Mä olin seitsemän vuotta ainut lapsi. Sitten sain pikkusiskon, reilut pari vuotta myöhemmin seuraavan pikkusiskon ja pari vuotta sen jälkeen pikkuveljen. Mä olen siis lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ollut selvästi vanhin.
Lapsuudessa ja nuoruudessani isosiskona oleminen merkitsi minulle siis lähinnä vastuuta ja huolehtimista. Heistä ei ikinä ollut minulle leikkikaveriksi eikä edes seuraksi. Ei kai sitä 15-vuotias 8-vuotiaan kanssa hengaa.
Yksi vanhenemisen parhaista puolista onkin ollut se, että ikäeromme on pienentynyt. Nykyään sisaruksista on minulle seuraa, ja heistä on minulle kaveriksi. He ovat hyviä ystäviäni <3.
Siskojeni kanssa teemme noin kerran vuodessa likkojen reissun. Nyt käväisimme päiväseltään Tallinnassa. Kävimme syömässä ja pitelimme sadetta Viru-keskuksessa. Mutta ennen kaikkea olimme yhdessä ja pidimme hauskaa.
Minulla on fiksut, hauskat ja kauniit siskot. En tiedä, keneen ovat tulleet! 🙂
Susanna
Helsingin Länsisataman uusi terminaali on todella hieno!Mun ihanat!Lounastimme La Bottegassa.Lohicarpaccio oli ihanan raikas.Risottoon olisi voinut laittaa enemmän juustoa.Aperol spritzit.
Mun mies lupasi minulle ihan seurustelun alkuaikoina, että ruokkii minua säännöllisesti. Hän on pitänyt lupauksensa. Ei ole päässyt nälkä paljon kurnimaan.
Minä en toivo yleensä kauheasti lahjoja, en äitienpäiväksikään. Toivoin hyvää ruokaa, aikatauluttomuutta ja leuanvetotankoa. Sain kaiken, mitä toivoin, eikä päivä ole vielä edes ohi! Illalla lämpenee grilli ja sinne tuikataan lammasta.
Mun tehtäväkseni on jäänyt istua sohvalla ja kutoa. Yritykseni osallistua torpattiin nopeasti. Kävimme kyllä nauttimassa keväisestä (vihdoin!) säästä ulkona. Lisäksi yritin vetää (kaksois)leukoja uudella tangollani. Nyt menee kuminauhan avustamana ehkä neljä, eikä se homma helpotu tämän syömisen ansiosta. Toisaalta, pitää syödä, että jaksaa…
Nauttikaa äipät ja muutkin!
Susanna
Mangosmoothie ja pellavajugurttia.Brunssin alkupalajuomaksi cavaa ja mansikoita.Leipiä tsiljoonalla eri tavalla.Mun tehtäväksi jäi istuskella sohvalla……kuoharilasi kädessä.Brunssi on katettu!
Mä en ole mikään viherpeukalo. Tykkään kyllä viherkasveista, kukista ja puutarhoista, mutta mulla ei riitä into sellaisten nysväämiseen. Musta puutarhassa kuuluu siemailla rosé-viiniä grilliruokien seurana eikä möyriä mullassa.
Parhaita kasveja ovat minusta kertakäyttökasvikset. Leikkokukat kuolevat aina, hoidon tasosta riippumatta. Voin tuntea tyytyväisyyttä ja ylpeyttä siitä, että tulppaanikimppu kuolee muidenkin hoidossa.
Orkideat ovat myös näppäriä: ne kukkivat tosi kauan ja sen jälkeen ne voi laittaa kompostiin. Olen kyllä saanut ne joskus kukkimaan uudestaankin, mutta en tiedä onko se niiden kukkimaan jallittaminen järkevää: kukka on kaunis pari kuukautta ja sitten se on puoli vuotta tai vuoden kauhea juurikasa. Ei ole kodin kaunistus sellainen. Myös pihakukissa suosin yksivuotisia kukkia, sillä silloin voin vaihdella pihan väritystä vuosittain ja hakea vähän eri tunnelmaakin. Laitetaanko mummolahenkistä pelargoniaa vai kenties vähän modernimpaa?
Tänä kesänä meidän on pakko tehdä vähän puutarhahommia. Olemme asuneet talossa kymmenen vuotta ja silloin istutetut kasvit alkavat olla niin isoja, että tarvitaan vähän uudelleenmiettimistä. Kirsikka varjostaa aika pahasti marjapensaitamme. Viime kesänä pihalla möyrittiin kaivinkoneella sadevesikaivoja, joten piha on senkin jäljiltä vähän räjähtänyt.
Onneksi tähänkin hommaan voi käyttää lapsityövoimaa. Nuorelle miehelle puskien siirtelyhän käy salitreenistä?
Pikkuterassimme sain kuin sainkin kuitenkin viikonlopun aikana laitettua kevätkuntoon ihan omin voimin. Rankkaa se oli, tilanne vaati itseni palkitsemista kukkakimpuilla, en osannut päättää, joten otin kaksi.
Kesää kohti!
Susanna
Uusi kesäkukkatuttavuus minulle. Saa nähdä, kuinka menestyy hoidossani.Orvokit ovat kivoja, mutta mun hoidossani ne kasvavat loppukesällä pelkkää vartta.Pionit ovat lempikukkiani. Niitä kasvaa myös ulkona.Onkohan tämä hajuherneen sukua, tuoksi (haju) on ainakin sama?
Perheessämme on suuri juhlakuukausi, sillä sekä poika että minä olemme syntyneet huhtikuussa. Mulla juhlapäivä on huomenna. Poks!
Vielä ei tule itselle pyöreitä mittariin, joten ei ole erityisiä juhlia eikä erityisiä syitä ikäkriisiinkään. Mutta pojan täysi-ikäistyminen sai pohtimaan ikääntymistä aivan erityisellä tavalla.
Virallisesti minulla ei nimittäin ole enää lasta huollettavana, hän on täysi-ikäinen ja vastuussa itsestään. Se tuntuu lähinnä kummalliselta. Ei erityisen haikealta. Ei erityisen pelottavalta. Vaan nimenomaan oudolta, kummalliselta. Tuntuu kuin scifistä tuttu aikamatkustus olisi juuri keksitty. Vuodesta ysiysi parissa viikossa tähän hetkeen.
Ei, en haikaile pikkulapsiaikoja. Ne olivat ihania silloin. Mutta just nyt on hyvä näin. Pojasta on kasvanut täyspäinen. Näin asioiden kuuluukin mennä.
Ja samalla, kun poju on aikuistunut, minä olen… ööö…. vanhentunut. Minulla ei ole koskaan ole ollut ikäkriisiä. Ja olen aina ollut onnellisimmillani juuri sillä hetkellä. En ole jättänyt tekemättä asioita, joita olen halunnut tehdä. Oletan, että nämä asiat liittyvät toisiinsa. Hetkestä nauttiminen = itsensä toteuttaminen = jokainen ikä on hyvä.
Ikääntyminen saa tietysti miettimään omaa terveyttään ja sitä tosiasiaa, että luultavasti edessä on vähemmän kilsoja kuin takana. Miten haluan ne edessä olevat kilsat edetä? Mä olen vetänyt kilsat hyvin tähänkin asti, joten jatkan samaan malliin. Listalla on ainoastaan yksi isompi asia: siirtyminen jossain vaiheessa sellaiseen maahan, jossa ei vappuna sada räntää.
Kuplivaa vappua kaikille!
Susanna
Vappuna voi juhlia kevättä, tai jos sitä ei ole näköpiirissä, niin mun synttäreitä! Poks!Vappusää vaatii Balmuiria, sanoo Sani.
Mä olen todella hyvä starttaamaan projekteja. Hillitön innostus aloittamisesta. Suuri tyydytys lopettamisesta. Halki, poikki ja pinoon!
Töissä joudun edistämään monia projekteja yhtä aikaa. Samaa teen näemmä ihan vapaaehtoisesti käsitöiden suhteen kotona. Mutta yksi pieni ero on työprojekteissa ja käsitöisssä: niiden valmistuminen aikataulussa. Käsitöillä ei ole aikataulua.
Mulla on aina kesken useampia neuleprojekteja. Osa valmistuu nopeasti, osa valmistuu… joskus. Sain viime vuonna päätökseen neuletakin, jota tein kuutisen vuotta.
Välillä teen lupauksia, että teen kaikki keskeneräiset valmiiksi ennen kuin saan ostan yksiäkään lankoja. Buahhahhhhaaa! Tämä päätös kestää korkeintaan niin kauan, että saan kaksi keskeneräistä valmiiksi. Ja se ei kuulkaa tunnu missään.
Mulla on tällä hetkellä muistinvaraisesti laskettuna kesken:
luonnonvalkoinen kashmirneule
korallinpunainen neuletakki
farkkuneuleliivi
puuvillainen kirjoneule
sininen reikäneule, joka on ihan alkutekijöissään ja jonka ehkä puran
villakirjoneule, joka on ollut kesken jo useamman vuoden
pipo, josta puuttuu vain tupsu
kaksi virkattua laukkua
Langat ovat valmiina ainakin seuraaviin projekteihin:
vihreä puuvilllaneule (paita tai hame ajatuksissa)
luonnonvalkoinen puno-takki
harmaa skappel
beige-aprikoosi kesätoppi
valkoinen virkattu jokin
Ja nämä ovat siis vain muistinvaraisia hommia, luultavasti lankavuoren alta löytyy muutakin.
Kyllä ne projektit aikoinaan yleensä valmistuvat. Tuo valkoinen kashmir-neule esimerkiksi on Kalastajan vaimon ohjeilla tehty ja langat olivat niin tuhottoman kalliit, että haluan saada sen nopeasti hyötykäyttöön. Korallinpunainen neuletakkikin on jo niin hyvässä vaiheessa, että saattaa valmistua vielä kesäksi.
Minä en jaksa stressata keskeneräisillä töillä, päinvastoin. On kiva, kun löytyy aina jokin työ, joka motivoi juuri sillä hetkellä. Ja jos ei mikään motivoi, voi selailla neuleohjeita tai mennä lankakauppaan, kyllä sieltä aina jotain uutta löytyy, mikä motivoi…
Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa, keskeneräisten käsitöiden keskellä.
Susanna
En ole varma, mitä tämän lankakorin pohjalta löytyy.Farkkuneule.Neuletakki kesäksim ehkä jopa täksi kesäksi.Siinä kuulkaa on jo viisikymppinen neuleen muodossa.Neulominen unettaa Sania.
Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Lontoossa. Joo, en tiedä, miten olen tähän ikään pystynyt olemaan käymättä siellä. Kadun kovasti. Lontoo oli ihana!
Toiset kaupungit vaan ovat ihanampia kuin toiset. New York oli minulle iso pettymys, ehkä odotukset olivat liian korkealla, kun sitä niin paljon hehkutetaan. Oli siellä kiva käydä, mutta oli kiva myös lähteä sieltä pois, kohti Cape Codia, joka puolestaan oli minusta todella kiva mesta.
Olen tuuminut, etten taida olla suurkaupunki-ihminen, mutta toisaalta rakastan Pariisia ja nyt samanlaisen ihastuksen koin Lontoossa. Osittain on varmasti kyse jostain henkimaailman asioista, paikan pössiksestä. Mutta noille kaupungeille on yhteistä myös puistojen ihanuus!
On jännä, että tällainen täysin epäpuutarhanhoidollinen ihminen (ehkä juuri siksi?) voi tykätä niin paljon puistoista. Puistot ovat kaupungissa vihreä keidas, jossa voi rauhoittua kaiken sen hälinän keskellä. Puistoja pitää olla myös riittävästi ja vähän siellä sun täällä, jotta matkan varrelle osuu aina jokin puisto.
Lontoossa majoituimme Paddingtonissa, parinsadan metrin päässä Hyde Parkista. Siitä saikin kivan puistojen jatkumon, kun käveli Hyde Parkista kohti Kensington Gardensia (Katen ja Williamin kotia) ja siitä jatkoi vielä suoraan kohti Holland Parkia. Sieltä koukkaus kohti Notting Hilliä ja pärähdys keskelle lauantain ihmisvilinää Portobello Roadin kirpparilla.
Joku sanoi minusta osuvasti, että Lontoossa on monta pientä kaupunkia. Kaupunki on syntynyt yhdistymällä monista kaupungeista, niillä on omanlaisensa tunnelma ja asukkaat voivat pyöriä hyvin paljon omilla kulmillaan. Ehkä siinä syy siihen, että Lontoo kolahti: se on kuin pikkukaupungeista koostuva suurkaupunki.
Koska Lontoossa riittää perusnähtävyyksiäkin varmasti kymmenille reissuille, emme ehtineet kuin raapaista pintaa, vaikka kävelimme neljässä päivässä 67 kilometriä, olimme liikkeellä joka päivä klo 10-19 ja ajelimme metrollakin kiitettävän määrän.
Koska maailmassa on varmasti tuhansia kirjoituksia Lontoon TOP 10 -nähtävyyksistä, en ala niitä tässä listaamaan. Ohessa muutama vähän erilainen nähtävyys.
Valitut palat
– Holland Parkissa sijaitseva Kyoto Garden on rauhan tyyssija
– Arcelor Mittal Orbit on valtava veistos Olympiapuistossa. Jos haluaa, sieltä voi laskea alas maailman pisintä liukumäkeä pitkin, shoppailunhaluisille tiedoksi, että Olympiapuiston vieressä on myös VALTAVA ostari
– Marylebone High Street, pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita – sieltä tein myös reissun ainoat shoppailut, bloggaan niistä piakkoin
Katso myös kuvatekstien vinkit!
Lontoossa oli kevät jo pitkällä, toivottavasti se tulee tännekin pian!
Susanna
Lontoossa oli kevät!Kukkia Holland Parkissa.Holland Parkissa on kaksi japanilaista puutarhaa: Kyoto Garden ja Fukushima Garden.Zen.Regent’s Park ja oravakaveri.Magnolia?Michelin-tähdellä varustettu intialainen ravintola: Benares. Vahva suositus.Lowlander: ehkä elämäni paras vegeburger ja kiva olut-tasting meidän 18-vuotiaallemme.No, nähtiin sitä kaupunkiakin.China Town.Nämä By Pia’sin housut ovat nyt uusi reissusuosikkini.
Kävimme miehen kanssa päiväseltään Tukholmassa, sillä oli Silja-pisteitä menossa vanhaksi. Edullinen risteily = tulee törsättyä kaikkeen muuhun. Olin onneksi etukäteen miettinyt, mitä ostan tax freestä: suihkussa käytettävää kasvojenpuhdistusainetta (edellinen loppu), kosteusvoidetta (edellinen loppumassa), kynsilakkaa (muuten vaan) ja valokynän (koska keski-ikä).
Homman ideana oli nähdä Tukholmassa jotain, mitä ei ole vielä tullut nähtyä. Kiitos Facebook-kavereiden, vinkkejä tulikin seuraavalle viidelle reissulle.
Saamistani vinkeistä voiton vei Millesgården, joka sijaitsee näppärästi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Siljan terminaalista. Millesgården sijaitsee Lidingön kunnan puolella, mutta suomalaisen näkökulmasta se on vähän sama asia kuin Espoo ja Helsinki maakunnissa asuvalle: aivan sama asia.
Millesgårdenissa pyörii nyt Marianne Bernadotten luksusvaatenäyttely. Näyttely oli kiinnostava, vaikka (ja koska) en itse ole mikään luksusvaateihminen. Minusta 3000 euroa kannattaa käyttää niin, että ostaa 10 laukkua (300 euroa kpl). Tai niin, että ostaa yhden laukun (300 euroa) ja lähtee loppurahoilla kahdeksi viikoksi Thaimaahan.
Lisäksi siellä on 14.5. asti huikea Gerda Wegener & The Danish Girl -näyttely, joka oli kaltaiselleni Great Gatsbyn ja 1920-luvun fanille todella hieno kokemus! Ehdottomasti käymisen väärtti!
Plussaa museossa oli myös mestan ravintola, nautimme siellä lounaan. Ravintola tarjoilee lähiruokaa ja sen yhteydessä on pieni myymälä. Söin kanasalaatin, joka oli ehkä elämäni paras! Ihana hiiligrillin maku, omnomnom.
Käppäilimme huudeilla muuten vaan. Millesgården sijaitsee melko messevien villojen keskellä, kävelymaisemat olivat siis oikein kivat.
Käppäily on kaupunkilomissa aivan parasta. Tykkään katsastaa nähtävyyksiä vähän ja käppäillä paljon. Käppäily antaa mahdollisuuden yllätyksille. Käppäily on lupaus seikkailusta – voi löytää jotain uutta ja kiinnostavaa tai vaikka jonkin kivan kaupan, jossa voi piipahtaa. Tai sitten käppäily voi olla vain tunnelman haistelua ja hyötyliikuntaa niin kuin nyt, päivän saldo oli 11 kilometriä.
Ihan kiva pikareissu siis takana, vaikka perjantain tapahtumat tietysti olivat mielessä.
Stockholm i mitt hjärtä ❤
Susanna
The Great Gatsby -tyyliä.Ihanat.Gerda Wegenerin taidetta.Marianne Bernadotten vaatekaapista.Tukholmassa on kevät.Chanel.Kanelbulle.Museokaupasta tarttui mukaan art nouveau -värityskirja.Millesgårdenin ravintolan puoti.Kanaa ja parsaa, nami.Laivalta sai muuten todella hyvää sushia!Seinämaalaus.On sillä muodot Venuksen.Gerdan hattu päässä, muitakin vaatteita sai sovitella.Gerdan vaatekaappi.Millesgårdenin patsaspuisto.
Kunnon pässinpökkimä villapaita on parhaimmillaan keväällä. Talvella sellainen on sisätiloissa liian kuuma, eikä ulkona tietenkään tarkene pelkällä villapaidalla. Mutta kun kevätaurinko alkaa lämmittää, villapaita toimii ulkovaatteena.
Tein pitkästä aikaa pojalleni villapaidan, edellisen tekemisestä taitaakin olla… öööö…. viisitoista vuotta? Nämä meikäläisen käsityöprojektit kun tuppaavat olemaan sellaisia, ettei niiden valmistumisaikataulusta ole aina takeita. Kasvuiässä olevalle lapselle ei mene paita, joka on aloitettu pari vuotta aiemmin. Eikä teini-ikäiselle äidin tekemä kelpaa välttämättä muuten vaan. Eli en ole hänelle sitten tehnyt mitään ennen kuin nyt, kun poju alkoi itse sellaista toivoa.
Paita valmistui sopivasti 18-vuotislahjaksi. Minusta lahjan pitää aina olla lahjan saajan mieleen, joten poika sai itse valita tyylin.
Tämä paita on perinteinen islantilaisneule ja langatkin ovat islantilaislampaan villaa. Villa tekee paidasta todella lämpimän ja tiiviin, paita tuntuu lähes tuulitakilta, niin tiivis sen pinta on.
Ohje on Islantilaisia neuleita -kirjasta, josta olen neulonut itsellenikin tunikan/mekon. Nyt kun meillä on molemmilla islantilaisneuleet, ne päällä pitää varmaan lähteä Islantiin. Mies joutuu ehkä jäämään kotiin, sillä hänellä ei ole villapaitaa ;-).
Lahjan saaja on itse tyytyväinen paitaansa. Minä olen erityisen tyytyväinen lahjan saajaan. kohta 18-vuotias, aatella!
Susanna
Ulkoilmaihmiselle ulkoiluun villapaita.Kuvio on helppo neuloa pyöröneuleena, vain kahta väriä kerroksella.Naapurin kisu tuli moikkaamaan.Kevät tulee!Perunanarsissi.
Tänä viikonloppuna tuli vingutettua Museo-korttia. Teemana olivat suomalaiset taiteilijaklassikot: Akseli Gallen-Kallela Tarvaspäässä ja Juho Rissanen Didrichsenin taidemuseossa. Vaikka molempien taitelijoiden tuotanto on kyllä suhteellisen tuttua entuudestaan (sivuaineena taidehistoria), niin opinpa molemmista jotain uuttakin. Suosittelen visiittiä myös rakennusarkkitehtuurista kiinnostuneille. Jokainen voi sitten päättää, tykkääkö enemmän Gallen-Kallelan piirtämistä kaarevista muodoista vai Viljo Revellin laatikoista.
Tarvaspään kahvila oli kiinni, joten kahvilaa emme päässeet testaamaan. Onneksi kahvihampaani kolotus saatiin kuriin Didrichsenillä, ihanan korvapuustin kera.
Ai niin, mitä uutta opin Gallen-Kallelasta? No sen, että hän olisi halunnut Suomen lipusta valko-sini-keltaisen. Pakko myöntää, hänen piirtämänsä lippu olisi minustakin kivempi kuin tylsähkö sini-valkoinen.
Minna Canthin päivää olisi ehkä pitänyt viettää naistaiteilijoiden parissa, mutta minä ammennan tyttöenergiaa nyt sitten juoksulenkillä ihanassa naisseurassa. Girl power!
Susanna
Didrichsenillä kannattaa kiertää myös piha.Tarvaspäässä riittää yllätyksiä. Akselin matkamuisto Afrikasta.Onhan se komea, ja talokin on ihan kiva.
Tämähän on lifestyle-blogi, joten nimensä mukaisesti sen pitäisi kattaa minun elämäntyyliini liittyviä asioita. No, rehellisyyden nimissä työni vie reippaan kolmasosan arkielämästäni, joten kai minun pitää siitäkin jotain sanoa. Vaikkei tämä mikään ammatillinen blogi olekaan.
Olen siis töissä viestintätoimistossa, olen titteliltäni johtava viestintäkonsultti ja vedän meidän teknologia- ja b2b-ryhmäämme. Lifestyle-blogilla ei siis ole oikeastaan mitään tekemistä päivätyöni kanssa, asiakkaani eivät valmista tai myy neulelankoja, vaatteita tai viinejä.
Toisaalta, sosiaalisen median seuraaminen ja ymmärtäminen on kyllä olennainen osa työtäni, samoin kirjoittaminen, joten tavallaan tämä bloggailukin on sukua työlleni.
Päiväni ovat vaihtelevia: istun palavereissa, sekä sisäisissä että asiakkaan kanssa, suunnittelemme asiakkaidemme markkinointiviestintää ja toteutamme sitä sitten myös käytännössä, lisäksi koulutan aika paljon. Pääosan päivästä siis olen tekemisissä ihmisten kanssa, joko kasvotusten, meilin tai puhelimen välityksellä. Istun kokoushuoneissa ja koneen äärellä. Se on vähän huono homma, näin keski-ikäiselle naiselle, sillä pitäisi seisoa enemmän. Syy ei ole työympäristössä, meillä on kyllä seisomatyöpisteitä, syy on siis vain laiskuudessani.
En liioittele yhtään, kun sanon rakastavani työtäni. Minulla on ihanat kollegat ja asiakkaat! En voisi kuvitella itseäni missään muussa työssä. Tai no, ehkä voisin kuvitella olevani myös lankabaarin pitäjä: paljon lankoja, käsityölehtiä ja kahvia ja viiniä tarjolla. Hmmm. Taidan pitää nykyisen työni, sillä kaikki rahani menisivät siinä tapauksessa lankoihin ja viiniin. Toisaalta, miten se eroaa nykytilasta? 😉
Mukavaa työviikkoa kaikille!
Susanna
Asiakkaalta saatu kukkakimppu!Meidän tupaantuliaisistamme. Toimistomme sijaitsee Helsingin Kampissa.Lounas – päivän tärkein ateria. Ja paras.
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit