aivan huoneistomme vieressä sijainneesta l’ambigústa.

Se oli sellainen reissu se, uusi reissu on jo buukattu ja kovasti ajatuksissa, sillä se on meidän bucket list -kohteemme Uusi-Seelanti.

Mallorcalle sanon: Gracias, hasta la proxima!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Calat ovat pieniä rantapoukamia. Jos näkee vähän vaivaa, voi löytää aivan oman rannan itselleen.
IMG_0079
Tässä meidän kotirantamme, Cala Egos, joka sijaitsee Cala d’Orin alueella. Ranta oli todella ihana, kun polski vähän pidemmälle, sai katsella kaloja ihan omassa rauhassaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Joskus kannattaa pistää lomallakin kello soimaan ja lähteä aamukävelylle. Aurinko oli ensin pinkki.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ja hetken kuluttua se värjäsi pilvenreunat oranssiksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mun iho, hiukset ja kynnet rakastavat lämmintä ilmastoa. Hiukset kasvoivat varmaan kaksi senttiä loman aikana!
IMG_7427
Satunnainen patikoija etsii uimarantaa, Finca Roigista lähtee reitti, joka kiertää neljä rantaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Santuari de Sant Salvador – suosittelen! Huikeat näköalat. Sinne voi patikoida, mutta perille pääsee myös autolla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Osuimme Santuari de Sant Salvadorille juuri, kun tämä hurjapää hyppäsi huipulta alas.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sóllerin keskustori on viehättävä. Koko kaupunki on täynnä Art Nouveau -kauneuksia.
IMG_7650
Teimme museojunalla retken Sóllerista Palmaan ja takaisin. Maisemat ovat huikeat, mutta vielä huikeammat, jos lähtee itse patikoimaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Can Prunerassa oli kiinnostava Pep Guerreron näyttely.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Can Prunera on myös kotimuseo, jossa on silmäkarkkia.
IMG_7604
Hotellimme Aqua Llunan aamiaiskattaus. Maailman parhaat croissantit, muuten.
IMG_7775
Naapurikyyläystä hotellin partsilta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sóllerista lähtee monia patikointireittejä, tämä kulki satoja vuosia vanhan oliivipuulehdon halki.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ja reitti päättyi Port de Sólleriin, jossa oli pakko pulahtaa uimaan. Oli 33 lämmintä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Fornalutxin kylään patikoimme myös. Kylä sai muutama vuosi sitten tittelin ”Espanjan kaunein kylä”.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ja siellä häämöttää Sóller.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palmassa kannattaa aina katsoa ylöspäin.
IMG_7963
Hotellihuoneistossamme oli kaksi privaattia kattoterassia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palman katedraali, La Seu.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuten sanoin, Palmassa kannattaa aina katsoa ylös.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vanha arabialainen kylpylä, Banys Arabs.
IMG_0442
San Juanin Mercado Gastronómico.

 

 

 

Ei vettä, rantaa rakkaampaa!

Terveisiä lomalta ja pahoittelut hiljaisuudesta. Vietimme miehen kanssa kesäloman toisen puolikkaan Kroatiassa, pääosin Istrian niemimaalla. Istria sijaitsee Kroatian pohjoisosissa, ihan Italian vieressä. Ja sillä onkin histroriallisesti yhtymäkohtia Italiaan, mikä näkyy sekä ruoassa että kielessä, monin paikoin Italiaa puhutaan varsin paljon. Se on näppärää ainakin meikäläiselle, sillä tilaan ruokaa paljon sujuvammin italiaksi kuin kroaatiksi. Kroaatit ovat unohtaneet ostaa onnenpyörässä muutaman vokaalin.

Me lomailimme useammassa eri paikassa, joten nähtyä tuli parissa viikossa todella paljon. Bloggaankin lomasta taas useampaan otteeseen, mutta aloitan asista, jossa Kroatia lyö mielestäni oikeastaan kaikki Euroopan lomakohteet, joissa olemme itse matkailleet, nimittäin rannat ja vesi. Se vesi!!!!

Kävimme Kroatiassa ensimmäisen kerran melkein tasan kaksi vuotta sitten purjehduskurssilla, ja jo silloin Kroatian rannikko teki meihin suuren vaikutuksen. Purjehduskurssin tunnelmista voit lukea tästä.

Kroatian vesi on uskomattoman kirkasta kalkkikivipohjan ansiosta. Samasta syystä rannat eivät juuri ole perinteisiä hiekkarantoja, vaan kivisiä ja kallioisia. Uimareiden tarpeet on  kuitenkin otettu huomioon kiinnittämällä rannoille tikkaita, joista pääsee kipuamaan ylös. Moni paikoin on myös valettu liuskekivestä tasanteita, joilla loikoileminen on mukavampaa kuin epätasaisilla kallioilla.

Rannat ovat ehkä enemmän aikuiseen makuun kuin lapsiperheille, sillä loivia, polskimiseen sopivia kohtia ei ole paljon, eikä siis hiekkalinnojen rakenteluun sopivia paikkojakaan. Lapsiperheiden kannattaa siis varmistaa, että omalla hotellilla on lapsille sopivat uima-altaat tai että lähistöltä löytyy myös lapsille sopiva ranta.

Me emme lapsirantoja kaipailleet, vaan nautimme täysin siemauksin siitä, että näillä rannoilla voi oikeasti uida! Ei tarvitse kahlata monta kymmentä metriä, jotta vesi on napaan asti. Rannikko on täynnä suojaisia lahdenpoukamia, joissa ei juuri tuule, joten uiminen ja snorklailu onnistuu hienosti. Ja kirkkaassa vedessä kalojen seuraaminen on huippuhauskaa. Meidän snorklailujemme kohokohta oli, kun vierestä sukelsi jokin vesilintu noin kymmenen metrin syvyyteen kalan perässä.

Rantoja on Kroatiassa kaikkialla, missä on merivesi lähellä. Oikeasti. Paikalliset (ja mekin) pulahdimme uimaan ihan kaupungin keskustoistakin. Jos rannalta pääsee turvallisesti veteen ja takaisin, sille voi mennä uimaan. Paikalliset eivät kainostele uimaanmenoa rannalla sijaitsevan samppanjabaarin ”pihalta” tai hienon ravintolan edestäkään. Aika uskomaton ajatus olisi, että voi käydä ensin uimassa ja sitten nauttia skumpat auringonlaskua katsellen. Aah.

Suosittelemme lomailua Kroatiassa etenkin näin syyskuussa. Se on tällä hetkellä niin suosittu lomakohde, että kesäkuukausina paikat saattavat olla aika täynnä. Nyt ei ollut missään liikaa porukkaa, mutta päivisin oli lämpöä silti 24-28 astetta ja vesi oli 27-asteista! Iltaisinkin lämpö pysytteli yli 20 asteessa, joten pitkähihaisia ei tarvinnut.

Tässä muutama vinkki uimisesta kiinnostuneille:

Pulan kaupunki on rantojen puolesta ehkä poikkeus: ihan keskustasta ei pääse uimaan, sillä Pulan edustalla on iso telakka. Me majoituimme onneksi reissun aluksi muutama kilometri Pulasta etelään sijaitsevalla Verudelan niemellä, joka oli todella kiva uimisen kannalta ja muutenkin (Pula ei ole kaupunkina erityisen kiva, sen nähtävyydet näkee puolessa päivässä – näistä lisää myöhemmin).

Noin puolen tunnin automatkan päässä Pulasta etelään sijaitsee Kamenjakin luonnonpuisto, jonne kannattaa tehdä päiväretki. Sieltä löytyy patikoimispolkuja, dinonauruksen jalanjäljet ja tietysti uimapaikkoja vähän sieltä sun täältä.

Plitvicen kansallispuisto, joka on muuten Unescon maailmanperintökohdekin, ansaitsee ihan oman blogauksensa. Sen vedet ovat uskomattoman kirkkaat – mutta niissä ei saa uida. Ihmettelimme, miksi puiston kymmenet vesiputoukset eivät ole vuosituhansien saatossa kuluttaneet kalliota tasaiseksi virraksi. Ja kun asiaa googlettelimme, selvisi, että se johtuu veden mineraalien ja levän vuorovaikutuksesta, joka pitää yllä prosessia, jossa kalliota ikään kuin syntyy lisää sitä mukaa, kun se kuluu. Prosessi on erittäin herkkä ja siksi vedessä ei saa uida. Tämä siis tiedoksi näin etukäteen, ettei tule pettymyksiä. 🙂

Rovinjin pikkukaupunki on muutenkin aivan ihana (blogaus siis tiedossa), mutta tässä kaupungissa todellakin voi mennä uimaan suoraan kaupungin keskustasta.

Porečin kaupungista sanottiin, ettei siinä ole kovin hyvä rantoja lähellä. No, ei ehkä Kroatian mittapuulla olekaan. Täytyihän kävellä sentään ainakin 400 metriä läheisen niemen kärkeen… Ja paikalliset kyllä pulahtelivat veteen Porecin pohjoispuolen rannaltakin. Keskustasta pääsee myös venekyydillä viidessä minuutissa St. Nikolan saarelle, jossa kävimme pariin otteeseenkin, kun tykästyimme saaren rauhaisaan rantatunnelmaan. Porečin eteläpuolella on myös kaksi isompaa (ja aktiivisempaa) rantaa Plava Laguna ja Zelena Laguna, joihin autoilla oli muutama kilometri, mutta rantaa pitkin pääsee niille kävellen tai pyörälläkin näppärästi. Niissä on paljon erilaisia ranta-aktiviteetteja, niille, joille snorklailu ei riitä.

Opatijassa kävimme lounaalla mennen tullen matkallamme Plitviceen. Opatijassa oli oikein viehättävä rantabulevardi, josta pääsi uimaan melkein mistä vain. Opatija vaikutti lounasstoppien perusteella paikalta, jonne voisimme palata ainakin muutamaksi yöksi.

Kiertelemistämme paikoista oikastaan ainoastaan Medulin vaikutti sellaistelta, ettei sinne kannata suunnata vesien tai minkään muunkaan vuoksi. Vesi oli sameahkoa ja Istriasta löytyy paljon viehättävämpiäkin kyliä. Onneksi me olimme siellä vain kuluttamassa kahvin verran aikaa.

Krotiaan on kyllä pakko palata vielä, onneksi sen voi ajatuksissaan tehdä vaikka joka päivä. Ensi kerralla bloggaan Plitvicestä!

Susanna

IMG_3311
Ilta-aurinko Verudelassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suppailija tutkimassa lahdenpoukamaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Retki Kamenjakiin. Ukkonen ohitti meidät sopivasti.
IMG_3710
Luonnon suolasuihketta hiuksille!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Opatijassa kävimme kahteen otteeseen lounaalla, emme uineet, vaikka mieli teki.
IMG_3833
Samppanjabaari Rovinjin malliin.
IMG_0155
Auringonlaskulle!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Porečin pikkukaupunki (takana) on pienellä niemellä jossa kuitenkin hyvälle rannalle on jopa 400 metriä matkaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Merimiestyyliä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lounasnäkymä Rabacissa.

 

 

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑