Meillä on pikkusiskojeni (2 kpl) kanssa kesäinen rituaali: nähdään jossain päin Suomea ja vietetään aikaa keskenämme hyvän ruoan, juoman ja etenkin seuran äärellä. Hyvistä rituaaleista kannattaa pitää kiinni, mutta niitä kannattaa uudistaa.
Tällä kertaa rituaalia uudistettiin ottamalla mukaan myös pikkuveli sekä avecit. Ja suuntamalla Ruotsiin, tarkemmin Uumajaan, jonne pääsee nykyään taas laivalla Vaasasta.
Uumaja on sellainen meikäläisen lapsuuden ja nuoruuden viikonloppukohde, sillä silloin laivavuorot olivat pohjalaisille näppärin tapa päästä ulkomaille. Ja silloin vielä Ruotsissa oli kaikkia sellaisia kauppoja, joita Suomessa ei ollut (Ikea, H&M…).
Edellisestä Uumajan reissusta olikin noin 35 vuotta aikaa, sillä teimme yläasteella sinne luokkaretken. Meininki oli nyt aika samalainen: päämäärätöntä haahuilua, shoppailua ja huonoa huumoria.
Meillä on siskojeni kanssa myös toinen rituaali: Ritualsin kosmetiikkamyymälä. Ja koska Uumajasta löytyi sellainen, niin sinnehän oli päästävä.
Ritualsia saa myös Suomesta, mutta rajoitetusti. Olemme siskojeni kanssa aivan koukussa tähän hinta-laatu-suhteeltaan aivan erinomaiseen kosmetiikkamerkkiin. Etenkin vaahtoava suihkugeeli on aivan ihanaa! Myös meikit ovat laadukkaita ja värit ihanan luonnollisia.
Olen tällä hetkellä meikkien suhteen ostolakossa, joten mukaan tarttui vain Rituals of Sakura -sarjasta sampoo ja hoitoaine (tuoksu on ihana) sekä kasvoseerumia. Kanta-asiakkaana sain ostoksien lisäksi kaupantekijäisenä Sakura-geelisaippuan, joka olisikin kohta ollut loppumassa, joten ilahduin lahjasta kovasti.
Onko teillä sisarusrituaaleja? Olisi kiva kuulla niistä!
Susanna
Espresso House on ruotsalainen kahvilaketju, tuli testattua kotimarkkinallaan.Ritualsin myymälät ovat kauniita ja palvelu aina erinomaista.Zen-fiilistä Ritualsin tyyliin.
Akillesjänteeni kipeytyi kesän ensimmäisistä pyörälenkeistä niin paljon, että pidin viikonlopun treenipaussia. Ärsyttävästi rasitusvammat iskevät aina silloin, kun olisi muuten kova hinku liikkua.
Treenistä haaveillessani ryhdyin kuitenkin askartelemaan itselleni bullet journal -tyyppistä treenikirjaa. Tähän saakka olen pitänyt urheilut samassa bujossa kuin muutkin suunnitelmani, mutta S-kokoinen Nuuna kulkee kätevästi kuntosalillekin, joten painot ja toistot saa merkattua saman tien ylös.
Treenikirjaa värkkällessäni innostuin samalla treenaamaan käsialaani sivellintusseilla. Ja yksi asia johti toiseen ja lopulta kolmanteen. Käsialaani treenatessani nimittäin sain inspiraation tehdä akvareilleilla taustoja, joiden päälle sitten voisi kirjoittaa asioita.
Vanhat akvarellini löysin kyllä kaapista, mutta akvarellipaperia ei ollut ja siveltimetkin näyttivät parhaat päivänsä nähneiltä. Niinpä kipitin kauppaan ja ryhdyin verestämään akvarellitaitoja.
Siinäpä on sitten meikäläiselle sopiva tekniikka: valmista tulee nopeasti!
Akvarellimaalaus vaatii kyllä selkeästi taas treeniä. Tekniikka vaatii sekä herkkyyttä että nopeutta. Mutta kyllä se tästä.
Joskus on ihan hyvä, ettei voi tehdä asioita, joita on suunnitellut. Silloin pitää ryhtyä heittäytyä fiiliksen mukaan.
Siitä syystä kesälomallakin voi sadepäivä olla ihan kiva juttu. Silloin, kun pitää pistää suunnitelmat koppaan, voi antaa luovuuden kukoistaa.
Luovuuden iloa!
Susanna
S-kokoinen Nuuna kulkee vaikka treenikassissa.Heinäkuu. Alkoi treenimielessä hyvin, mutta kostautui akillesvaivoina.Treenit pitää kirjata ylös, jotta muistaa edelliset painot ja toistot – tarkoituksena on nimittäin mennä viikottain eteenpäin.Kohtahan se on tammikuu, ja voi aloittaa uuden bullet journalin.Sivellintussitekniikkaa ja tekstausta.Sivellintussitekniikkaa ja tekstausta. Tästä sain inspiksen vesivärien käyttämisestä.Vanhat akvarellit olivat tallessa.Akvarellipaperia ja siveltimiä kaupasta ja sitten testaamaan!Kivaa puuhaa. Kauhea sotku.Pilvinaama.
Meillä on ollut puuhakas kevät ja kesä. Kaikki viikonloput, jotka olemme olleet kotona, ovat sisältäneet joko pihamaan tai sisätilojen järjestelyä tai pienimuotoisia projekteja. Sellaista se taitaa elämä omakotitalossa olla. Onneksi talomme on kuitenkin sen verran uusi, ettei mitään jatkuvaa ikkuna-, katto- ja lattiaremonttikierrettä ole. Kyse on enemmän pinta- ja sisustusremonteista.
Pihamaa alkaa olla siinä kuosissa, että kaikki käsivoimin tehtävä on tehty. Kunhan saadaan pieni kaivuri takapihan nurkkaamme, saadaan sekin kuosiin. Tällaisen viiskytluvun tyylisen talon pihamaan ei onneksi tarvitsekaan olla viivoittimella vedetty.
Kunhan tulee sateinen viikonloppu, on tarkoitus siivota miehen työhuone ja sen takana oleva varasto. Ja työlistalla on myös minun työhuoneeni tapetointi.
Mutta siihen on onneksi vielä aikaa.
Susanna
Perennapenkissä on kukkia, jotka houkuttelevat pölyttäjiä.Kohta kukassa.Sinisiä.Viime kesän orvokit ovat siementäneet.Pioneja riitti maljakkoon asti.
En muista, milloin olisimme viimeksi olleet juhannuksena Suomessa. Siitä on aikaa. Ja yhtä kauan on varmasti siitä, että Suomessa juhannukelit ovat olleet näin hyvät. Kollega antoikin minulle maastapoistumiskiellon tulevina juhannuksina, jos sillä taataan tällainen juhlakeli.
Koska olimme juuri kesälomareissussa ja sen päälle sukuloimassa Pohjanmaalla, juhannukseksi halusimme jäädä kotiin. Ohjelmassa vähän töitä, vähän kotitöitä, vähän pihatöitä ja ystävän viisikymppisten jälkijuhlat. Pitkään nukkumista, mikä meikäläisen tapauksessa tarkoittaa sitä, että yritän herätä vasta seitsemältä.
Juhannuksena pitää minusta aina pukeutua kuin neiti kesäheinä, kesäisen romanttisen tyttömäisesti. Nyt se oli säidenkin puolesta mahdollista, niinpä juhannusaattoa juhlistin Agencies turquoisen kesämekossa, jonka ostin Kokemäen Peipohjaan asemakylässä sijaitsevastaLifestyle Sandra’sista. Mekosta taitaa tulla kesälomien kestosuosikkini.
Tätä kirjoittaessani satelee vettä, mutta sadetutkan mukaan se kestää vain pari tuntia. Sellainen sade on oikeastaan vain hyväksi.
En ole puutarhaihminen, mutta rakastan puutarhoja. Matkoillakin tykkään kahlata puistoissa ja puutarhoissa, etenkin suurkaupungeissa ne ovat tauko ihmisvilinästä. Kasvien katselu on ihanaa.
Meillä on pieni piha: takapihalle mahtuu liuskekiviterassi, grilli (tai itseasiassa kaksi), ruokapöytä, puutarhavaja ja vähän hedelmäpuita ja herukkapensaita ja nurmikkoa. Lisäksi meillä on sellainen parvekkeen kokoinen pikkuterassi. Etupihalle mahtuu pieni istutusryhmä ja kesällä 3-4 autoa, lumisina talvina siihen mahtuu kaksi autoa.
En ole mikään puutarhanlaittaja. Minusta puutarha on oleilua ja nautiskelua varten. Siksi se pitää suunnitella niin, että tekemistä on mahdollisimman vähän. Ei siis salaatti- ja porkkanapenkkejä, joita pitää kastella ja harventaa. Rikkaruohojen nyppimiseltä välttyy, tai ainakin sen minimoi, jos istutusten alustat peittää kuorikatteella. Nurmikon osuus on vähentynyt vuosi vuodelta: olemme lapioineet sitä pois ja laittaneet tilalle maanpeitekasveja ja perennoja. Kisikkapuiden alla varjossa kitunut nurmikko revittiin viime kesänä pois ja tilalle laitettiin talvioita, ne ovatkin lähteneet kivasti kasvuun.
Tänä kesänä on jo ehditty silpaista yksi siivu pois ja laittaa tilalle hyönteisiä houkuttelevia kasveja. Tykkään kukkien katselun lisäksi nimittäin perhosten katselusta, ja maailma tarvitsee pölyttäjiä. Tämä on siis omakotitaloasujan ekoteko.
Poika rakensi ylimääräisistä muurikivistä meille yrttilaatikon, joten kesän gin tonicien mausteet on nyt taattu.
Yksi nurkka odottaa vielä toimenpiteitä. Nurkassa kasvaa angervoja, joista en tykkää ja pari roipaletta vuorimäntyä. Ne voitasiin kaivaa kokonaan pois ja istuttaa jotain tilalle. Homma vaatii lihasvoimaa (tai vaihtoehtoisesti konevoimaa), joten se on jäänyt toistaiseksi hoitamatta. Pitänee käydä vielä salilla vähän aikaa ja ottaa parit neuvoa antavat gin tonicit.
Susanna
Koristekirsikan kukinta alkaa olla jo hiipumaan päin. Oikeat kirsikat kukkivat varmaan ihan näillä näppäimillä.Uuteen kukkapenkkiin tuli muun muassa lemmikkejä.Pölyttäjät tykkäävät mirrinmintusta.Poika rakensi yrttilaatikon.Kas, siinähän on gin & tonic!Tässä on seuraava projekti, argh!Etupihan nurtsi kaivettiin pois jo pari vuotta sitten. Tilalla kivikkokasveja ja kuorikatetta.Rusakko jyrsi pekan rungon toissatalvena, mutta se tuotti sen jälkeen hämmästykseksemme jättisadon. Viime talvena kuitenkin otimme varman päälle ja viritimme kunnin suojat.Niin sanottu yläterassi, johon mahtuu pieni ruokapöytä. Isommat kekkerit pidetään liuskekiviterassilla.
Oletteko viime aikoina seuranneet, millaisia asunnonvälitysilmoitukset ovat? Ne ovat kuin sisustuslehtien artikkeleita: paljon tunnelmallisia yksityiskohtia ja tavaraa vain harkitusti esillä. Jos olohuoneen pöydällä on jotain, se on kasa inspiroivia sisustuslehtiä, kukkakimppu tai lasi kuohuviiniä. Ainakaan olohuoneen pöydällä ei ole kaukosäädin tai läppäri. Ainakin meidän olohuoneessamme ne ovat pöydällä lähes aina.
Älkää ymmärtäkö väärin – olen itsekin konmaritukseni tehnyt, karsinut tavaraa, meillä on koriste-esineitä hyvin vähän ja haluan itsekin, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan eivätkä ajaelehdi siellä sun täällä tai tipahda käsistä ensimmäisenä vastaantulevalle tasolle eli meidän kotonamme eteisen senkin päälle.
Mutta pointtini on se, että miksi tavaroita ei saa näkyä kuvissa niiden oikeilla paikoillaankaan?
Missä on kaukosäätimen paikka, jos se ei ole olohuoneessa käden ulottuvilla? Missä on perheen takkien paikka, jos niitä ei saa avonaulakossa olla kuin korkeintaan kolme ja nekin on stailattu yhteensopiviksi? Missä on kahvinkeitin, jos se ei saa olla keittiön tasolla?
Ymmärrän asuntoilmoitusten stailauksen kuitenkin oikein hyvin. Ihmisillä on kodeissaan valtavat määrät tavaraa, ja se saa kodit näyttämään ahtailta ja aina sotkuisilta. Vähentämällä kuvista kamaa, saadaan tila tuntumaan avarammalta, kutsuvammalta ja ostettavammalta. Varsinkin kuin pohjoismainen minimalismi on viime vuosina ollut sisustamisen trendi, saa karsiminen kodit näyttämään meidän silmiimme myös nykyaikaisemmilta.
Minä olen tosi huono sisustusbloggaaja, ehkä siksi en olekaan sisustusbloggaaja vaan lifestyle-bloggaaja. En siirtele tavaroita pois kuvien ottamisen ajaksi. Välillä huomaankin jälkikäteen kuvista, että matolla näkyy kissojen lelu, sohvalla kaukosäädin ja oma käsilaukkuni kurkistaa jostain hassusti. Joskus on käynyt jopa niin nolosti, että juuri remontoidun eteisen esittelykuvan taustalta näkyy keittiön senkki, jolla on vapunvieton jäljiltä viinitonkka. Kuvitelkaa, viinitonkka! Olisi nyt sentään tajunnut laittaa skumppapullon siihen.
Siivottujen sisustuskuvien tarkoitus on tietysti inspiroida ihmisiä. Arkitodellisuus ei ehkä inspiroi samalla tavalla.
Vai voisiko se inspiroida? Voisiko se jopa tuoda lohtua meille, joilla autonavaimet ja kukkaro löytyvät eteisen senkin päältä, vaikka eteinen muuten onkin kaunis ja siisti? Tuossa kodissa minä ja minun tavarani voisivat olla.
Susanna
Remontoitu eteisemme. Seinästä tuli lopulta vedenvihreä. Taitava sisustuskuvaaja jättää kuvan oikeaan alareunaan kissanlelun, se käy leikkisää vuoropuheluaan hattujen kanssa.Näkymä eteisestä keittiön ja olohuoneen suuntaan. Huomatkaa keittiön senkin päällä oleva viinitonkka. Se henkii, että tässä kodissa ollaan ekologisia, sillä pahvitonkan hiilijalanjälki on pienempi kuin lasipullon.Voiko olla, että olen onnistunut nappaamaan kuvan, missä ei ole mitään ”ylimääräistä”?Kas, kaunis sisustuskuva. Ai mutta nuo aurinkolasit ovat väärässä paikassa.Ja sitten se koko todellisuus: nurkassa törröttävät matot ovat menossa pesuun.Kaunis yksityiskohta järjestetystä työhuoneesta.Melkein putkeen – vain hierontapallo ja laukku pilaamassa tunnelmaa.Tuo seinä odottaa vielä tapetointia.Meillä on aina käsityö, kaukosäädin, kissojen kiipeilypuu ja kissanleluja pilaamassa tunnelmaa. Mutta onneksi kissat ovat kauniita, olivatpa ne missä tahansa.
Meillä on tehty nyt eteisremontti. Se on siis vihdoin oikeasti valmis, ainakin melkein. Listatkin paikoillaan.
Hommahan alkoi jo monta kuukautta sitten, kun mun vanhaan työhuoneeseen pystytettiin koko peräseinällisen verran liukuovikaappeja. Remppa jäi vaan sillä lailla vaiheeseen, että eteisen ja vanhan työhuoneen välinen seinä jäi odottamaan purkamista.
Nyt se on tehty, listat laitettu, huonekalut aseteltu. Ja se on hieno! Eteistilamme varmaan kolminkertaistui ja säilytystilan määrä yli kaksinkertaistui.
Eniten harmittaa se, että miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo vuosia sitten? Suomalaiset eteiset ovat meidän ulkovaatekautemme pituuteen ja erilaisten sade-, gore- ja toppavarusteiden määrään verrattuna aivan käsittämättömän pieniä. Siksi ne ovat yleensä myös sotkuisia. Koska kiireessä ei ole konmariviikkaukseen aikaa, niin tavarat sullotaan kaappeihin tai ne roikkuvat epämääräisesti jossain eteisen tienoilla.
Meillä on nyt jokaisellla oma kaappi ja lisäksi vieraille ja pitkille takeille on varattuna yksi kaappi. Eikä ole kuulkaa yhtään liikaa tilaa. Mutta tämän ansiosta meillä ei tarvita enää ikinä mitään erillistä kausivaatesäilytystä. Siinä ne ovat lapaset ja toppaliivit kätevästi eteisessä, kun vappu ja juhannus taas koettavat.
Eihän tämä olisi remppa eikä mikään, jos ei vähän olisi vielä viimeisteltävää. Meidän on tarkoitus maalata reissuhattujen takana oleva seinä. Luultavasti samalla punaisella, joka johdattaa eteisestä kellariin.
Huonekalut ovat vanhoja, eri puolilla kotiamme olleita. Nyt ne kerättiin samaan tilaan, jolloin koko huone sai vähän sellaisen siirtomaahenkisen, rustiikin fiiliksen. Ja huonekalut saivat uuden elämän, sillä olin niihin jo vähän kyllästynyt. Olin vähän haikaillut eteiseen uusia, rottinkisia kalusteita, mutta ekologisempaahan tämä on, että pärjäämme vanhoilla.
Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, miksi ikkunan alla olevassa senkissä on ovi auki ja sen edessä on eteismattoa: siellä on sisällä kissanhiekkalaatikko. Remontin ansiosta pitkään pohdituttanut keskikerroksen kissanhiekkalaatikko-ongelmakin tuli ratkaisua vahingossa.
Ja totta kai remontti sai myös jatko-osan: kellarissa oleva takkahuone sai väriä seiniin.
Kivaa vappua!
Susanna
Eteistila kolminkertaistui, kun eteisen ja vanhan työhuoneeni välistä kaadettiin seinä. Peiliovet teetettiin mittojen mukaan ja niiden takana on Ikean säilytysjärjestelmä.Työhuoneeni ”vaatehuone” on kierrätysvarasto. Sieltä löytyvät paperi-, pahvi, muovi- ja pullokeräyspisteet. Meidän oma Rinki-keräyspisteemme.Uusia kalusteita ei hommattu. Kaikki rustiikit koottiin nyt samaan tilaan ja huonekalut saivat uuden elämän uudessa huoneessa.Matkamuistohattuja. Niiden takana oleva seinä on tarkoitus vielä maalata.Buddha.Mulla on tänään synttärit, lähetti toi ihanan kimpun ihanalta ystävältä! ❤Senkin ovien takana on kissojen hiekkalaatikko. Niitä pitää olla kahden kissan taloudessa kolme, joten piilopaikat ovat tarpeen.Nyt on tilaa pitää eteisessä vaikka vapputanssit!
Vietimme viikonloppuna Rosé Ladies -porukan viisivuotisjuhlaa Nizzassa. Ryhmä sai nimensä ensimmäisellä yhteisellä reissullamme, koska totesimme pitävämme roseeviinistä. Roseeviini onkin ollut jokaisella reissullamme tärkeässä roolissa, suuntautuipa matka sitten Geneveen, Osloon, Edinburghiin, Amsterdamiin tai Nizzaan. Ja totta kai oli vain ajan kysymys, milloin ryhmärämämme päätyy Nizzaan, onhan Provencen alue kuuluisa roseeviineistään.
Tämä oli minulle elämäni kolmas reissu Nizzaan. Kaupunki on vain niin ihana: sopivankokoinen ja lyhyen ajomatkan päässä on paljon nähtävää. Nizzassa voi yhdistää kaupunki- ja rantaloman myös hienosti. No, ihan rantakelit eivät vielä olleet, vaikka sää olikin paljon parempi kuin sääennustuksissa peloteltiin. Niiden mukaan piti tulla vettä torstaista sunnuntaihin. No, perjantaina ripsautti vähän, mutta lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja lämpötilakin kohosi noin pariinkymmeneen. T-paidassa tarkeni loistavasti.
Lentomme oli perillä torstaina iltasella, joten emme uskaltaneet buukata ravintolapöytää ennakkoon siltä varalta, että lento olisi myöhässä (olimme viisastuneet Geneven reissusta, sillä silloin päädyimme fine dining -ravintolan sijaan turisteille torvisoittoa ja fondueta tarjoavaan ravintolaan lennon myöhästymisen vuoksi. No, elämys sekin. Ja juustohan on tunnetusti aina hyvää… ). Hotellimme vieressä oli kuitenkin Mon Petit Café -ravintola, joka oli vilahdellut jo ravintolalistallamme. Se oli tupaten täynnä, mutta tarjoilija kehotti meitä tulemaan puolen tunnin päästä takaisin. Niinpä pääsimme syömään juuri ennen ravintolan sulkeutumista, ja se oli onni se! Oli nimittäin herkullista!
Olen syönyt elämäni ekalla Nizzan reissulla elämäni parhaan pizzan ja nyt tuli sitten syötyä elämäni parhaat gnocchit! Ne tarjoiltiin kanan ja aivan ihanan kastikkeen kanssa. Jälkkärikin oli ihan super, vaikka en yleensä jälkkäreistä niin perustakaan. Vahva suositus tälle paikalle. Rafla mainitaan myös Michelin-oppaassa, joten suosituksessa ei ole kyse pelkästään siitä, että me olimme matkanteon jälkeen nälkäisiä.
Perjantaiksi oli ennustettu aamupäiväksi kohtuullista säätä ja iltapäiväksi sadetta, joten päräytimme heti aamiaisen jälkeen alle kymmenen kilsan päässä sijaitsevaan Villa Ephrussi de Rotschildiin. Se on ollut minun Nizza-listallani aiemminkin, mutten ole sinne asti aiemmin ehtinyt. Reissu oli eka, muttei vika – paikka oli ihana! Viehättävä puutarha, josta avautuivat näkymät molempiin suuntiin Ranskan Rivieran rantamaisemiin. Villan rakennuttaneen Béatricen tarina on surullinen, mutta samalla tarina voimakkaasta naisesta, joka ei antanut hulttiomiehen pilata elämäänsä. Villa on täynnä kauniita värejä ja matkamuistoja, sillä Béatricekin rakasti matkustamista.
Me päätimme visiittimme lounastamalla Villan ravintolassa. Itse söin aivan ihanan salaatin, se oli jo yksistään visiitin arvoinen. Ja joimme paikan nimikkoroseeta!
Iltapäiväksi palasimme Nizzaan, jossa oli pilvistä ja ripotteli. Emme antaneet sen häiritä, kävimme Galeries Lafayettessa ja vanhassa kaupungissa ostoksilla.
Illalla suuntasimme syömään Geppettoon, joka on hyvän italialaisen ruoan lisäksi elämys. Elämykseksi sen tekee paikan omistaja Alex, jonka tyyli palvella asiakkaita on hilpeä. Hän höpötteli vieraiden kanssa ja flirttaili täysin häpeämättömästi naisasiakkaiden kanssa.
Pöytävaraus on välttämätön – ja oman kokemukseni mukaan se kannattaa tehdä puhelimitse, sillä Alex kyllä puhuu englantia hyvin, mutta sähköpostiin (sellaista ei löydy nettisivuilta, mutta Tripadvisorista löytyi) hän ei englanniksi vastannut kuin Not possible full :D.
Lauantaina piti olla sadepäivä, joten olimme suunnitelleet pysyvämme kaupungilla ja kaavailleet suuntaavamme johonkin kaupungin museoista, jos sataisi paljon. No, minä tykkään nizzalaisista sadepäivistä, sillä valtaosan päivästä taivas oli pilvetön ja lämpöäkin parikymmentä. Sateesta ei ollut tietoakaan.
Kävimme siis aamukävelyllä Promenade des Anglaisilla ja aamukahvilla rantaravintolassa. Sen jälkeen suuntasimme lounaalle legendaariseen hotelli Negrescoon. Sen ravintola oli remontissa, mutta tilalle oli rakennettu pop up -ravintola, jossa olimme ensin paikan ainoat asiakkaat. Olimme liikkeellä hitusen varhain… Negrescon Le37pop-ravintola oli tyylikäs, mutta sopivasti taiteella ja hulluttelevilla väreillä sisustettu. Ei ollut liian pönöttävä mesta. Meiltä kolmelta lounas ja pullo roseeta maksoi 120 euroa, joten olihan siinä vähän luksuslisää, mutta kokemus oli sen väärtti.
Loppupäivä menikin lähinnä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin pyöriessä ja aurinkoisesta säästä nauttiessa. Viihdyimme ulkona niin hyvin, että sain t-paidan muotoisen rusketuksenkin.
Illaksi suuntasimme myös vanhaan kaupunkiin Les Garconsiin, joka toi mieleen Punavuoren hipsterihenkiset ravintolat. Sisustus hyvin industrial, ruoka bistrotyyppistä herkkua. Tarjoilijat myös ;-).
Entäs sitten tuliaiset?
Marseillen saippuaa
Paljettikoristeltu rantakassi
Fragornardilta rantatunika, hippihenkinen paita ja ihana kirjailtu pussukka alusvaatteille (vinkki: lentokentän Fragonard on edullisempi kuin vanhan kaupungin)
Söpöt kesäkengät Andrélta
gLOVEmesta reissukukkaro ja ystävälle vyö
Lentokentältä roseeta ja vähän kosmetiikkaa (Ritualsilta)
Naisreissut tekevät ihmiselle kyllä kokonaisvaltaisesti hyvää. Jokaisella naisella pitäisi olla porukka, jonka kanssa lähteä säännöllisesti reissuun! Hyvää ruokaa ja juomaa, vähän nähtävyyksiä, sopivasti shoppailua ja ennen kaikkea paljon naurua!
Nyt taas jaksaa, kyllä se kesä tännekin tulee!
Susanna
Olet mitä syöt. Eli olen herkullinen, monipuolinen, melko terveellinen ja ehdottomasti hinta-laatu-suhteelta erinomainen.Nizza on rakastettava.Elämäni parhaat gnocchit ja kanaa.Villa Ephrussi.Puutarhassa kukki jo.Koirien tuolit.Näkymä länteen. Kivanvärinen katto naapurilla!Ephrussissa kannattaa myös syödä…… ja juoda.Place Massénan vesisuihkupuisto.Place Masséna.Vanhankaupungin charmia.Kukkatori.Negrescon kattokupoli.Lounassalin katto.Terassilätty.Sää suosi. En tiedä, suosiko kalaonni.Rantakelit.Sininen rannikko.
Tuli tekaistua maailman helpoin vaate: poncho. Hauskinta ponchossa on se, ettei se helppoudestaan huolimatta ole lainkaan tylsä. Ponchon langat ovat Marianne’s Mohairin lankalaatikosta, joka sisältää useita eri lankalaatuja valmiiksi mietittynä sävykokoelmana.
Omaa silmää miellytti juuri nyt eniten erilaisista pinkeistä ja koralleista koostuva lankakokoelma. Joukossa on efektilankoja, jotka ovat neulemaailmassa nyt supertrendikkäitä. Juuri sopivasti tulee 80-luku mieleen!
Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Yhdistelmä sopii sekä farkunsinisen että valkoisen kanssa. Farkkujen kanssa yhdistelmä on rento, valkoisen paitiksen kanssa sitten hitusen hienostuneempi.
Poncho on kätevä vaate, sillä se lämmittää silloin, kun on melkein lämmintä, muttei aivan. Poncho on kiva myös kesäiltoina, ja tietysti lentokoneessa kätevä lämmittäjä. Olen aina ollut pocho-tyttö, minusta on noin viisivuotiaana kuva, jossa hymyilen isoäidinruuduista virkatussa 70-luvun ponchossa.
Ja sitten se ohje. Loin 160 silmukkaa seiskan pyöröpuikoille. Sitten vain kudoin, tai oikeammin, maalasin langoilla. Välillä neuloin ainaoikeaa, välillä sileää. Edes langan päättymisen kanssa en ollut turhan tarkka, jatkoin vain seuraavalla. Pyrin kuitenkin sommittelemaan sävyt niin, että samansävyisten lankojen väliin neuloin välillä myös vaaleampaa tai tummempaa kontrastiksi. Kun neuleen pituus oli noin 50 cm, päättelin silmukat. Ja sitten neuleen toinen ”lyhyt” sivureuna kiinnitettiin virkkaamalla neuleen yläreunaan. Siis lyhyt reuna pitkään reunaan.
Neuletta voi pitää niin, että tämä pitkä risteyskohta tulee eteen. Tai sitten se voi olla sivussa. Tyylejä voi vaihdella.
Mariannen lankalaatikko on loistava lahjavinkki neulomista harrastavalle ystävälle. Hmmm…. mullakin on synttärit tulossa, ehkä myös itselleen voi ostaa lahjan?
Kevätterkuin,
Susanna
Poncho lämmittää mukavasti ja tuo asuun väriä.Sauma edessä.Ainakin autoilija tarkenee ponchossa jo nyt.Kun ponchon saumaosan laittaa taakse, muuttuu asun ilme. Toimii myös kesällä topin kanssa!Boksi täynnä lankakarkkia!Voi mitkä värit!
Täytän vuoden päästä pyöreitä. Sen kunniaksi olemme haaveilleet reissaavamme maahan, jossa pääsemme maistelemaan tasokkaita viinejä, patikoimaan huikeissa maisemissa ja fiilistelemään Taru sormusten herrasta -maisemista. Haaveissa on siis ollut reissu Uuteen-Seelantiin.
Se on tuntunut kaukaiselta haaveelta, vaikka nuo viisikymppiset koko ajan ovat lähestyneetkin. Asiat ovat haaveita niin kauan kuin niiden edistämiseksi alkaa tehdä jotain. Silloin ne muuttuvat unelmista suunnitelmiksi.
Ja nyt meillä ie pelkästään enää haaveilla matkasta, vaan sitä suunnitellaan. Meillä oli perjantaina treffit kaukomatkoihin erikoistuneen Aventuran asiantuntijan kanssa. Tämä on luultavasti kerran elämässä -reissu, joten ammattilaisen apu on tarpeen, että saamme siitä irti juuri niitä asioita kuin haluammekin (aah, sauvignon blanc!).
Raportoin matkasuunnitelmien etenemisestä ja tietysti itse matkasta, jahka se koettaa. Mutta nyt on kerrottavaa vielä varsin vähän: luultavasti reissu ajoittuu maaliskuulle, luultavasti lennämme pohjoissaarelle, ajelemme sieltä eteläsaarelle. Molempiin suuntiin on tarkoitus tehdä pysähdys jossain.
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit