Kategoria: Tyyli

Kamera olalle vie!

Naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä tai laukkuja, ei ainakaan minulla. Laukkuja pitää olla pieniä, keskikokoisia ja suuria. Erivärisiä ja monivärisiä. Rentoja ja juhlavia. Ja sitten vielä bloggaajalla pitää olla kameralaukku(ja).

Ostin Olympus-kamerani reilu vuosi sitten ja samalla shoppasin Olympuksen kameralaukun (noh, itseasiassa kaksi eriväristä). Ne ovat kuitenkin jääneet pieneksi, sillä varustearsenaalini on kasvanut.

Viime aikoina olenkin metsästänyt uutta kameralaukkua. Olen vaatinut ilmeisesti mahdottomia, sillä sopivaa ei meinannut löytyä millään.

Vaatimuslistani:

  • Laukkuun pitää mahtua kamerarungon lisäksi ainakin neljä objektiivia
  • Sen pitää näyttää naiselliselta
  • Sen pitäisi näyttää mahdollisimman vähän kameralaukulta
  • Sinne pitää kameran lisäksi mahtua ainakin kännykkä, luottokortit ja avaimet

Miksi kameralaukku ei saa näyttää kameralaukulta? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että kamera kulkee mukana matkoilla, näyttelyissä, ravintoloissa, juhlissa ja kaupungilla. En halua alleviivata sitä, että laukussani on kamera. Haluan, että laukku näyttää yhtä luontevalta ravintolatuolille ripustettuna kuin mikä tahansa olkalaukkuni.

Ilmeisesti olen Suomen ainoa nainen, joka on kaivannut tällaista laukkua, siltä ainakin tuntui valikoimaa (tai sen puutetta) ihmetellessä. Hienoja kameralaukkuja kyllä löytyi naisillekin, mutta ne olivat aivan liian pieniä!

Onneksi kollega vinkkasi amerikkalaisesta Kelly Moore Bag -yrityksestä. Heidän sivuiltaan löysin heti useammankin sopivan vaihtoehdon, mutta päädyin nahkaiseen konjakinruskeaan versioon Westminster Hoboon. Sen uumenista löytyy irrotettava lokerikko kameratarvikkeille, eli sen voi halutessaan ottaa pois ja käyttää Kellyn laukkua ihan tavallisena olkalaukkuna. Tai, lokerikon voi ehkä laittaa myös johonkin muuhun olkalaukkuun! Näppärää!

Kellyn laukkujen yksityiskohdat ovat mietittyjä eivätkä useimmat laukut tosiaankaan näytä kameralaukuilta.

Oman laukkuni sisälle mahtuu myös läppäri ja aika paljon kaikenlaista lomapäivänä tarvittavaa.

Tuote tuli Suomeen tietysti tullin kautta, mutta alvin kanssakin tuote vastaa lähinnä tavallisen nahkalaukun hintaa.

Jos olet kameralaukkua vailla, niin Kellyjen laukkujen yksityiskohtia esitellään laukkujen valokuvien joukosta löytyvissä videoissa. Ne katsomalla saa hyvän käsityksen siitä, mitä mihinkin malliin mahtuu.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olkahihna ja irroitettava messenger-hihna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kameraa suojaava lokerikko on irroitettava.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei näytä kameralaukulta, eihän?
0

Väriä ja villaa

Edinburghista haettu viskibassoni jatkuu, onpas sinnikäs flunssa! Sateinen ja viileä keli siis kostautui. Ei siis ole ihme, että kaupunki pursusi kashmir-ihanuuksia, sillä niille ja  on siinä ilmastossa todellakin käyttöä!

Meiltä kaikilta karsasi vähän mopo käsistä kashmir-ostoksilla. Vanhan kaupungin pääkatu Royal Mile oli täynnä ihania neuleita, huiveja ja vilttejä. Onneksi mukana oli vain lentolaukku, niin ostoksille tuli jossain vaiheessa stoppi.

Edinburgh oli muutenkin kiva ostoskaupunki: sieltä löytyi Cath Kidston, josta ostin sateenpitävän (!) laukun. Ja lisäksi Anthropologien lifestyle-kauppa, joka pursusi kaikkea ihanaa, mutta mukaan tarttuivat korallinväriset korkkarit, joissa on maltillinen, kävelyyn sopiva korko. Lisäksi kaupungista löytyy Joules, josta olen joskus tilannut kumpparit, nyt mukaan tarttui korallinpunainen öljykangastakin tyylinen ulkoilutakki. Kaikilta löytyy nettikauppakin.

Cath Kidston ei varsinaisesti ole mun tyyliäni. Pienissä pinnoissa tykkään kyllä romanttisuudesta, tyttömäisyydestä ja karkkiväreistä. Lontoosta shoppasin heidän merihenkisen hameensa. Antropologien vaatteissa tykkään hippimäisyydestä, mutta osa heidän jutuistaan on kyllä minulle too much. Koruhyllyn olisin kyllä voinut tyhjentää…

Sen sijaan Joulesilta voisin ostaa koko kaupan. Reipasta ja värikästä! Esimerkiksi löytämäni koralliunpunainen ulkoilutakki on sellainen, ettei sellaista voisi Suomesta ikinä löytää mistään! Kun meillä ostetaan huonon kelin takki, se on musta, harmaa, tummansininen tai jos oikein villiksi heittäydytään, niin joulunpunainen. Minusta korallinpunainen sopii kuitenkin aivan hyvin sekä korkkareihin että sadetakkiin! Sataahan sitä tropiikissakin!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Anthropologiessa oli ihania astioita!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Silmäkarkki.
IMG_7896
Kashmiria kaikissa muodoissaan ja Cath Kidstonin vahakangaslaukku.
IMG_7899
Lisää kashmiria. Ja vähän paljetteja.
0

Harakan sukua

No niin, nyt on meikäläinen hämännyt teitä ihan tarpeeksi näillä kotoilukuvilla: neulepaita päällä ja luonnonkauheana. Minussa on  nimittäin toinenkin puoli: kimaltava puoli. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on mummin kattokruunun ja sinisen sormuksen ihastelu. Sain sormuksen mummilta perinnöksi, olin kai perheestä ainoa, joka oli moisen blingblingin perään. En tiedä, mihin kattokruunu päätyi. Sellaisia olen ostanut moderneina versioina myöhemmin itse.

Myönnettävä se on: olen vähän harakka. Isken silmäni aina vaatteisiin, joissa on paljetteja, helmiä tai kirjailuja.

Minusta myös korut saavat olla näyttäviä. Eikö se ole vähän niin kuin niiden tehtävä?

En sentään kisko kaikkea kimaltavaa ylleni yhtä aikaa. Mutta jos asu on muuten yksinkertainen, niin koru voi olla näyttävä. Tai jos asu kimmeltää, niin korut voi jättää kaappiin tai sitten ne voivat olla simppelit.

Nyt on juhlakausi: Muistakaa säihkyä!

Gatsby-henkinen bilemekko.
Suosikkminihameeni.
Myös kuulokkeet voivat olla blinbling.
Mummilta peritty sormus.
Kleopatrafiilistä.

 

0

Bermudan kolmio ja kadonneen matkakortin metsästys

Naisen laukku on Bermudan kolmio. Sinne kun laittaa tavaran sisään, niin sinne se katoaa. Jos etsit avaimia, ehdit saada jo paniikkikohtauksen ennen kuin ne osuvat veskan pohjalta käteen. Aivan sama, miten kätevät taskut laukussa on: homma toimii tasan niin kauan kuin laitat tavaran aina oikeaan taskuun takaisin. Tai et vaihda laukkua.

Lähdet käymään kaupungilla. Siirrät edellisenä päivän töissä olleesta laukusta kukkaron ja autonavaimet uuteen, sillä muuta et sieltä tarvitse. Vahingossa vanhaan jäävät kotiavaimet ja matkakortti, sillä et tarvitse niitä juuri sinä päivänä. Mutta tarvitset niitä viikon päästä, jolloin olet jo ehtinyt unohtaa, että ne ovat vanhassa laukussa.

Toistaiseksi parhaiten laukkukaaosta on helpottanut niin sanottu sisälaukku. Kun vaihdan laukkua, nostan sisälaukun uuteen laukkuun. Sen ainoa miinuspuoli on se, että käytössäni olevat Insjön (kotimainen) mallit sopivat vain suhteellisen kookkaisiin ja tietynmallisiin laukkuihin. Lituskaisiin tai pienempiin laukkuihin sitä ei saa tungetttua. Mutta enimmäkseen keksintö on toiminut oikein hyvin.

KonMarissa puhutaan niin sanotusta laukkuasemasta, jonne laukku joka päivä tyhjennetään ja napataan sieltä aina tarpeellinen sisältö seuraavaan laukkuun. KonMaritin meidän huushollin viime keväänä, mutta perustin itselleni käsilaukkuaseman vasta eilen.

Olen epäröinyt systeemiä, sillä en ole keksinyt käsilaukkuasemalle sopivaa paikkaa. Mulla on laukkuja niin paljon, että niille ainoa riittävän tilava säilytyspaikka on omassa vaatekaapistossani. Ja laukkuaseman kätevin sijaintipaikka olisi ehkä eteisessä. Ratkaisin logistisen ongelmat nyt niin, että laukkuasema sijaitsee samassa huoneessa kuin laukutkin. Eli aamuisin pukiessani päätän, minkä laukun otan matkaan ja täytän laukun sen päivän varusteilla. Illalla toki pitää muistaa sitten tehdä tyhjennys.

Käsilaukkuasema syntyi kahdesta päällekkäin olevasta Muuramen Kaksonen-laatikostosta. Ne ovat muuten meikäläisen ensimmäinen oma sisustusostos, hankin ne 19-vuotiaana ensimmäiseen omaan kotiini. Pidän niistä edelleen.

Mulla ei siis vielä ole käytännön kokemusta käsilaukkuasemasta, mutta uskoisin, että laukkukokoelmani tulee ainakin paremmin käyttöön.

Kas näin heiluu laukku!

Susanna

Käsilaukkuasemassa laukkuun tuleville asioille on oma paikkansa.
Kivoja säilytyspussukoita Cobellosta.
Insjön sisälaukku on ollut kovassa käytössä.
Kohta 30 vuotta vanha huonekalu.
Huulikiilto pitää aina napata käsilaukkuun.
0

The winter is coming

Mä en usko sesonkipukeutumiseen Suomessa. Meillä kesä kestää pahimmillaan kaksi kuukautta, parhaimmillaan kolme. Syksy kestää täällä etelessä pahimmillaan loppuvuoden. Joskus on kahden viikon talvi. Kevät on erään meteorologin mukaan vuodenajoista lyhin ja se kestää keskimäärin seitsemän viikkoa.

Rakastan pehmoisia neuleita: kasmiria, merinoa, silkkivillaa, alpakkaa…
Skappel on ollut kovassa käytössä.
Kissa löytää aina lämpimimmän paikan.

Etelä-Suomessa ei siis ole neljää vuodenaikaa, vaan kaksi: kesä ja syksy. Ja sen huomaa minunkin vaatekaapistani.

Varsinaisia kesävaatteita ei minulla ole paljon: muutamat kesämekot, parit sortsit ja parit kesähameet. Pellavapaitoja ja t-paitoja voi käytännössä käyttää ympäri vuoden, kunhan vetää päälle jakkua tai neuletta.

Koska vaatekaapissani valtaa pitävät työvaatteet, eikä kesällä tarvitse niin paljon työvaatteitakaan, on minulla pääasiassa syksyvaatteita.

Kun syksy alkaa liukua kohti talvea, vedän lisää välikerroksia. Koska autoilen töihin, tarvitse todella vähän oikeasti lämpimiä vaatteita. Ulkoilen vapaa-ajalla, mutta ulkoiluharrastuksissani minä myös hikoan, eli toppatakki päällä en lähde juoksulenkille.

Vaatekaapissani on siis ikuinen syksy. Kuulostaa vähän ankealta, mutta neuleita, kasmiria, alpakkaa ja silkkiä rakastavalle ihmiselle se on aika ihanaa!

Sitä paitsi Game of thrones -faneille ei talventulo koskaan enää ole samanlainen kuin ennen. Sohvalle Jon Snow’n kanssa… ei huono!

Susanna

0

Penaalin terävin kynä

Kesän matkat ovat nyt takana, joten julistan syksyn alkaneeksi. Minulle se tarkoittaa sitä, että sallin vaatekaappiini muutamia mustia vaatteita. Niistä yksi on Malou C:stä hankkimani kynähame, jonka hankkimisesta bloggasinkin jo aiemmin. Uusi lisä vaatekaappiini siis.

Kynähamehan on klassikko, naisellinen vaate, joka minusta siis sopii naiselliselle vartalolle. Mutta sopii se myös minulle, kunhan sen asustaa oikein.

Tässä muutama vaihtoehtoinen asu.
Nahkatakkinen tyttö
Musta hame yhdistetään mustaan nahkatakkiin. Tiedän, musta ei ole varsinaisesti minun värini, joten takin alla pidetään sitten jotain vaaleampaa tai värikkäämpää. Esimerkiksi tätä marjapuuronväristä silkkipaitaa. Mustat sukkikset ja mustat oxford-tyyliset kävelykengät. Tämä asu päällä voin mennä sekä töihin että kavereiden kanssa kaupungille.

Klasaria ja kasaria
Hame yhdistetään valkoiseen silkkipaitaan. Koska kynähameen jujuna on näyttää vyötärö, paita tungetaan vyötärön sisäpuolelle. Vähän niin kuin nuoruudessa tungettiin collepaidan helma farkkuihin. Mutta tämä on paljon tyylikkäämpää, onhan? Mustat sukkikset ja kiiltonahkakorkkarit. Tämä asu päällä voisi mennä vaikka juhliin.

Katse sääriin
Musta hame ja musta paita, mutta värikkäät sukkikset. Tykkään värikkäistä sukkiksista, sillä talviaikaan vaatteet tuppaavat olemaan turhan synkkiä ja tummia. Sukkahousuillla saa sopivasti väriä.

Kynäilijän vinkit
Muotojen pitää uskaltaa antaa näkyä. Jos ujostuttaa, kiskaise päälle pitkä neuletakki, mutta solmi se vaikka vyöllä kiinni, jotta vyötärö erottuu.

Jos et satu olemaan pitkäsäärinen hankisääski vaan olet tällainen persjalkainen kuin minäkin, niin käytä kynähameen kanssa aina korkokenkiä. Ihan aina.

Kynäillen.

Paita ja neuletakki Massimo Duttista, hame Malou C:stä.
Ruska on kohta ohi.
Hattu viime talven löytöjä Stockalta.
Oho, paidan helma näemmä siintää hameen läpi.
Kynähameen korkea vyötärö pitää näyttää.
Puunhalaaja.
0

Ihan perus

Osallistuin viikolla tilaisuuteen, jonka aiheena oli peruspuvuston rakentaminen. Konmarituksen hengessä uskon, että vähemmästä voisi saada enemmän irti. Kapselivaatekaapin rakentaminen onkin ollut mielessä, vaikken ole 333-ajatteluun erityisesti ihastutkaan.

Laskin taannoin, että vaatekaapissani oli 54 vaatetta, se kattoi koko vuoden käyttövaatteeni. Alusvaatteita, yövaatteita, harrastusvaatteita, kenkiä ja asusteita en laskenut, mutta ulkotakkeja myöten laskin kaikki ne vaatteet, joissa voisin lähteä töihin tai kaupungille. Vaikka 54 ei ole kovin paljon, niin silti käytän vaatteistani useimmiten samoja suosikkeja.

Enkä kuulemma ole ainoa. Peruspuvuston rakentamiseen perehtynyt norjalainen Jorunn Hernes kertoi, että valtaosa naisista käyttää vain 20 prosenttia vaatteistaan säännöllisesti. Minun tapauksessani se siis tarkoittaa, että useimmiten kiskon päälleni samat kymmenen suosikkivaatettani, jos ne suinkin ovat vain puhtaita. Miksi ihmeessä vaatteita on silti paljon enemmän?

Siksi, että vaatteiden yhdisteleminen on lähes korkeakoulukoulutusta vaativa homma. Värien pitää mätsätä, muotojen pitää natsata ja niiden pitää olla tyyliltään yhteensopivia. Koska osa naisista (en minä) nauttii myös shoppailusta ja koska vaatteiden muuttaminen yksittäisistä kappaleista kokonaisuuksiksi on niin hankalaa, me päädymme täyt-

Vaalean kesän neutraalit, revi nyt sitten näistä.
Näihin päädyin ja mustaan.
Mustaa, kamelia, harmaata, punaista ja sinistä.
4 x 4:n idea piirrettynä.

tämään vaatekaappimme ylimääräisellä. Ja silti ahdistumme, kun ei ole mitään päälle pantavaa.

Tässä yhdet ohjeet siihen, miten rakentaa oma peruspuvusto. Tämä menetelmä on ns. 4 x 4 -menetelmä, jonka idean sain Jorunnilta. Menetelmässä vaatekaappisi runko muodostuu 16 vaatteesta. Netti on varmasti pullollaan erillaisia tapoja koostaa puvusto, joten tämä ei ole ainoa ”oikea”. Lopussa myös enemmän myös omia huomioitani menetelmän toteuttamisesta.

4×4
1. Värianalyysistä on hommassa iso ilo, sillä väripalettisi kaikki vaatteet sopivat automaattisesti väreiltään yhteen. Jos et ole käynyt värianalyysissä, mieti, sopivatko sinulle kylmät sävyt vai lämpimät sävyt. Rakenna vaatekaappisi niiden varaan.
2. Valitse kaksi ns. neutraalia väriä: yksi tumma ja yksi vaalea. Nämä värit muodostavat peruspuvustosi selkärangan.
3. Tyhjennä vaatekaappisi.
4. Laita vaatekaappiisi kaksi tummaa neutraalia alaosaa (housuja tai hameita, sen mukaan kumpia tykkäät pitää).
5. Laita vaatekaappiisi kaksi vaaleaa (tai vaaleahkoa) neutraalia alaosaa.
6. Laita vaatekaappiisi kaksi neutraalia tummaa yläosaa. Jos siis valitsit mustat alaosat, valitse nyt mustat yläosat.
7. Laita vaatekaappisi kaksi neutraalia vaaleaa yläosaa, valitse jälleen sama väri kuin alaosiinkin.
8. Ta-daa, puvustosi kivijalka on valmis. Sinulla on neljä alaosaa ja neljä yläosaa, joita voit yhdistellä keskenään.
9. Laita vaatekaappiisi neljä yläosaa, jotka voivat olla raidallisia tai kuviollisia ja joissa on neutraaleja väriäsi. Tätä voi minusta soveltaa siten, että yläosissa voi olla muitakin värejä, kunhan niissä on jompaa kumpaa neutraalia väriäsi.
10. Valitse vielä neljä yläosaa tehosteväriksi kaappiisi. Jos se on hot pink, niin go for it!

Ja näin sinulla on kasassa 16 vaatteen peruspuvusto, jonka osia on helppo yhdistellä. Kun lisäät vaatekaappiisi vielä asusteet (niissä voit revitellä), on homma valmis.

Omia huomioitani syksy/talvi-peruspuvuston rakentamisesta:

– Neutraalien värien valitseminen on todella vaikeaa. Itse olen värianalyysin mukaisesti vaalea kesä, jonka värikartassa neutraaleja ei juuri ole. Ellei karibianlomavärikarttaa lasketa neutraaliksi? Etenkin tumman neutraalin valitseminen oli ihan tuskaa, kun musta (ja muutkin tummat) ovat meikäläiselle todella huonoja. Päädyin soveltamaan: kaapissani on nyt mustaa, käytännöllisyyssyistä. Kunhan ehdin, hankin jotain tummahkon harmaata.
– Vaalean neutraalin valitseminen oli hitusen helpompaa, valkoinen oli ykkösvalinta. Lisäksi olen mieltynyt kamelinruskeaan, joten sekin sai jäädä. Eli kaapistoni neutraalit eivät suinkaan muodostu kahdesta väristä vaan neljästä: musta, harmaa, kameli ja valkoinen. Sen verran vilkuilin kesävaatteitanikin, että kesällä mustan korvaa varmasti sininen.
– Jorunn korosti, että moni hankkii vaatekaappiinsa vaatteita ”tältä haluaisin näyttää” -periaatteella, mutta päätyy silti käyttämään syystä tai toisesta aivan jotain muuta. Koska kapselissa vaatemäärä on pieni, sinne kannattaa valita vain vaatteita, jotka mielellään kiskoo ylleen.
– Moni nainen ajattelee, että vaatekaapissa pitää olla mekko tai pari, ja jakkuhan nyt täytyy olla jokaisella uskottavalla bisnesnaisella. Jos et pidä mekkoja, älä valitse niitä kapseliisi. Jos et pidä jakkuja, sellaista ei tarvitse edes omistaa.
– Jos sinun täytyy tehdä hankintoja saadaksesi kapseli toimimaan, niin satsaa neutraaleihin. Ne ovat vaatekaappisi ydin luultavasti vuosia. Tehostevärivaatteisiin todennäköisesti kyllästyt nopeammin, joten ne voivat olla edullisempia (tosin laatuakin saa edullisesti esimerkiksi second handinä)

Omassa kaapissani on nyt enemmän vaatteita kuin 16, en kertakaikkiaan saa toimivaa värikombinaatiota muuten aikaiseksi. Lisäksi on tyhmää laittaa mieluisia käyttövaatteita varastoon vain siksi, että kapseliin kuuluu 16. Tämä ei siis ole mikään kultti, käytä järkeäsi, ja voit hyvin soveltaa. Itselläni tehostevärejäkin on kaksi: punaista ja sinistä.

Omasta vaatekaapistani löytyy nyt:
5 housut
2 hametta
2 pitkää neuletakkia
19 paitaa
1 liivi

Ihan 16:een en siis kyennyt. 29 vaatetta on kuitenkin minusta melko hyvä saavutus ekalla kapseloinnilla. Näillä mennään nyt sitten kevättalveen asti.

Kesävaatteet laitoin laatikoihin ja nostin varastoon. Käyn niiden kanssa saman prosessin sitten, kun alkaa taas kevättää. Sitä odotellessa!

Susanna

0

Tyylijumit auki

Keski-ikäisen suurin tyyliriski liittyy mielestäni siihen, että jumahtaa vanhaan. Siksi on hyvä, että joku ulkopuolinen katsoo tyyliä joskus uusin silmin. Ja ehdottaa vaatteita, joita ei itse tulisi sovittaneeksi. Ihminen nimittäin jumittuu todella helposti ajattelemaan, etteivät hameet sovi minulle. Tai tiukat housut. Jos on nuorena ollut sporttinen, voi kuvitella olevansa sporttinen edelleenkin, vaikka olisi juossut lähinnä sohvalta jääkaapille.

Kävin kollegani kanssa Malou C:n My look and feel -tyyli-illassa. Konsepti on tällaiselle huonolle shoppailijalle vallan mainio: hoidetaan yhden tapaamisen aikana vaatekaapin suurimmat puutteet kertaheitolla kuntoon.

Samalla sai hyviä vinkkejä siitä, millainen  oma tyyli voisi olla etenkin työelämässä. Vapaallahan voin kulkea hipahtavissa pitsimekossa tai preppyissä palmikkoneuleissa, mutta töissä pitäisi kai edes yrittää näyttää välillä uskottavalta.

Malou C:n valikoima onkin hyvin työvaatepainotteinen ja modernilla tavalla klassinenkin. Valikoimissa on tanskalaisia merkkejä ja muun muassa suosikkihousumerkkiäni Mos Moshia. Housut ovat keski-ikäisen naisen vartalon kannalta hyvin kriittiset. Huonosti istuvat housut pullauttavat vartaloon jenkkakahvat vaikkei sellaisia olisikaan. Näin olen asian itselleni selittänyt.

Koska Malou C:n valikoima on edustaa työpukeutumista, myös vaatteiden värimaailma on hyvin pelkistetty: mustaa, harmaata, ruskeaa, valkoista… Värianalyysissä vaaleaksi kesäksi analysoituna jouduin ensin melkein paniikkiin. Mutta eipä hätää, kyllä ammattilainen neutraalien värienkin joukosta löysi minulle sopivia, muun muassa sinisen farkkupaidan.

Minun vaatekaappini on tällä hetkellä melko hyvin varustettu, mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, alaosista on pulaa. Niinpä kiinnitimme päähuomion juuri housuihin ja hameisiin  Mutta en minä kuitenkaan housuja sovittelemalla hommasta selvinnyt. Parin tunnin aikana sovitin ainakin kymmenkunta erilaista asukokonaisuutta.

Ammattilaisen hyvä vinkki oli, että vaikka olisi etsimässä housuja, kannattaa niiden kanssa kokeilla myös yläosia. Useimpien naisten vaatekaapin suurin ongelma nimittäin on se, ettei siellä ole kokonaisuuksia. Ihmisten synti on jatkuva shoppailu, jolloin kaappiin kertyy yksittäisiä palasia, jotka eivät sovi yhteen. Kun jo kaupassa sovittaa housujen kanssa paitaa, se auttaa huomaamaan, minkälaisen paidan kanssa kyseiset housut sopivat yhteen. Ja sitten voi miettiä, onko kotona sellaista paitaa vai kannattaisiko sellainen hommata myös (muuten ne housut jäävät käyttämättä).

Tyyli-illan yllättävä löytö oli kynähame.  Olen aina kuvitellut, että sellainen korostaa liikaa lantiotani. Siitä tulee ihan taatusti suosikkivaatteeni. Ja löysin myös mustat työhousut, jotka ovat juuri sopivasti klassiset (vähän satiinipintaiset), mutta kuitenkin vähän rokrok. Tyylini ei varsinaisesti mennyt uusiksi, sillä kassiin päätyi muutama modernisti klassinen vaate juppihippisporttarille sopivalla twistillä.
Ammattilaisen vinkit:
– Osta asukokonaisuuksia tai vähintään sovita niitä. Ihmisten suurin ongelma on, etteivät vaatteet sovi keskenään yhteen.
– Käytä korkoja rohkeasti, ne parantavat mittasuhteita ja ryhtiä.
– Asustamalla perusvaatteista on moneksi. Samat mustat housut näyttävät erilaisilta boheemin villatakin kanssa kuin mustan jakun kanssa. Koruilla saa klassiseeenkin asuun vähän hippiyttä.

Minun vinkkini:
– Älä jumahda vanhaan. Vaikka olet elänyt nuoruutesi hehkeimmät hetket kasaripermanentissa, ei siitä tyylistä ehkä enää kannata pitää kiinni. Sama pätee vaatteisiin. Myös vartalosi on ehkä muuttunut nuoruusvuosista, parempaan tietysti.
– Satsaa hyviin housuihin. Ole kriittinen leikkauksen kanssa: pyydä makutuomaria katsomaan, onko lahkeen leveys ja pituus sinulle ihanteellinen. Ovatko taskut ja muut yksityiskohdat sinun vartalollesi hyvät?
– Mieti, mitä tarvitset ja mitä käytät eniten. Satsaa niihin. Jos käytät juhlamekkoa kerran vuodessa, sen ei tarvitse kestää kulutusta. Arkivaatteisiin kannattaa panostaa, niin arjestakin tulee juhlaa.

Kynähameestani tulen bloggaamaan taatusti myöhemminkin. Se on kiva asustaa sekä työ- että juhlakäyttöön sopivalla tavalla.

Vyö neuletakin päälle.
Malou C:n valikoimaa.
Mos Moshin housut lähtivät kotiin.
Muuten sama asu, mutta jakun tilalla neuletakki, ja ta-daa, asu on hipahtava.
1

Juppihippisporttari

Ihailen ihmisiä, joilla on selkeä oma tyyli. Heidän stailinsa on niin ilmiselvä, että voisi luulla heidän ostaneen koko garderoobinsa sisällön yhdestä ja samasta putiikista. Joskus myös koti on linjassa vaatekaapin kanssa, joten ehkä he ovat ostaneet kaiken samasta lifestyle-liikkeestä.

Näiden tyylitaitureiden vaatekaapissa ja kotona kaikki pienintäkin yksityiskohtaa myöden tietyn linjan mukaista. Tiedän ihmisiä, joilla sekä koti että vaatekaappi ovat selkeitä ja värimaailmaltaan pelkistettyjä. Tiedän myös tyyppejä, jotka on upotettu taiteilijapataan, heillä sekä vaatteet että koti ovat sillä lailla mietitysti boheemeja.

Ja sitten olen minä.

Minä voin haaveilla olevani Jackie Kennedy klassisessa chanel-jakussa ja stiletoissa, mutta mieheni mukaan olen kuin Dharma  ammoisesta tv-sarjasta Dharma & Greg. Syytän hippivaikutuksista 70-luvun lapsuutta vapaamielisessä Ruotsissa. Muutimme aivan liian myöhään Pohjanmaalle, jotta nämä hörhöilyvaikutukset olisi voitu minusta enäää karsia kokonaan pois kunnon pohjalaiskasvatuksen avulla. Jäljelle ovat jääneet ainakin rakkaus etnisiin koruihin ja pitseihin.

Eniten vaatekaapistani löytyy kuitenkin sporttisen klassisia tai klassisen sporttisia vaatteita. Jenkeissä tyyliäni kuvailtaisiin ehkä preppyksi. En ole löytänyt preppylle hyvää suomenkielistä vastinetta, mutta pukeutumistyylin ytimessä ovat pikee-paidat, palmikkoneuleet, tennarit, ballerinat, helmikorut, monogrammit, pepitaruutu ja raikkaat värit. Preppy-tyylissä näyttää koko ajan siltä kuin olisi lähdössä purjehtimaan tai golfaamaan. Onpa kätevää siis, etten harrasta kumpaakaan.

Kun tähän tyylittömyyteen lisätään vielä se, että  nuoruuteni kroppa ja nykykroppa eivät pääni sisällä ole vielä käyneet lopullista kädenvääntöään, on pukeutuminen välillä arpapeliä. Siksi on välillä hyvä pyytää ammattilaisen apua tyylin kiteyttämiseen.

Ruuturouva.
Pidänköhän palmikkoneuleista?
Pikee-valikoimaa.
Helmet ovat aina hyvä valinta.

Siitä lisää ensi kerralla.

Fashion fades, style is eternal.
– Coco Chanel

Muoti on joukkopsykoosia.
– Susanna

0

Tyylilyyli

Mieheni täytti vuosia ja meillä oli juhlat. Oli juhlapaikka varattuna ja catering buukattuna. Ohjelmaakin mietittynä. Mutta mitä ihmettä pistää päälle?

Sankari halusi, että pukeudutaan rennosti. Mitähän sekin tarkoittaa? Rennon juhlava on ehkä vaikein mahdollinen luonnehdinta siitä, mitä pitäisi pistää päälle. Jos olisi tottunut iltapukujuhliin,  niin se ehkä olisi ymmärrettävissä niin, että tiara ja iltapuku voidaan nyt jättää kaappiin. Mutta minä en ole tottunut iltapukujuhliin. Olen tottunut mekkojuhliin. Ja millainen on rento juhlamekko? Kaikkihan ne ovat rentoja, kun minä ne päälleni kiskon.

Sankari ja poika pukeutuivat rentoihin housuihin, paitaan ja mirriin. Yhdistelmä siis rentoa ja juhlaa. Ymmärrettävää ja helppoa.

Mutta entä naisena? En minä voi laittaa juhliin housuja ja toppia. Se ei eroaisi mitenkään siitä, mitä voisin laittaa päälleni ihan tavallisena arkipäivänä. Pukeudun töihinkin välillä hienommin.

Tein ehkä tylsääkin tylsemmän ratkaisun: kotelomekko. Se ei petä ikinä ja sellaiselle on aina käyttöä. Tällä kertaa oikea löytyi Mycokosta. Vaalea ja siksi kesäinen kotelomekko, jossa ainoa yksityiskohta oli vyötäröllä oleva rypytys. Ennakoin, että materiaali joustaisi mukavasti, kun buffet-pöydässä itsehillintä pettäisi.

Koska voin aivan hyvin pitää kotelomekkoa töissäkin, oli pakko tälläytyä arkea enemmän. Käynti kampaajalla ja meikissä auttavat asiaa, varsinkin, kun en osaa tehdä itse hiuksilleni mitään ponnaria kummempaa.

Kampaajalta toivoin banaaninutturaa, joka ei olisi liian sliipattu. Vähän 60-lukua peliin siis, kuten sankarin syntykymmenelle sopii.

Ja sitten se asustamishaaste: kengiksi nudet korkkarit, jotka ovat mukavat jalassa? Vai siniset remmisandaletit, jotka ovat kyllä erittäin kauniit, mutta aika räyhäkän väriset valkoisen mekon kanssa? Vai oranssinkorallinpunaiset stiletot, joiden kanssa illasta tulee hauska, mutta seuraavasta päivästä ei?

Entä korut? Klassista helmeä korviin ja kaulaan – helmet eivät ehkä vie kotelomekkoa varsinaisesti sinne ”rennon” suuntaan? Vai hitusen etnohenkinen sininen statement-kaulakoru, joka sopisi hienosti sinisten sandalettien kanssa? Mies sai valita.

Lopputulos: siniset kengät ja koru. Oli hauska ilta. Rento. Ja juhlavakin.

Kiitollisena.

Susanna

Minä ja kamera.
Kengät Portugalista.
Juhlien toiseksi tärkein asia.
Juhlien kolmanneksi tärkein asia.
0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑