Mitä herkkuja Tanskan maalla?

Käytiin miehen kanssa juhlimassa meikäläisen vanhenemista ja vappua Kööpenhaminassa. Köpis on juhlimiseen oivallinen paikka: vaikuttavathan tanskalaiset siltä, että ovat syntymähuppelissa. Kaupungissa on myös mahdollisuus herkkuövereihin, sillä kaupunkia tituleerataan Pohjoismaiden ruokapääkaupungiksi.

Reissu olikin herkuttelupainotteinen. Kävelimme toki päivittäin 16 kilometriä (3x), jotenkinhan kaikki se ruoka täytyi sulatella. Toki akvaviittikin toimii samassa tarkoituksessa. Mutta koska ravintolatkaan eivät ole aivan vierekkäin, niin siirtyminen paikasta toiseen ja ruoan sulattelu hoitui näppärästi kävellen. Toki akvaviittiakin maistettiin.

Aloitimme herkuttelun kevyesti, syömällä pitsaa. Eikä mitä tahansa pitsaa, vaan yhtä elämäni parhaista, ellei parasta pitsaa. Pistäkää siis ylös: Neighbourhood! Muodoltaan se muistutti Skifferin liuskaa. Pohja oli täydellisen rapea ja täytteet poikkesivat kivasti valtavirrasta. Mies söi lampaanlihapullilla ja minttukastikkeella ryyditetttyä pitsaa, joka olisi aiheuttanut annoskateuden, ellei oma omenapitsanikin olisi ollut täydellinen!

Ja koska lounas oli näin kevyt, menimme illalla  Köpiksen ”Teurastamolle” eli vanhalle meat packing districtille Fiskebareniin syömään meikäläisen synttäri-illallista. No, nimensä mukaisesti ravintola oli seafood-ravintola. Älkää antako rouhean sisustuksen, hälyisen ilmapiirin hämätä: kyseessä on ruoaltaan fiini ravintola ilman fiinistelyä.

Minä aloitin ostereilla, jatkoin kuningasravulla ja lopuksi vielä jaoimme miehen kanssa simpukat. Paikan viinilista on erittäin vaikuttava ja tarjoilijan suositukset osuivat nappiin. Onneksi hotelli oli lähellä, huh.

Tämän tankkauksen jälkeen olimmekin seuraavana päivänä valmiita suorittamaan lisää. Kaverin suosituksesta suuntasimme junamatkalle kohti Humlebækissä sijaitsevaa nykytaiteenmuseota Louisianaa. Juna oli täynnä ja se tyhjeni Humlebækissä. Tanskalaiset todellakin rakastavat taidetta ja designia, sillä museon oven takana oli 300 metrin jono ennen avaamista! Ja saman verran kertyi nopeasti jonoa meidän taaksemmekin, sillä me kokeneina käppäilijöinä kävelimme asemalta museolle nopeasti.

No, jono eteni kuitenkin vauhdikkaasti ja pääsimme nauttimaan paikan annista: patsaspuisto (esim. Moorea ja Miroa), pysyvistä näyttelyistä sekä huikeasta William Kentridgen Thick time -näyttelystä, josta tykkäsi perheen insinöörikin.

Louisianan lounasbuffet oli myös erittäin hyvä ja maisemat merelle hienot. Niin muidenkin mielestä, ravintola oli täynnä perheitä, nuoria, vanhoja – tanskalaiset todellakin rakastavat sekä taidetta että ruokaa!

Kulttuuripläjäyksen jälkeen sulattelimme ruokaa hetken Köpiksen kanavaristeilyllä, joka oli myös oikein kiva, vaikka minä olen kertaalleen sellaisella ollutkin. Ja sen jälkeen maistui taas tietysti ruoka, olimme menossa Mikkeller Øl & Brød -ravintolaan smörrebrödeille, jotka ovat kuulemma kaupungin parhaat. Mutta pahus, eihän siellä iltaisin leipiä tarjoiltukaan. Söimme siis illallislistalta ja kehutut leivät jäivät saamatta – illallinen oli siis lievä pettymys ja tunnelma pilalla (ei vaiteskaan).

Vaan eipä hätää, meillä oli vielä viimeinen päivä aikaa. Suuntasimme lounasaikaan Tivoliin, jossa lounastimme Grøftenissä. Tarjolla oli smörrejä, jotka olivat erittäin hyviä. Minä söin kaksi silliversiota, olihan vappupäivä. Akvaviitinkin otin.

Iloisten tanskalaisten salaisuuskin selvisi. Kaikissa pöydissä oli lounasaikaan isoja tuoppeja, viiniä ja akvaviittia edessä. Vaikka vappupäivä onkin Tanskassa ihan arkipäivä.

Iloista toukokuuta!

Susanna

IMG_7188
Omenapitsa. Omnomnom. Oli siinä pekoniakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reissun ainoa epävakainen päivä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Puusta pudonnut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Köpiksessä oli melkein kesä, mutta hyytävä tuuli.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Synttärit, mikä ihana tekosyy!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ostereita neljällä eri tavalla Fiskebarenissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Menkää ihmiset Louisianaan, se löytyy myös Tanskasta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heippa!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
William Kentridge yhdistää maalaustaidetta, veistoksia, Bonk-tyylisiä laitteita, varjoja ja videota. Olen vaikuttunut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pionit! ❤
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lakrids on suosikkilakuani!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Smörre!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tivoli on ihana.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Illan hämärtyessä kotiin.

 

Aikuinen nainen mä oon!

Perheessämme on suuri juhlakuukausi, sillä sekä poika että minä olemme syntyneet huhtikuussa. Mulla juhlapäivä on huomenna. Poks!

Vielä ei tule itselle pyöreitä mittariin, joten ei ole erityisiä juhlia eikä erityisiä syitä ikäkriisiinkään.  Mutta pojan täysi-ikäistyminen sai pohtimaan ikääntymistä aivan erityisellä tavalla.

Virallisesti minulla ei nimittäin ole enää lasta huollettavana, hän on täysi-ikäinen ja vastuussa itsestään. Se tuntuu lähinnä kummalliselta. Ei erityisen haikealta. Ei erityisen pelottavalta. Vaan nimenomaan oudolta, kummalliselta. Tuntuu kuin scifistä tuttu aikamatkustus olisi juuri keksitty. Vuodesta ysiysi parissa viikossa tähän hetkeen.

Ei, en haikaile pikkulapsiaikoja. Ne olivat ihania silloin. Mutta just nyt on hyvä näin. Pojasta on kasvanut täyspäinen. Näin asioiden kuuluukin mennä.

Ja samalla, kun poju on aikuistunut, minä olen… ööö…. vanhentunut. Minulla ei ole koskaan ole ollut ikäkriisiä. Ja olen aina ollut onnellisimmillani juuri sillä hetkellä. En ole jättänyt tekemättä asioita, joita olen halunnut tehdä. Oletan, että nämä asiat liittyvät toisiinsa. Hetkestä nauttiminen = itsensä toteuttaminen = jokainen ikä on hyvä.

Ikääntyminen saa tietysti miettimään omaa terveyttään ja sitä tosiasiaa, että luultavasti edessä on vähemmän kilsoja kuin takana. Miten haluan ne edessä olevat kilsat edetä? Mä olen vetänyt kilsat hyvin tähänkin asti, joten jatkan samaan malliin. Listalla on ainoastaan yksi isompi asia: siirtyminen jossain vaiheessa sellaiseen maahan, jossa ei vappuna sada räntää.

Kuplivaa vappua kaikille!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vappuna voi juhlia kevättä, tai jos sitä ei ole näköpiirissä, niin mun synttäreitä! Poks!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vappusää vaatii Balmuiria, sanoo Sani.

Keskeneräisyys

Mä olen todella hyvä starttaamaan projekteja. Hillitön innostus aloittamisesta. Suuri tyydytys lopettamisesta. Halki, poikki ja pinoon!

Töissä joudun edistämään monia projekteja yhtä aikaa. Samaa teen näemmä ihan vapaaehtoisesti käsitöiden suhteen kotona. Mutta yksi pieni ero on työprojekteissa ja käsitöisssä: niiden valmistuminen aikataulussa. Käsitöillä ei ole aikataulua.

Mulla on aina kesken useampia neuleprojekteja. Osa valmistuu nopeasti, osa valmistuu… joskus. Sain viime vuonna päätökseen neuletakin, jota tein kuutisen vuotta.

Välillä teen lupauksia, että teen kaikki keskeneräiset valmiiksi ennen kuin saan ostan yksiäkään lankoja. Buahhahhhhaaa! Tämä päätös kestää korkeintaan niin kauan, että saan kaksi keskeneräistä valmiiksi. Ja se ei kuulkaa tunnu  missään.

Mulla on tällä hetkellä muistinvaraisesti laskettuna kesken:
luonnonvalkoinen kashmirneule
korallinpunainen neuletakki
farkkuneuleliivi
puuvillainen kirjoneule
sininen reikäneule, joka on ihan alkutekijöissään ja jonka ehkä puran
villakirjoneule, joka on ollut kesken jo useamman vuoden
pipo, josta puuttuu vain tupsu
kaksi virkattua laukkua

Langat ovat valmiina ainakin seuraaviin projekteihin:
vihreä puuvilllaneule (paita tai hame ajatuksissa)
luonnonvalkoinen puno-takki
harmaa skappel
beige-aprikoosi kesätoppi
valkoinen virkattu jokin

Ja nämä ovat siis vain muistinvaraisia hommia, luultavasti lankavuoren alta löytyy muutakin.

Kyllä ne projektit aikoinaan yleensä valmistuvat. Tuo valkoinen kashmir-neule esimerkiksi on Kalastajan vaimon ohjeilla tehty ja langat olivat niin tuhottoman kalliit, että haluan saada sen nopeasti hyötykäyttöön. Korallinpunainen neuletakkikin on jo niin hyvässä vaiheessa, että saattaa valmistua vielä kesäksi.

Minä en jaksa stressata keskeneräisillä töillä, päinvastoin. On kiva, kun löytyy aina jokin työ, joka motivoi juuri sillä hetkellä. Ja jos ei mikään motivoi, voi selailla neuleohjeita tai mennä lankakauppaan, kyllä sieltä aina jotain uutta löytyy, mikä motivoi…

Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa, keskeneräisten käsitöiden keskellä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
En ole varma, mitä tämän lankakorin pohjalta löytyy.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Farkkuneule.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neuletakki kesäksim ehkä jopa täksi kesäksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siinä kuulkaa on jo viisikymppinen neuleen muodossa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neulominen unettaa Sania.

 

 

Vihreänä Lontoossa ja Lontoon vihreys

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Lontoossa. Joo, en tiedä, miten olen tähän ikään pystynyt olemaan käymättä siellä. Kadun kovasti. Lontoo oli ihana!

Toiset kaupungit vaan ovat ihanampia kuin toiset. New York oli minulle iso pettymys, ehkä odotukset olivat liian korkealla, kun sitä niin paljon hehkutetaan. Oli siellä kiva käydä, mutta oli kiva myös lähteä sieltä pois, kohti Cape Codia, joka puolestaan oli minusta todella kiva mesta.

Olen tuuminut, etten taida olla suurkaupunki-ihminen, mutta toisaalta rakastan Pariisia ja nyt samanlaisen ihastuksen koin Lontoossa. Osittain on varmasti kyse jostain henkimaailman asioista, paikan pössiksestä. Mutta noille kaupungeille on yhteistä myös puistojen ihanuus!

On jännä, että tällainen täysin epäpuutarhanhoidollinen ihminen (ehkä juuri siksi?) voi tykätä niin paljon puistoista. Puistot ovat kaupungissa vihreä keidas, jossa voi rauhoittua kaiken sen hälinän keskellä. Puistoja pitää olla myös riittävästi ja vähän siellä sun täällä, jotta matkan varrelle osuu aina jokin puisto.

Lontoossa majoituimme Paddingtonissa, parinsadan metrin päässä Hyde Parkista. Siitä saikin kivan puistojen jatkumon, kun käveli Hyde Parkista kohti Kensington Gardensia (Katen ja Williamin kotia) ja siitä jatkoi vielä suoraan kohti Holland Parkia. Sieltä koukkaus kohti Notting Hilliä ja pärähdys keskelle lauantain ihmisvilinää Portobello Roadin kirpparilla.

Joku sanoi minusta osuvasti, että Lontoossa on monta pientä kaupunkia. Kaupunki on syntynyt yhdistymällä monista kaupungeista, niillä on omanlaisensa tunnelma ja asukkaat voivat pyöriä hyvin paljon omilla kulmillaan. Ehkä siinä syy siihen, että Lontoo kolahti: se on kuin pikkukaupungeista koostuva suurkaupunki.

Koska Lontoossa riittää perusnähtävyyksiäkin varmasti kymmenille reissuille, emme ehtineet kuin raapaista pintaa, vaikka kävelimme neljässä päivässä 67 kilometriä, olimme liikkeellä joka päivä klo 10-19 ja ajelimme metrollakin kiitettävän määrän.

Koska maailmassa on varmasti tuhansia kirjoituksia Lontoon TOP 10 -nähtävyyksistä, en ala niitä tässä listaamaan. Ohessa muutama vähän erilainen nähtävyys.

Valitut palat
– Holland Parkissa sijaitseva Kyoto Garden on rauhan tyyssija
Arcelor Mittal Orbit on valtava veistos Olympiapuistossa. Jos haluaa, sieltä voi laskea alas maailman pisintä liukumäkeä pitkin, shoppailunhaluisille tiedoksi, että Olympiapuiston vieressä on myös VALTAVA ostari
– Marylebone High Street, pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita – sieltä tein myös reissun ainoat shoppailut, bloggaan niistä piakkoin

Katso myös kuvatekstien vinkit!
Lontoossa oli kevät jo pitkällä, toivottavasti se tulee tännekin pian!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lontoossa oli kevät!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkia Holland Parkissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Holland Parkissa on kaksi japanilaista puutarhaa: Kyoto Garden ja Fukushima Garden.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Zen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Regent’s Park ja oravakaveri.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Magnolia?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Michelin-tähdellä varustettu intialainen ravintola: Benares. Vahva suositus.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lowlander: ehkä elämäni paras vegeburger ja kiva olut-tasting meidän 18-vuotiaallemme.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
No, nähtiin sitä kaupunkiakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
China Town.
IMG_6907
Nämä By Pia’sin housut ovat nyt uusi reissusuosikkini.

Päiväkäppäilyllä Tukholmassa (Lidingössä)

Kävimme miehen kanssa päiväseltään Tukholmassa, sillä oli Silja-pisteitä menossa vanhaksi. Edullinen risteily = tulee törsättyä kaikkeen muuhun. Olin onneksi etukäteen miettinyt, mitä ostan tax freestä: suihkussa käytettävää kasvojenpuhdistusainetta (edellinen loppu), kosteusvoidetta (edellinen loppumassa), kynsilakkaa (muuten vaan) ja valokynän (koska keski-ikä).

Homman ideana oli nähdä Tukholmassa jotain, mitä ei ole vielä tullut nähtyä. Kiitos Facebook-kavereiden, vinkkejä tulikin seuraavalle viidelle reissulle.

Saamistani vinkeistä voiton  vei Millesgården, joka sijaitsee näppärästi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Siljan terminaalista.  Millesgården sijaitsee Lidingön kunnan puolella, mutta suomalaisen näkökulmasta se on vähän sama asia kuin Espoo ja Helsinki maakunnissa asuvalle: aivan sama asia.

Millesgårdenissa pyörii nyt Marianne Bernadotten luksusvaatenäyttely. Näyttely oli kiinnostava, vaikka (ja koska) en itse ole mikään luksusvaateihminen. Minusta 3000 euroa kannattaa käyttää niin, että ostaa 10 laukkua (300 euroa kpl). Tai niin, että ostaa yhden laukun (300 euroa) ja lähtee loppurahoilla kahdeksi viikoksi Thaimaahan.

Lisäksi siellä on 14.5. asti huikea Gerda Wegener & The Danish Girl -näyttely, joka oli kaltaiselleni Great Gatsbyn ja 1920-luvun fanille todella hieno kokemus! Ehdottomasti käymisen väärtti!

Plussaa museossa oli myös mestan ravintola, nautimme siellä lounaan. Ravintola tarjoilee lähiruokaa ja sen yhteydessä on pieni myymälä. Söin kanasalaatin, joka oli ehkä elämäni paras! Ihana hiiligrillin maku, omnomnom.

Käppäilimme huudeilla muuten vaan. Millesgården sijaitsee melko messevien villojen keskellä, kävelymaisemat olivat siis oikein kivat.

Käppäily on kaupunkilomissa aivan parasta. Tykkään katsastaa nähtävyyksiä vähän ja käppäillä paljon. Käppäily antaa mahdollisuuden yllätyksille. Käppäily on lupaus seikkailusta – voi löytää jotain uutta ja kiinnostavaa tai vaikka jonkin kivan kaupan, jossa voi piipahtaa. Tai sitten käppäily voi olla vain tunnelman haistelua ja hyötyliikuntaa niin kuin nyt, päivän saldo oli 11 kilometriä.

Ihan kiva pikareissu siis takana, vaikka perjantain tapahtumat tietysti olivat mielessä.

Stockholm i mitt hjärtä ❤

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
The Great Gatsby -tyyliä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihanat.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gerda Wegenerin taidetta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marianne Bernadotten vaatekaapista.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tukholmassa on kevät.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Chanel.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kanelbulle.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Museokaupasta tarttui mukaan art nouveau -värityskirja.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Millesgårdenin ravintolan puoti.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kanaa ja parsaa, nami.
IMG_6566
Laivalta sai muuten todella hyvää sushia!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Seinämaalaus.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
On sillä muodot Venuksen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gerdan hattu päässä, muitakin vaatteita sai sovitella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gerdan vaatekaappi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Millesgårdenin patsaspuisto.

Kevät tuli eteiseen

Miehellä oli lauantaina ohjelmaa, joten minä vietin itsekseni laatuaikaa. Minulle se tarkoitti tennistuntia ja eteisen kaappien siivousta. Laatuaikansa kullakin.

Kaappien siivoaminen on minusta ihanaa! Harmi vaan, että konmarituksen jälkeen omia vaatekaappeja ei juuri ole tarvinnut siivoilla. Mutta eteisen kaappiin saa onneksi kaksi kertaa vuodessa vaihtaa sesongin. Ja minä julkistin kevät- ja kesäkauden alkaneeksi nyt, vaikka perjantaina ja lauantaina ei keväiseltä näyttänytkään.

Talvitakit talvisäilöön, samoin paksuimmat pipot, huivit ja lapaset.

Samalla, kun vaihtaa sesonkia on hyvä tilaisuus käydä vaatteet kriittisellä silmällä läpi: onko kaikki käyttökelpoista vielä ensi talvena, pitääkö jotain korjata, onko jokin vaatekappale suorittanut tehtävänsä?

Koska kevät- ja kesätakkeja on vähemmän kuin talviromppeita ja ne ovat myös ohuempia, tuli kaappiin mukavasti myös väljyyttä. Ilmavat kaapit ovat mielestäni ihania. Tai olisivat. Miksi suomalaiset eteiset tuntuvat aina olevan pieniä? Vaikka juuri meillä pitää olla haalareita ja varusteita joka lähtöön.

Eteinen on aina ensimmäinen ja viimeinen asia, jonka kodistaan näkee, siksi sen pitää minusta olla siisti ja kaunis. Meillä on sääntö, ettei eteisen senkin päälle saisi jättää sälää lojumaan. Tiedättehän eteissälän: avaimet, lompakot, lehdet, kirjeet… Toimii vaihtelevasti. Mutta se on varmaa, että kun siihen jää se ensimmäinen tavara, niin kohta sen seuraksi on jo muodostunut läjä. Tavara ei viihdy yksin vaan se kutsuu kaltaistaan seuraa paikalle.

Nyt meillä on kuitenkin tehty eteisen kevätsiivo. Kevään kunniaksi kävin ostamassa kimpun eteisen senkin päälle. Kevät, tervetuloa meille!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Liljat ovat lempikukkiani, etenkin valkoisina.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Avainrasia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maljakkona toimii kynttilähurrikaani, käy se näinkin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sääntö: senkin päälle ei saa kasata sälää.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lapsen pienenä maalaama kivi saa aina hyvälle tuulelle. Sydänkivi on matkamuisto.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Liljoista on iloa pitkään. Ja se tuoksu!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ferragamon näyttelystä ostettu kenkälusikka.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tennarikausi, jee!

Kevät tulee, villapaidat esiin!

Kunnon pässinpökkimä villapaita on parhaimmillaan keväällä. Talvella sellainen on sisätiloissa liian kuuma, eikä ulkona tietenkään tarkene pelkällä villapaidalla. Mutta kun kevätaurinko alkaa lämmittää, villapaita toimii ulkovaatteena.

Tein pitkästä aikaa pojalleni villapaidan, edellisen tekemisestä taitaakin olla… öööö…. viisitoista vuotta? Nämä meikäläisen käsityöprojektit kun tuppaavat olemaan sellaisia, ettei niiden valmistumisaikataulusta ole aina takeita. Kasvuiässä olevalle lapselle ei mene paita, joka on aloitettu pari vuotta aiemmin. Eikä teini-ikäiselle äidin tekemä kelpaa välttämättä muuten vaan. Eli en ole hänelle sitten tehnyt mitään ennen kuin nyt, kun poju alkoi itse sellaista toivoa.

Paita valmistui sopivasti 18-vuotislahjaksi. Minusta lahjan pitää aina olla lahjan saajan mieleen, joten poika sai itse valita tyylin.

Tämä paita on perinteinen islantilaisneule ja langatkin ovat islantilaislampaan villaa. Villa tekee paidasta todella lämpimän ja tiiviin, paita tuntuu lähes tuulitakilta, niin tiivis sen pinta on.

Ohje on Islantilaisia neuleita -kirjasta, josta olen neulonut itsellenikin tunikan/mekon. Nyt kun meillä on molemmilla islantilaisneuleet, ne päällä pitää varmaan lähteä Islantiin. Mies joutuu ehkä jäämään kotiin, sillä hänellä ei ole villapaitaa ;-).

Lahjan saaja on itse tyytyväinen paitaansa. Minä olen erityisen tyytyväinen lahjan saajaan. kohta 18-vuotias, aatella!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ulkoilmaihmiselle ulkoiluun villapaita.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvio on helppo neuloa pyöröneuleena, vain kahta väriä kerroksella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Naapurin kisu tuli moikkaamaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kevät tulee!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perunanarsissi.

 

 

Kaksi taloa ja taidetta

Tänä viikonloppuna tuli vingutettua Museo-korttia. Teemana olivat suomalaiset taiteilijaklassikot: Akseli Gallen-Kallela Tarvaspäässä ja Juho Rissanen Didrichsenin taidemuseossa. Vaikka molempien taitelijoiden tuotanto on kyllä suhteellisen tuttua entuudestaan (sivuaineena taidehistoria), niin opinpa molemmista jotain uuttakin. Suosittelen visiittiä myös rakennusarkkitehtuurista kiinnostuneille. Jokainen voi sitten päättää, tykkääkö enemmän Gallen-Kallelan piirtämistä kaarevista muodoista vai Viljo Revellin laatikoista.

Tarvaspään kahvila oli kiinni, joten kahvilaa emme päässeet testaamaan. Onneksi kahvihampaani kolotus saatiin kuriin Didrichsenillä, ihanan korvapuustin kera.

Ai niin, mitä uutta opin Gallen-Kallelasta? No sen, että hän olisi halunnut Suomen lipusta valko-sini-keltaisen. Pakko myöntää, hänen piirtämänsä lippu olisi minustakin kivempi kuin tylsähkö sini-valkoinen.

Minna Canthin päivää olisi ehkä pitänyt viettää naistaiteilijoiden parissa, mutta minä ammennan tyttöenergiaa nyt sitten juoksulenkillä ihanassa naisseurassa. Girl power!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Didrichsenillä kannattaa kiertää myös piha.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tarvaspäässä riittää yllätyksiä. Akselin matkamuisto Afrikasta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Onhan se komea, ja talokin on ihan kiva.

Maanantai on viikon paras päivä

Tämähän on lifestyle-blogi, joten nimensä mukaisesti sen pitäisi kattaa minun elämäntyyliini liittyviä asioita. No, rehellisyyden nimissä työni vie reippaan kolmasosan arkielämästäni, joten kai minun pitää siitäkin jotain sanoa. Vaikkei tämä mikään ammatillinen blogi olekaan.

Olen siis töissä viestintätoimistossa, olen titteliltäni johtava viestintäkonsultti ja vedän  meidän teknologia- ja b2b-ryhmäämme. Lifestyle-blogilla ei siis ole oikeastaan mitään tekemistä päivätyöni kanssa, asiakkaani eivät valmista tai myy neulelankoja, vaatteita tai viinejä.

Toisaalta, sosiaalisen median seuraaminen ja ymmärtäminen on kyllä olennainen osa työtäni, samoin kirjoittaminen, joten tavallaan tämä bloggailukin on sukua työlleni.

Päiväni ovat vaihtelevia: istun palavereissa, sekä sisäisissä että asiakkaan kanssa, suunnittelemme asiakkaidemme markkinointiviestintää ja toteutamme sitä sitten myös käytännössä, lisäksi koulutan aika paljon. Pääosan päivästä siis olen tekemisissä ihmisten kanssa, joko kasvotusten, meilin tai puhelimen välityksellä. Istun kokoushuoneissa ja koneen äärellä. Se on vähän huono homma, näin keski-ikäiselle naiselle, sillä pitäisi seisoa enemmän. Syy ei ole työympäristössä, meillä on kyllä seisomatyöpisteitä, syy on siis vain laiskuudessani.

En liioittele yhtään, kun sanon rakastavani työtäni. Minulla on ihanat kollegat ja asiakkaat! En voisi kuvitella itseäni missään muussa työssä. Tai no, ehkä voisin kuvitella olevani myös lankabaarin pitäjä: paljon lankoja, käsityölehtiä ja kahvia ja viiniä tarjolla. Hmmm. Taidan pitää nykyisen työni, sillä kaikki rahani menisivät siinä tapauksessa lankoihin ja viiniin. Toisaalta, miten se eroaa nykytilasta? 😉

Mukavaa työviikkoa kaikille!

Susanna

IMG_3041
Asiakkaalta saatu kukkakimppu!
IMG_5964
Meidän tupaantuliaisistamme. Toimistomme sijaitsee Helsingin Kampissa.
IMG_3762
Lounas – päivän tärkein ateria. Ja paras.

Teemapuistona luonto

Blogissa oli pieni loma, kävin Floridassa. Se on sitten keski-ikäiselle ihmiselle sopiva lomakohde: paikka, jossa on usein nuorin ja hoikin. Oikeasti Florida sopii kyllä kaikille, siksi meidänkin perheemme lomaili siellä jo viidettä kertaa. Meiltä on monesti kysytty, mikä sinne vetää uudestaan ja uudestaan ja vastaus on tosiaan se, että siellä on jokaiselle jotain: rantoja, shoppailua, teemapuistoja, tennistä, golfia, kulttuuria ja etenkin luontoa.

Lisäksi siellä on helppo lomailla, sillä asiat hoituvat näppärästi englanniksi (tai espanjaksi) ja autoilu on helppoa (ja pakollista). Etäisyydet ovat inhimillisiä, eli varsinkin pidempään lomaillessa voi oikeasti nähdä melkein koko osavaltion.

Etenkin osa perhelomailijoista keskittyy Orlandon teemapuistoihin, mutta me olemme uhranneet kolmen viikon lomillakin sellaisille korkeintaan 1-2 päivää. En vaan jaksa jonottamista.

Perheemme on nauttinut yleensä eniten Floridan luontonähtävyyksistä: ne ovat ilmaisia/edullisia, niissä ei ole ruuhkaa ja niissä todellakin riittää nähtävää. Jos menee suomalaismetsään, siellä voi hyvällä tuurilla nähdä talitiaisen tai papanoita. Floridassa voi muutamassa tunnissa nähdä kalasääksiä, valkopäämerikotkan, alligaattoreita, vyötiäisen, käärmeitä, liskoja, manaatteja ja kymmeniä lintulajeja, joita et edes tunnista. Jos snorklaa tai sukeltaa, niin elämää on myös pinnan alla.

Ohessa meikäläisen vinkit Floridaan matkaaville.

Orlando on muutakin kuin teemapuistoja
Varsinkaan jos perheessänne ei ole pikkulapsia tai Disney-hahmofriikkejä, niin unohtakaa Magic Kindom. Se on huvipuistolaitteiden puolesta suorastaan mitätön, Disney-hahmot ja paraati ovat sen paikan juttu. Jos huvipuistolaitteet kiinnostavat, niin paras mesta on Tampassa sijaitseva Busch Gardens. Myös Universal on ihan ok. Huvipuistot ja vesipuistot ovat todella hienoja, mutta varaudu jonoihin. Parhaimpiin laitteisiin voi olla tunnin jono. Sama jono on parkkikselle, lippukassalle, lounaalle jne. Varaudu Floridan puistojen jälkeen myös siihen, ettei mikään huvipuisto tunnu niiden jälkeen enää miltään.

Orlandosta lyhyen matkan päässä Atlantin rannikolla sijaitsee ns. Space Coast, Cape Canaveralissa sijaitseva NASAn toimipiste, jossa sijaitsee Kennedy Space Center. Suosittelen muillekin kuin insinööritieteistä kiinnostuneille, mesta on hieno ja amerikkalaiseen tyyliin tiedejutuistakin on tehty viihdyttävä elämys. Sinne voisin menne jopa toistamiseen.

Samalla reissulla kannattaa poiketa myös Cocoa Beachillä, joka on perinteikäs surffarimesta. Käy myös Ron Jonin surffikaupassa. Ja satamassa syömässä.

Lähistöllä sijaitsee myös Merrit Island Wildlife Refuge, jossa on hyvät mahdollisuudet nähdä alligaattoreita ja valkopäämerikotkia.

Tampan suunnalla Meksikonlahden puolella riittää rantoja. Ne ovat itseasiassa minusta hienompia kuin itäpuolen biitsit. Voit valita joko Honeymoon Islandin tai Fort de Soton. Molemmat huikeita. Ensimmäisessä on vähän nihkeästi palveluita, joten tee eväät mukaan. Rannalta on lyhyt matka luontopolulle, jossa ei voi välttyä ainakaan kalasääksien näkemiseltä. Saumat myös kalkkarokäärmeiden ja vyötiäisten bongaamiseen – älä säikähdä, luontopolku on kunnon hiekkatie, bongaat käärmeet kyllä, jos sellaisia on lähistöllä.

Shoppailuun on tietysti lukuisia vaihtoehtoja, Orlandossa Premium Outleteja on jopa kaksi kappaletta. Hae kuponkikirja infosta, niin saat monista myymälöistä lisäalennuksia. Ja vinkkinä: kun saat ostoskuittisi, se kannattaa lukea läpi. Monet liikkeet tarjoavat seuraavasta ostoskäynnistä alennuksia.

Miamista lattaritunnelmaa
No, tietysti Miamin art deco -alue täytyy nähdä. Se on kuitenkin aika pieni, joten älä pety. South beach on rantana kuuluisampi kuin hienompi, hienompia rantoja on Floridassa paljon. Little Havannaan kannattaa ehdottomasti mennä syömään, niin saa jotain muutakin kuin ketjuruokamättöä, ja totta kai legendaarisella Calle Ocholla pitää käppäillä.

Minä tykkään Miamia enemmän Fort Lauderdalen tunnelmasta. Amerikan Venetsiaksikin kutsutussa kaupungissa kannattaa tehdä kanavakierros, jolloin pääsee kurkistelemaan vesiltä käsin miljoonakämppien takapihoille. Fort Lauderdalesta voi myös helposti varata itselleen veneen kippareineen kalareissulle. Ylös saa kiskottua ainakin barracudia, enkä nyt puhu partavedestä.

Miamin seudulla ei voi lomailla käymättä Sawgrass Millsin huikeassa outlet-keskuksessa, joka on ehkä maailman suurin. Varaa aikaa, tee suunnitelma, sillä päivässä ei ehdi millään kiertää kaikkea. Huh. Tila-auto on tällä reissulla tarpeen.

Keys on jotain muuta
Keysien eteläisin päätepiste, Key West on vähintään muutaman yön visiitin väärtti, mutta siellä viihtyisi myös pidempään. Tunnelma on täysin erilainen kuin Miamissa, Orlandosta puhumattakaan. Täällä voi lorvia ja ottaa iisisti. Hemingwayn talo listataan yleensä Key Westin nähtävyyksiin, mutta jos ei ole Hemingway-fani, niin minusta sen voi skipatakin.

Käy syöttämässä tarpooneja Robbie’silla, näin paljon hupia on vaikea saada neljällä taalalla missään muualla. Jos haluat katsoa kaloja vielä lähempää, käy snorklausretkellä John Pennenkampissa.

Mitä vielä?
Koska Floridassa on tullut vietettyä lähes kolme kuukautta aikaa, niin aika moni mesta on tullut jo nähtyä, omalla to do -listallani ovat kuitenkin edelleenkin Sanibel ja Orlandon yläpuolella sijaitsevat lähdepohjaiset lammet/järvet. Mutta näkemistä kannattaa aina jättää, että on syy palata…

Seuraavasta reissusta haaveillessa ja jetlagistä toipuessa…

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kotijärvellä melomassa. Floridan ruuhkat häviävät kauaksi, kun lähtee luontoon.
img_6280
Auringonlasku hotellin rannalla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Simpukka hymyili.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Honeymoon Islandin luontopolulla bongasi kymmeniä lintuja, tässä mocking bird, olisikohan matkijalintu suomeksi?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Honeymoon Islandilta löytää myös rauhaa.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑