Note to self

Mä olen listaihminen. Teen asioista listoja ihan omaksi hyödyksi ja huviksi. Teen itselleni listan siitä, mitä hyödyllistä teen tällä viikolla. Teen itselleni listan siitä, mitä hauskaa teen tällä viikolla (listojen tekemisen lisäksi). Teen listoja asioista, joita haluaisin tehdä vielä joskus. Teen listan vaatekaappihankinnoista. Teen listan käsitöistä, jotka haluaisin aloittaa.

En tietenkään tee kaikkea, minkä olen listalleni laittanut, mutta teen osan siitä ja olen vakuuttunut siitä, että teen niitä asioita paljon todennäköisemmin listalta kuin ohi listan. Sillä listan laatimisen lisäksi nautin myös siitä fiiliksestä, kun saan pyyhittyä jotain listaltani pois.

Listojen lisäksi rakastan myös kalenterimerkintöjä. Tiedän, tää alkaa kuulostaa todella neuroottiselta… Mutta merkitsen itselleni siis kalenteriin asioita, kuten: järjestele vaatekaappi, maksa laskut, muista käsityölehti tai kävelylenkki. Voin kyllä ihan sujuvasti siirtää kalenterimerkinnäksi laittamaani vaatekaappisiivousta eteenpäin vaikka viikolla. Ikävämpää hommaa, kuten matkalaskun tekemistä olen todistetusti voinut lykätä puoli vuottakin. Mutta aina koettaa sekin päivä, kun sieltä kalenterimerkintäni deletoinimg_5120 suoritettuna. Ah se tunne! Homma suoritettu! Mission accomplished! Nyt uutta listaa tai kalenterimerkintää tekemään. Sellainen mä olen.

Eiliselle oli muuten merkintä: bloggaa. Paha vaan, että koneeni oli it-osaston hellässä huomassa viikonlopun ajan.

Konetta vaivannut räyhähenki on nyt manattu (lukijohan tuo it-osaston listalla?).

Susanna

Insinöörin avovaimon neule

Mä olen nyt aivan trendien aallonharjalla, kun olen hurahtanut nähin kalastajan vaimon blogissaan suomalaisillekin tutuksi tekemiin skappel-neuleisiin. Trendihän meni nimittäin pari vuotta sitten, mutta se näyttää tehneen comebackin. Ei valitettavasti minun ansiostani, vaan sen vuoksi, että Kalastajan vaimon kirja ilmestyi taannoin ja siinä on blogissa jo aiemmin julkaistu ohje.

Tein loppukesästä ekan skappelini, mutta tein sen kanssa aloittelijamaisen virheen: vaihdon ohjeen langan toiseen, enkä tehnyt mallitilkkua. Neuleesta tuli xs-kokoinen. Jos jollekin on kuvieni perusteella jäänyt epäselväksi, niin en ole xs. Tyhmyydestä sakotetaan. Kyllä mä saan sen neuleen päälleni kiskottua, mutta ei siitä kyllä tainnut mikään suosikki tulla. Voi olla, että lahjoitan sen jollekin pikkuiselle ystävälleni.

Eipä hätää, ostin uudet langat ja sinnikkäästi saman ohjeen kimppuun. Sisulla vaan eteenpäin, minähän kyllä tämän ehkä maailman helpoimman neuleen saan onnistumaan – on sitä sen sijaan tuhat kertaa vaikeampiakin projekteja tehty!

Pitäkää peukkuja, minä pidän puikkoja!

Susanna

Maanantai-zen

Maanantai on kiva päivä. Maanantaista viikko alkaa, joten kaikki on vielä mahdollista. Maanantai on arkisen hyvän elämän lähtölaukas ja minä rakastan arkista hyvää elämää.

Ihan aina ei näin sentään ole ollut. Ikä on tuonut mukanaan viisautta tehdä ratkaisuja, joiden ansiosta sunnuntaisin ei ahdista ja maanantaisin suorastaan naurattaa. Jaan nyt keski-ikäisen naisen elämänviisautta, jotta teidänkin maanantainne voisi olla jos ei viikon paras päivä, niin ainakin yhtä hyvä päivä muiden arkipäivien joukossa.

Minulla on jo vuosien ajan ollut maanantai-iltaisin harrastus tai ohjelma, joka tekee maanantaista erityisen kivan. Viime vuodet meillä on käynyt kummikoira hoidossa aina maanantai-iltaisin. Se on mukava pikkurutiini. Koiran kanssa käymme lenkillä, emme enää juokse, sillä hänellä ikä jo painaa. Mutta haukkaamme happea kuitenkin molemmat. Yleensä mies lähtee mukaan, joten maanantaisin on myös mukavaa parisuhdeaikaa. Viikon ohjelma ja aatokset on samalla kiva käydä läpi.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä luen useimmiten sähköposteja viikonloppuisinkin. Sen ansiosta minulla ei ole sunnuntaisin tai maanantaiaamuisin epämääräistä pelkoa siitä, mitä töissä on vastassa. En käytä viikonloppuisin sähköpostien vastaamiseen aikaa, ellei ole aivan pakko, enkä vilkuile niitä pitkin viikonloppua vaan yleensä joko lauantai- tai sunnuntaiaamupäivänä, jolloin ehdin tarvitatessa suurimmat tulipalot sammuttaa vaikka saman tien. Enkä missään tapauksessa lue meilejä sunnuntai-iltana, sillä siinä vaiheessa niille ei kuitenkaan ehdi enää tehdä mitään ennen aamua.

Meillä on työpaikalla maanantaiaamuisin aamiaista tarjolla. Se tekee maanantaista erityisen kivan. Jos teillä on maanantaisin työpaikalla viikkopalaveri, niin ehdottakaa pomolle aamiaisen järjestämistä sen kylkeen. Pieni juttu, mutta helpottaa tuskaisen kiireisiä maanantaiaamuja.

Valmistelen viikon etukäteen: käyn läpi, mitä menoja perheellä on ja kuka hoitaa mitäkin roudauksia ja hommia. Usein käymme kaupassa jo sunnuntaina. Jaamme muutenkin arkihommia pitkin viikkoa (itse inhosin lapsena perjantaita, sillä se oli siivouspäivä, niinpä meillä siivotaan torstaisin). Kun hommia jakaa pitkin viikkoa, mikään arkipäivä ei tunnu raskaalta.

Sunnuntaiahdistusta ei ole, kun tykkää työstään ja arkiohjelmastaan. Jos sunnuntai-iltapäivisin hiipii epämääräinen ahdistus, niin mieti, onko työssäsi tai arjessasi jotain, mitä erityisesti ahdistaa ja saa maanantait tuntumaan ikävältä? Pyri tekemään sellaisia valintoja, että näitä asioita olisi mahdollisimman vähän. Jos et voi vaikuttaa työkiireisiisi, niin harrastuskiireisiisi voit. Harrastukset ovat olemassa sitä varten, että ne tuottaisivat iloa. Jos jumppaan meno ahdistaa, älä mene jumppaan, mene vaikka kävelylle.

Ja lopuksi. Muuta asennettasi. Maanantai on vain päivä. Se on 1/7:aa viikosta. Miksi käyttää pahimmassa tapauksessa kahden päivän energiat (sunnuntain ja maanantain) siihen, että inhoaa maanantaita?

Mukavaa alkua uuteen viikkoon!

Susanna

Ihan perus

Osallistuin viikolla tilaisuuteen, jonka aiheena oli peruspuvuston rakentaminen. Konmarituksen hengessä uskon, että vähemmästä voisi saada enemmän irti. Kapselivaatekaapin rakentaminen onkin ollut mielessä, vaikken ole 333-ajatteluun erityisesti ihastutkaan.

Laskin taannoin, että vaatekaapissani oli 54 vaatetta, se kattoi koko vuoden käyttövaatteeni. Alusvaatteita, yövaatteita, harrastusvaatteita, kenkiä ja asusteita en laskenut, mutta ulkotakkeja myöten laskin kaikki ne vaatteet, joissa voisin lähteä töihin tai kaupungille. Vaikka 54 ei ole kovin paljon, niin silti käytän vaatteistani useimmiten samoja suosikkeja.

Enkä kuulemma ole ainoa. Peruspuvuston rakentamiseen perehtynyt norjalainen Jorunn Hernes kertoi, että valtaosa naisista käyttää vain 20 prosenttia vaatteistaan säännöllisesti. Minun tapauksessani se siis tarkoittaa, että useimmiten kiskon päälleni samat kymmenen suosikkivaatettani, jos ne suinkin ovat vain puhtaita. Miksi ihmeessä vaatteita on silti paljon enemmän?

Siksi, että vaatteiden yhdisteleminen on lähes korkeakoulukoulutusta vaativa homma. Värien pitää mätsätä, muotojen pitää natsata ja niiden pitää olla tyyliltään yhteensopivia. Koska osa naisista (en minä) nauttii myös shoppailusta ja koska vaatteiden muuttaminen yksittäisistä kappaleista kokonaisuuksiksi on niin hankalaa, me päädymme täyt-

tämään vaatekaappimme ylimääräisellä. Ja silti ahdistumme, kun ei ole mitään päälle pantavaa.

Tässä yhdet ohjeet siihen, miten rakentaa oma peruspuvusto. Tämä menetelmä on ns. 4 x 4 -menetelmä, jonka idean sain Jorunnilta. Menetelmässä vaatekaappisi runko muodostuu 16 vaatteesta. Netti on varmasti pullollaan erillaisia tapoja koostaa puvusto, joten tämä ei ole ainoa ”oikea”. Lopussa myös enemmän myös omia huomioitani menetelmän toteuttamisesta.

4×4
1. Värianalyysistä on hommassa iso ilo, sillä väripalettisi kaikki vaatteet sopivat automaattisesti väreiltään yhteen. Jos et ole käynyt värianalyysissä, mieti, sopivatko sinulle kylmät sävyt vai lämpimät sävyt. Rakenna vaatekaappisi niiden varaan.
2. Valitse kaksi ns. neutraalia väriä: yksi tumma ja yksi vaalea. Nämä värit muodostavat peruspuvustosi selkärangan.
3. Tyhjennä vaatekaappisi.
4. Laita vaatekaappiisi kaksi tummaa neutraalia alaosaa (housuja tai hameita, sen mukaan kumpia tykkäät pitää).
5. Laita vaatekaappiisi kaksi vaaleaa (tai vaaleahkoa) neutraalia alaosaa.
6. Laita vaatekaappiisi kaksi neutraalia tummaa yläosaa. Jos siis valitsit mustat alaosat, valitse nyt mustat yläosat.
7. Laita vaatekaappisi kaksi neutraalia vaaleaa yläosaa, valitse jälleen sama väri kuin alaosiinkin.
8. Ta-daa, puvustosi kivijalka on valmis. Sinulla on neljä alaosaa ja neljä yläosaa, joita voit yhdistellä keskenään.
9. Laita vaatekaappiisi neljä yläosaa, jotka voivat olla raidallisia tai kuviollisia ja joissa on neutraaleja väriäsi. Tätä voi minusta soveltaa siten, että yläosissa voi olla muitakin värejä, kunhan niissä on jompaa kumpaa neutraalia väriäsi.
10. Valitse vielä neljä yläosaa tehosteväriksi kaappiisi. Jos se on hot pink, niin go for it!

Ja näin sinulla on kasassa 16 vaatteen peruspuvusto, jonka osia on helppo yhdistellä. Kun lisäät vaatekaappiisi vielä asusteet (niissä voit revitellä), on homma valmis.

Omia huomioitani syksy/talvi-peruspuvuston rakentamisesta:

– Neutraalien värien valitseminen on todella vaikeaa. Itse olen värianalyysin mukaisesti vaalea kesä, jonka värikartassa neutraaleja ei juuri ole. Ellei karibianlomavärikarttaa lasketa neutraaliksi? Etenkin tumman neutraalin valitseminen oli ihan tuskaa, kun musta (ja muutkin tummat) ovat meikäläiselle todella huonoja. Päädyin soveltamaan: kaapissani on nyt mustaa, käytännöllisyyssyistä. Kunhan ehdin, hankin jotain tummahkon harmaata.
– Vaalean neutraalin valitseminen oli hitusen helpompaa, valkoinen oli ykkösvalinta. Lisäksi olen mieltynyt kamelinruskeaan, joten sekin sai jäädä. Eli kaapistoni neutraalit eivät suinkaan muodostu kahdesta väristä vaan neljästä: musta, harmaa, kameli ja valkoinen. Sen verran vilkuilin kesävaatteitanikin, että kesällä mustan korvaa varmasti sininen.
– Jorunn korosti, että moni hankkii vaatekaappiinsa vaatteita ”tältä haluaisin näyttää” -periaatteella, mutta päätyy silti käyttämään syystä tai toisesta aivan jotain muuta. Koska kapselissa vaatemäärä on pieni, sinne kannattaa valita vain vaatteita, jotka mielellään kiskoo ylleen.
– Moni nainen ajattelee, että vaatekaapissa pitää olla mekko tai pari, ja jakkuhan nyt täytyy olla jokaisella uskottavalla bisnesnaisella. Jos et pidä mekkoja, älä valitse niitä kapseliisi. Jos et pidä jakkuja, sellaista ei tarvitse edes omistaa.
– Jos sinun täytyy tehdä hankintoja saadaksesi kapseli toimimaan, niin satsaa neutraaleihin. Ne ovat vaatekaappisi ydin luultavasti vuosia. Tehostevärivaatteisiin todennäköisesti kyllästyt nopeammin, joten ne voivat olla edullisempia (tosin laatuakin saa edullisesti esimerkiksi second handinä)

Omassa kaapissani on nyt enemmän vaatteita kuin 16, en kertakaikkiaan saa toimivaa värikombinaatiota muuten aikaiseksi. Lisäksi on tyhmää laittaa mieluisia käyttövaatteita varastoon vain siksi, että kapseliin kuuluu 16. Tämä ei siis ole mikään kultti, käytä järkeäsi, ja voit hyvin soveltaa. Itselläni tehostevärejäkin on kaksi: punaista ja sinistä.

Omasta vaatekaapistani löytyy nyt:
5 housut
2 hametta
2 pitkää neuletakkia
19 paitaa
1 liivi

Ihan 16:een en siis kyennyt. 29 vaatetta on kuitenkin minusta melko hyvä saavutus ekalla kapseloinnilla. Näillä mennään nyt sitten kevättalveen asti.

Kesävaatteet laitoin laatikoihin ja nostin varastoon. Käyn niiden kanssa saman prosessin sitten, kun alkaa taas kevättää. Sitä odotellessa!

Susanna

Kaksi kiloa onnehen?

Mikä meitä naisia riivaa? Aivan liian moni meistä käyttää aivan liikaa aikaa vartalostaan murehtimiseen. Juttelimme taannoin ystäväni kanssa, että noin 15-vuotiaasta asti olemme vähintään kerran kuukaudessa käyttäneet vähintään puoli tuntia keskusteluun parin kilon laihduttamisesta.

30 vuoden aikana pari kiloa on saanut enemmän aikaani kuin esimerkiksi runous tai teatteri. Epäilen, että moni nainen käyttää kiloistaan murehtimiseen enemmän aikaansa kuin miehensä hellimiseen. Puoli tuntia kuukaudessa tarkoittaa muuten 30 vuoden aikana 180:aa tuntia. Siinä ajassa oppii uuden kielen.

Laihduttaminen sinänsä ei minusta ole väärin. Jos on ylipainoa reippaasti, se on hyvä asia. Mutta laihduttaminen on eri asia kuin laihduttamisesta vatvominen ja murehtiminen ilman, että varsinaisesti tekee mitään asialle.

Minä päätin pari vuotta sitten, että lopetan ikuisen laihdutuskuurin ja puheet sellaisesta.Se on vapauttanut aikaani ja etenkin energiaani kaikenlaiseen muuhun.

Painan nyt noin seitsemän kiloa enemmän kuin vielä lapseni syntymän jälkeen. So what? En olisi silloin jaksanut juosta kymmentä kilometriä, enkä osannut pelata tennistä. Enkä pitänyt itseäni edes erityisen hoikkana. Että aivan sama.

Olisinko onnellisempi, jos painaisin pari tai seitsemän kiloa vähemmän? En. Olisinko terveempi? En. Olisinko kauniimpi? Ehkä, riippuu, kuka arvioi. Veikkaan kuitenkin, ettei kukaan arvioi naisen vartaloa tiukemmin kriteerein kuin hän itse.

Olen siis lopettanut laihduttamisen. Syön hyvää ruokaa (olen aina syönyt, ennen se ei vain näkynyt vartalossa). Liikun 4-5 tuntia viikossa, mutten laihtuakseni. Liikun opetellakseni uuden taidon tai ollakseni yhdessä. Liikun, koska se on kivaa. Liikun, koska haluan olla hyvässä kondiksessa vielä 20 vuoden päästäkin. Siihen kuulemma riittäisi kävely kolme kertaa viikossa ja kaksi lihaskuntotreeniä viikossa. Siihen ei tarvita puolimaratoneja tai crossfitejä ja mitä pumtsipumeja sitä onkaan.

Tämä ei tarkoita, ettei minua kiinnostaisi yhtään se, miltä näytän. Minua ei vain kiinnosta kaksi kiloa.

Naiset, lopettakaa mitättömien vatsamakkaroittenne kiskominen. Älkää heittäkö 180:aa tuntia elämästänne hukkaan. Silittäkää vaikka miestänne sekin aika. Tai menkää lenkille, niin minäkin teen.

Ikiliikkujaterkuin

Susanna

Löylyn lyömä ystävyys

Mulla on ystävä, jonka kanssa ei tarvitse välttämättä tehdä mitään. Eikä varsinaisesti tarvitse puhuakaan mitään, sillä hiljaisuus ei ole kiusallista. Olemme tunteneet toisemme 37 vuoden ajan, siinä ajassa on tehty ja sanottu kaikki. Oikeastihan puhumme toistemme kanssa vähintään puoli tuntia viikossa ja kun näemme, käymme lenkillä, shoppailemassa, syömässä ja näemme puolet lähiseudun nähtävyyksistä. Mutta ei siis tarvitse tehdä mitään.

Koska kyläilevä vieras on paras keino katsastaa itse oman kotiseutunsa nähtävyydet, menimme ystäväni kanssa Löylyyn. Sauna on sopiva anti-tekeminen: tulee nähtyä kesän kuumin nähtävyys ja samalla vain oltua. Täydellistä!

Mulle sauna on tosi tärkeä juttu. Voisin hyvin saunoa joka ilta, yleensä sauna napsahtaa päälle kuitenkin 3-4 kertaa viikossa. Vaikka reissuissa ei koskaan tule koti-ikävää, niin minulle tulee kyllä saunaikävä.

Meillä kotona on perussauna, jonne tosin vaihdoimme sellaisen kunnon kivilieriökiukaan noin vuosi sitten. Tykkään sen lempeistä ja kosteista löylyistä, leivänpaahdinkiuas on liian terävä minulle. Minusta hyvä sauna on sellainen, että siellä pystyy istumaan (tai mielummin makaamaan) vaikka tunnin.

Sauna on mulle tärkeä osa arkea siksi, että se on mulle siirtymäriitti suorittamisesta rentoutumiseen. Saunan jälkeen ei tarvitse, eikä oikeastaan voi enää olla ahkera.

Löylyn löylyt olivat ihanat. Kyseessä on moderni suomalainen rantasauna. Arkkitehtuuri on huikea, ei siis ihme, että paikka on ollut hitti avaamisensa jälkeen. Oli kiva huomata, että myös turistit olivat löytäneet paikan.

Kiitämme:
Puun käyttö
Maisemat
Arkkitehtuuri

Moitimme:
Aivan liian pienet pukuhuoneet
Saunojen ikkunoista ei nähnyt kunnolla merelle

Vinkki helsinkiläisille: jos paikka on auki jouluna, niin parempaa joulusaunamestaa on vaikea keksiä.

Tällä kertaa säästän teidät kuvilta.

Löylyä lissää!

Susanna

Loppui se sisustaminen, alkoi eläminen

Olen ollut joskus ahkerakin sisustaja. Haaveilin joskus sisustussuunnittelijan työstä ja vaihtelin kodin sisustusta: rymsteerasin ja ompelin verhoja. Rakentelin asetelmia ja vaihtelin värejä.

No niille lukijoille, joita kiinnostaa meikäläisen kodin sisustusmuutokset,

täytyy tuottaa pettymys: sellaisia ei todennäköisesti ole tulossa. Olen sisustajana kehittynyt koko ajan siihen suuntaan, etten tee mitään. Ainakaan mitään hätiköityä. Joku sanoisi sitä kauniisti klassiseksi ja harkituksi. Minä sanon sitä vain laiskaksi sisustamiseksi.

Olen kasvanut lapsuudenkodissani siihen, että verhoja vaihdeltiin about kerran kuussa. Oli pääsiäisverhot, vappuverhot, kesäverhot, syysverhot ja jouluverhot. Ja kun verhot vaihtuivat, vaihtuivat myös kynttilät, poppanat, tyynyt, matot ja joskus myös huonekalujen järjestys tai jopa meidän sisarusten huonejärjestys.

Kesti aika monta vuotta oppia pois tällaisesta jatkuvasta kotiprojektista. Ja oppia, että koti voi olla ”valmis”.

Koti ei ole minulle projekti, minulla on elämässäni projekteja ihan tarpeeksi muutenkin. Niinpä lopetin sisustuslehtien tilaamisen, totesin, ettei minulla ole kerran kuukaudessa tarvetta saada inspiraatiota kotiini. Pinterest toimii minulle inspiraation lähteenä silloin kuin sellaista kaipaan.

Olen myös oppinut siihen, että ostan kerralla juuri sen, mitä haluan. Kun muutimme tähän kotiin, ostin olohuoneeseen verhokangasta hintaa ajattelematta. Ne verhot olivat meillä kahdeksan vuotta. Pidän niistä edelleenkin, mutta kaipasin vaaleampaa tilalle. Minun vaihtelunhaluni tapahtuu siis noin kahdeksan vuoden syklissä.

Odotamme mielummin hiukan, jotta saamme sen, mitä haluamme. Ja tällä tekniikalla olemme tehneet monia loistavia löytöjä Tori.fistä, Huutonetistä ja Vepsäläisen alenurkkauksesta.

Yksittäisiä esineitä tärkeämpää minulle on kodin tunnelma. Eikä tunnelma ole designista tai hinnasta kiinni. Meillä on paljon kivoja Ikea-löytöjä ja käytettynä ostettua tavaraa. Yksittäisiä esinesuosikkeja minulla ei ole – en kiinny esineisiin.

Eniten pidän ehkä olohuoneestamme ja siitä, että siinä on zeniläinen käsityönurkkaus minulle.

Pidän myös omasta työhuoneestani ja sen naisellisestakin tunnelmasta.

Tervetuloa kurkistamaan meille!

Susanna

Leopardia keski-ikäiselle ja muut myytit

Minua naurattavat ihmiset (nuoret tai vanhat), joiden mielestä yli 35-vuotiaan kuuluu alkaa odotella eläkkeellepääsyä, lakata nauttimasta työstään, pukeutumisestaan, harrastuksistaan, terveydestään tai yhtään mistään.

Kenelläkään ei nimittäin ole niin paljon mahdollisuuksia tehdä työtä intohimoisesti, syödä, juoda, pukeutua, matkustaa, harrastaa ja vaikka juhlia kuin keski-ikäisellä. Ehkä keski-ikäiset halutaankin  laittaa ennenaikaiseen hautaan juuri sen vuoksi? Muut ovat kateellisia meille? Lapset ovat niin isoja, ettei ole kiire hakea heitä päiväkodista eikä heitä enää välttämättä tarvitse kiikuttaa koko ajan harrastuksiinsa. Oma poikani saa kortin alle vuoden päästä – hän kiikuttaa sitten minua?

Voisin nyt murtaa pari myyttiä keski-ikäisyydestä ja sitten ehkä vahvistaa pari.

Rakas, sinusta on tullut sohvaperuna
Keski-ikäinen voi olla elämänsä parhaassa fyysisessä kunnossa. Minä olen kyllä liikkunut koko ikäni, mutta sen jälkeen kuin täytin 35 vuotta, olen liikkunut tavoitteellisemmin kuin koskaan sitä ennen. Sen jälkeen olen juossut puolimaratonin aikaan 2.01 (en tiedä kannattaako sillä rehvastella, mutta rehvastelen kuitenkin). Miksi keski-ikäinen nainen usein päihittää monet nuoremmat esimerkiksi maratonilla? No ihan siitä syystä, että me voimme lähteä lenkille aivan koska huvittaa.

Tätityyli
En ole siirtynyt shoppailemaan tätiosastoille. Minua kiinnostaa edelleenkin mitä laitan päälleni. Seurailen muotia, en vain noudata sitä. Minua ärsyttävät, joiden mukaan keski-ikäinen nainen ei voi pitää polven yläpuolelle ulottuvaa hametta tai käyttää toppeja. Totta kai voi, jos vain sääret, käsivarret ja etenkin kantti kestävät. Vaikka Aira Samulinin tyyli ei ole minun juttuni, niin hänen asenteensa on.

Tuhkimo-bilettäjät
Keski-ikäiset ovat myös vallan mainiota biletysseuraa, ainakin minun ystäväni ovat. Voi olla, ettemme jaksa tai halua bilettää aamuviiteen, mutta sen sijaan olemme oppineet päivätissuttelun jalon taidon. Ilta voi huipentua tanssilattialle, mutta oma sänky kutsuu minua ennen puolta yötä, eli ennen kuin muutun itse kurpitsaksi.

Nykyajan kotkotukset
Keski-ikäinen on kujalla, sillä keski-ikäinen on keskiajalta. Joopajoo. Kiinnostuksen ja uteliaisuuden loppuminen ei ole iästä kiinni. Keski-iässä voi myös olla perillä nykyharrastuksista ja villityksistä. Pokémon Go, totta kai pelaan, menen 14. levelillä. Minulla on myös Snapchat-tili, olen snäpännytkin, mutta se ei vain ollut mun juttu. Sen sijaan kovasti harkitsin, perustanko tämän blogin tänne vai YouTubeen.

Räyh, leopardia
Leopardi, vaikea homma. Pakko myöntää, että se on alkanut kiehtoa noin viisi vuotta sitten. Siitä asti minulla on ollut kaapissa leopardiballerinat. Suurempina pintoina en sitä päälleni toistaiseksi suostu kiskomaan. Ehkä se päivä on vielä edessä? Tämä myytti on siis plausible.

Oon mä juonu viinii Wienissä
Olen kuullut joskus jonkun sanovan, että keski-ikäisyyden tunnistaa siitä, kun Wien alkaa kiehtoa matkakohteena. Se pitää paikkaansa ainakin minun kohdallani. Kävin joskus aikoinaan siellä työmatkalla ja palasin mestoille pari vuotta sitten, kun keski-ikäistyin. Oli vallan viehättävä kaupunki. Suosittelen nuoremmillekin. Myytti vahvistettu tai vähintään plausible.

Rups!
Rypyt, juu totta joka sana. Sille voi varmasti jotain, jos haluaa ruiskeita tai kirurgiaa. Minä käyn melko säännöllisesti kosmetologilla. En tiedä, auttavatko käynnit ihon säilymiseen nuorekkaana, mutta hyvä kosmetologi kehuu juuri sopivasti ja se tekee hyvää itsetunnolle. Ja kun on itsetunto kohdallaan, näyttää kauniilta, niih!

Uusiempien tutkimusten mukaan mähän en edes ole keski-ikäinen, sillä se alkaa vasta 53-vuotiaana. Jos keski-ikää on edes olemassakaan. Epäilen vahvasti ettei ole. Ne, jotka täyttävät keski-ikäisyyden tunnusmerkit, ovat olleet sellaisia koko ikänsä. Tietyssä iässä ihminen vain ei enää jaksa teeskennellä ja paljastaa tykkäävänsä risteilyistä.

Stay strong my friends!

Susanna

IMG_4042.JPG

Keski-ikäinen nainen kaapista ulos!

Olen Susanna, 46 vuotta, ja tunnustan, olen keski-ikäinen. Olen juuri siinä iässä, jolloin ei saisi enää pitää tiukkoja housuja, käyttää sosiaalista mediaa tai olla humalassa, ainakaan, jos uskoo tutkimuksia. Paha paha, olen syyllinen. Ja vielä ylpeä siitä.

Seuraan lifestyle-blogeja ja -medioita. Jotenkin on kuitenkin tuntunut, että siellä on keski-ikäisen naisen mentävä aukko.

Minä rakastan hyvää ruokaa, matkustamista, ihania vaatteita ja asusteita, käsitöitä, kaunista kotia ja kulttuuria. Haluaisin olla tyylikäs, elegantti, naisellinen… todellisuudessa taidan olla vähän laiska laittautumaan ja enemmän sellainen sporttinen preppy kuin klassinen lady. Haluaisin matkustaa ihanissa luksuskohteissa, joissa tuijottaisin turkoosia vettä bungalowin terassilta, todellisuudessa kyllästyisin noin kahdessa tunnissa ja haluaisin vähän tutkimaan paikallista, rähjäistäkin elämää.

Haluaisin, että elämäni olisi blingbling, mutta se taitaa olla enemmän dingdong.

Lisää minusta kuitenkin tulevissa bloggauksissani. Stay tuned!

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑