Maanantai-zen

Maanantai on kiva päivä. Maanantaista viikko alkaa, joten kaikki on vielä mahdollista. Maanantai on arkisen hyvän elämän lähtölaukas ja minä rakastan arkista hyvää elämää.

Ihan aina ei näin sentään ole ollut. Ikä on tuonut mukanaan viisautta tehdä ratkaisuja, joiden ansiosta sunnuntaisin ei ahdista ja maanantaisin suorastaan naurattaa. Jaan nyt keski-ikäisen naisen elämänviisautta, jotta teidänkin maanantainne voisi olla jos ei viikon paras päivä, niin ainakin yhtä hyvä päivä muiden arkipäivien joukossa.

Minulla on jo vuosien ajan ollut maanantai-iltaisin harrastus tai ohjelma, joka tekee maanantaista erityisen kivan. Viime vuodet meillä on käynyt kummikoira hoidossa aina maanantai-iltaisin. Se on mukava pikkurutiini. Koiran kanssa käymme lenkillä, emme enää juokse, sillä hänellä ikä jo painaa. Mutta haukkaamme happea kuitenkin molemmat. Yleensä mies lähtee mukaan, joten maanantaisin on myös mukavaa parisuhdeaikaa. Viikon ohjelma ja aatokset on samalla kiva käydä läpi.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä luen useimmiten sähköposteja viikonloppuisinkin. Sen ansiosta minulla ei ole sunnuntaisin tai maanantaiaamuisin epämääräistä pelkoa siitä, mitä töissä on vastassa. En käytä viikonloppuisin sähköpostien vastaamiseen aikaa, ellei ole aivan pakko, enkä vilkuile niitä pitkin viikonloppua vaan yleensä joko lauantai- tai sunnuntaiaamupäivänä, jolloin ehdin tarvitatessa suurimmat tulipalot sammuttaa vaikka saman tien. Enkä missään tapauksessa lue meilejä sunnuntai-iltana, sillä siinä vaiheessa niille ei kuitenkaan ehdi enää tehdä mitään ennen aamua.

Meillä on työpaikalla maanantaiaamuisin aamiaista tarjolla. Se tekee maanantaista erityisen kivan. Jos teillä on maanantaisin työpaikalla viikkopalaveri, niin ehdottakaa pomolle aamiaisen järjestämistä sen kylkeen. Pieni juttu, mutta helpottaa tuskaisen kiireisiä maanantaiaamuja.

Valmistelen viikon etukäteen: käyn läpi, mitä menoja perheellä on ja kuka hoitaa mitäkin roudauksia ja hommia. Usein käymme kaupassa jo sunnuntaina. Jaamme muutenkin arkihommia pitkin viikkoa (itse inhosin lapsena perjantaita, sillä se oli siivouspäivä, niinpä meillä siivotaan torstaisin). Kun hommia jakaa pitkin viikkoa, mikään arkipäivä ei tunnu raskaalta.

Sunnuntaiahdistusta ei ole, kun tykkää työstään ja arkiohjelmastaan. Jos sunnuntai-iltapäivisin hiipii epämääräinen ahdistus, niin mieti, onko työssäsi tai arjessasi jotain, mitä erityisesti ahdistaa ja saa maanantait tuntumaan ikävältä? Pyri tekemään sellaisia valintoja, että näitä asioita olisi mahdollisimman vähän. Jos et voi vaikuttaa työkiireisiisi, niin harrastuskiireisiisi voit. Harrastukset ovat olemassa sitä varten, että ne tuottaisivat iloa. Jos jumppaan meno ahdistaa, älä mene jumppaan, mene vaikka kävelylle.

Ja lopuksi. Muuta asennettasi. Maanantai on vain päivä. Se on 1/7:aa viikosta. Miksi käyttää pahimmassa tapauksessa kahden päivän energiat (sunnuntain ja maanantain) siihen, että inhoaa maanantaita?

Mukavaa alkua uuteen viikkoon!

Susanna

Sunnuntain ohjelmassa on lähes aina käsitöitä. Käsityöt ovat tekosyy laiskotella.
Kissoista voi ottaa mallia, jos vanne puristaa päätä.
Sani hyväksyy tämän alpakkalangan.
0

Ihan perus

Osallistuin viikolla tilaisuuteen, jonka aiheena oli peruspuvuston rakentaminen. Konmarituksen hengessä uskon, että vähemmästä voisi saada enemmän irti. Kapselivaatekaapin rakentaminen onkin ollut mielessä, vaikken ole 333-ajatteluun erityisesti ihastutkaan.

Laskin taannoin, että vaatekaapissani oli 54 vaatetta, se kattoi koko vuoden käyttövaatteeni. Alusvaatteita, yövaatteita, harrastusvaatteita, kenkiä ja asusteita en laskenut, mutta ulkotakkeja myöten laskin kaikki ne vaatteet, joissa voisin lähteä töihin tai kaupungille. Vaikka 54 ei ole kovin paljon, niin silti käytän vaatteistani useimmiten samoja suosikkeja.

Enkä kuulemma ole ainoa. Peruspuvuston rakentamiseen perehtynyt norjalainen Jorunn Hernes kertoi, että valtaosa naisista käyttää vain 20 prosenttia vaatteistaan säännöllisesti. Minun tapauksessani se siis tarkoittaa, että useimmiten kiskon päälleni samat kymmenen suosikkivaatettani, jos ne suinkin ovat vain puhtaita. Miksi ihmeessä vaatteita on silti paljon enemmän?

Siksi, että vaatteiden yhdisteleminen on lähes korkeakoulukoulutusta vaativa homma. Värien pitää mätsätä, muotojen pitää natsata ja niiden pitää olla tyyliltään yhteensopivia. Koska osa naisista (en minä) nauttii myös shoppailusta ja koska vaatteiden muuttaminen yksittäisistä kappaleista kokonaisuuksiksi on niin hankalaa, me päädymme täyt-

Vaalean kesän neutraalit, revi nyt sitten näistä.
Näihin päädyin ja mustaan.
Mustaa, kamelia, harmaata, punaista ja sinistä.
4 x 4:n idea piirrettynä.

tämään vaatekaappimme ylimääräisellä. Ja silti ahdistumme, kun ei ole mitään päälle pantavaa.

Tässä yhdet ohjeet siihen, miten rakentaa oma peruspuvusto. Tämä menetelmä on ns. 4 x 4 -menetelmä, jonka idean sain Jorunnilta. Menetelmässä vaatekaappisi runko muodostuu 16 vaatteesta. Netti on varmasti pullollaan erillaisia tapoja koostaa puvusto, joten tämä ei ole ainoa ”oikea”. Lopussa myös enemmän myös omia huomioitani menetelmän toteuttamisesta.

4×4
1. Värianalyysistä on hommassa iso ilo, sillä väripalettisi kaikki vaatteet sopivat automaattisesti väreiltään yhteen. Jos et ole käynyt värianalyysissä, mieti, sopivatko sinulle kylmät sävyt vai lämpimät sävyt. Rakenna vaatekaappisi niiden varaan.
2. Valitse kaksi ns. neutraalia väriä: yksi tumma ja yksi vaalea. Nämä värit muodostavat peruspuvustosi selkärangan.
3. Tyhjennä vaatekaappisi.
4. Laita vaatekaappiisi kaksi tummaa neutraalia alaosaa (housuja tai hameita, sen mukaan kumpia tykkäät pitää).
5. Laita vaatekaappiisi kaksi vaaleaa (tai vaaleahkoa) neutraalia alaosaa.
6. Laita vaatekaappiisi kaksi neutraalia tummaa yläosaa. Jos siis valitsit mustat alaosat, valitse nyt mustat yläosat.
7. Laita vaatekaappisi kaksi neutraalia vaaleaa yläosaa, valitse jälleen sama väri kuin alaosiinkin.
8. Ta-daa, puvustosi kivijalka on valmis. Sinulla on neljä alaosaa ja neljä yläosaa, joita voit yhdistellä keskenään.
9. Laita vaatekaappiisi neljä yläosaa, jotka voivat olla raidallisia tai kuviollisia ja joissa on neutraaleja väriäsi. Tätä voi minusta soveltaa siten, että yläosissa voi olla muitakin värejä, kunhan niissä on jompaa kumpaa neutraalia väriäsi.
10. Valitse vielä neljä yläosaa tehosteväriksi kaappiisi. Jos se on hot pink, niin go for it!

Ja näin sinulla on kasassa 16 vaatteen peruspuvusto, jonka osia on helppo yhdistellä. Kun lisäät vaatekaappiisi vielä asusteet (niissä voit revitellä), on homma valmis.

Omia huomioitani syksy/talvi-peruspuvuston rakentamisesta:

– Neutraalien värien valitseminen on todella vaikeaa. Itse olen värianalyysin mukaisesti vaalea kesä, jonka värikartassa neutraaleja ei juuri ole. Ellei karibianlomavärikarttaa lasketa neutraaliksi? Etenkin tumman neutraalin valitseminen oli ihan tuskaa, kun musta (ja muutkin tummat) ovat meikäläiselle todella huonoja. Päädyin soveltamaan: kaapissani on nyt mustaa, käytännöllisyyssyistä. Kunhan ehdin, hankin jotain tummahkon harmaata.
– Vaalean neutraalin valitseminen oli hitusen helpompaa, valkoinen oli ykkösvalinta. Lisäksi olen mieltynyt kamelinruskeaan, joten sekin sai jäädä. Eli kaapistoni neutraalit eivät suinkaan muodostu kahdesta väristä vaan neljästä: musta, harmaa, kameli ja valkoinen. Sen verran vilkuilin kesävaatteitanikin, että kesällä mustan korvaa varmasti sininen.
– Jorunn korosti, että moni hankkii vaatekaappiinsa vaatteita ”tältä haluaisin näyttää” -periaatteella, mutta päätyy silti käyttämään syystä tai toisesta aivan jotain muuta. Koska kapselissa vaatemäärä on pieni, sinne kannattaa valita vain vaatteita, jotka mielellään kiskoo ylleen.
– Moni nainen ajattelee, että vaatekaapissa pitää olla mekko tai pari, ja jakkuhan nyt täytyy olla jokaisella uskottavalla bisnesnaisella. Jos et pidä mekkoja, älä valitse niitä kapseliisi. Jos et pidä jakkuja, sellaista ei tarvitse edes omistaa.
– Jos sinun täytyy tehdä hankintoja saadaksesi kapseli toimimaan, niin satsaa neutraaleihin. Ne ovat vaatekaappisi ydin luultavasti vuosia. Tehostevärivaatteisiin todennäköisesti kyllästyt nopeammin, joten ne voivat olla edullisempia (tosin laatuakin saa edullisesti esimerkiksi second handinä)

Omassa kaapissani on nyt enemmän vaatteita kuin 16, en kertakaikkiaan saa toimivaa värikombinaatiota muuten aikaiseksi. Lisäksi on tyhmää laittaa mieluisia käyttövaatteita varastoon vain siksi, että kapseliin kuuluu 16. Tämä ei siis ole mikään kultti, käytä järkeäsi, ja voit hyvin soveltaa. Itselläni tehostevärejäkin on kaksi: punaista ja sinistä.

Omasta vaatekaapistani löytyy nyt:
5 housut
2 hametta
2 pitkää neuletakkia
19 paitaa
1 liivi

Ihan 16:een en siis kyennyt. 29 vaatetta on kuitenkin minusta melko hyvä saavutus ekalla kapseloinnilla. Näillä mennään nyt sitten kevättalveen asti.

Kesävaatteet laitoin laatikoihin ja nostin varastoon. Käyn niiden kanssa saman prosessin sitten, kun alkaa taas kevättää. Sitä odotellessa!

Susanna

0

Vastatuulessa

Olin elämäni ensimmäistä kertaa Kroatiassa ja elämäni ensimmäistä kertaa purjeveneen kyydissä. Mutten viimeistä. Vietin viikon suomalaisen firman järjestämällä purjehduskurssilla. Lomaksi sitä ei ehkä voi sanoa, sillä ohjelma oli todella tiukka. Aamulla seiskalta ylös ja tekemistä riitti aina illalliseen asti.

Ja asiaa tuli niin paljon, että kovalevy täyttyi jo ensimmäisenä kurssipäivänä. Genua, iso, reivaaminen, jiippi, kryssi, halssi, luovikulma, stanssi, kicker, virsikirja, paapuuri, styyrpuuri, tosituuli, skuutti ja solmut. Ensimmäistä kertaaa kouluaikojen jälkeen tuli tuijoteltua myös vektoreita (miksi matikantunnilla ei kerrottu, että niitä voi oikeasti tarvita?). Opin myös sen, että purjehtijat eivät koskaan toivota elämään myötätuulta, sillä purjehtijalle myötätuuli on tuulista tympein.

Kylläpä tekee keski-ikäiselle hyvää nukkua huonosti, oppia joka päivä valtavasti uutta ja luopua kaikesta muusta kosmetiikasta kuin peseytymiseen liittyvästä. Silloin on keski-ikäinen nainen aivan parhaimmillaan, tai no, ainakin aidoimmillaan.

Siinä palaa elämän perusasioiden äärelle. Niitä ovat: ihana mies, luonto ja ruoka.

Koskaan ei ole hotellihuone tuntunut yhtä luksukselta kuin sen jälkeen kun on nukkunut seitsemän yötä veneessä seitsemän muun kurssilaisen kanssa (joita en siis tuntenut ennestään). Hei, mä voin mennä suihkuun ihan milloin haluan!

Tykästyin sekä Kroatiaan että purjehtimiseen valtavasti. Omaa venettä emme ole kuitenkaan hankkimassa, mutta tarkoituksena olisi joskus vuokrata vene vaikka kaveriporukan kanssa ja ainakin ensialkuun vuokrata kippari mukaan. Mielellään jossain lämpimässä, sillä en todellakaan aio heti lisätä tähän yhtälöön yhtään lisää haasteita.

Kroatiaa suosittelen purjehduskohteeksi, sillä siellä on paljon mukavia saaria ja satamissa on hyvät palvelut. Adrianmeren vesi ihmeellinen: vesi on niin kirkasta, että pohjan näkee noin 15 metriin asti. Saarissa on paljon luonnonpoukamia, joissa on mukava pysähtyä uimaan.

Purjehduskurssilla kylien ja kaupunkien näkemiseen oli harmittavan vähän aikaa. Mutta onpa syy palata sinne.

Ruorissa Kroatiassa.
Stari gradin kaupunki.
Rantautumisdrinksut kuuluivat asiaan.
Pesusieniä.
Trogirin torilta ostettiin veneeseen sapuskoja, paikallinen hunaja oli todella hyvää!
Auringonlasku Trogirin satamassa.

Hyviä tuulia toivotellen,

Susanna

1

Kaksi kiloa onnehen?

Mikä meitä naisia riivaa? Aivan liian moni meistä käyttää aivan liikaa aikaa vartalostaan murehtimiseen. Juttelimme taannoin ystäväni kanssa, että noin 15-vuotiaasta asti olemme vähintään kerran kuukaudessa käyttäneet vähintään puoli tuntia keskusteluun parin kilon laihduttamisesta.

30 vuoden aikana pari kiloa on saanut enemmän aikaani kuin esimerkiksi runous tai teatteri. Epäilen, että moni nainen käyttää kiloistaan murehtimiseen enemmän aikaansa kuin miehensä hellimiseen. Puoli tuntia kuukaudessa tarkoittaa muuten 30 vuoden aikana 180:aa tuntia. Siinä ajassa oppii uuden kielen.

Laihduttaminen sinänsä ei minusta ole väärin. Jos on ylipainoa reippaasti, se on hyvä asia. Mutta laihduttaminen on eri asia kuin laihduttamisesta vatvominen ja murehtiminen ilman, että varsinaisesti tekee mitään asialle.

Minä päätin pari vuotta sitten, että lopetan ikuisen laihdutuskuurin ja puheet sellaisesta.Se on vapauttanut aikaani ja etenkin energiaani kaikenlaiseen muuhun.

Painan nyt noin seitsemän kiloa enemmän kuin vielä lapseni syntymän jälkeen. So what? En olisi silloin jaksanut juosta kymmentä kilometriä, enkä osannut pelata tennistä. Enkä pitänyt itseäni edes erityisen hoikkana. Että aivan sama.

Olisinko onnellisempi, jos painaisin pari tai seitsemän kiloa vähemmän? En. Olisinko terveempi? En. Olisinko kauniimpi? Ehkä, riippuu, kuka arvioi. Veikkaan kuitenkin, ettei kukaan arvioi naisen vartaloa tiukemmin kriteerein kuin hän itse.

Olen siis lopettanut laihduttamisen. Syön hyvää ruokaa (olen aina syönyt, ennen se ei vain näkynyt vartalossa). Liikun 4-5 tuntia viikossa, mutten laihtuakseni. Liikun opetellakseni uuden taidon tai ollakseni yhdessä. Liikun, koska se on kivaa. Liikun, koska haluan olla hyvässä kondiksessa vielä 20 vuoden päästäkin. Siihen kuulemma riittäisi kävely kolme kertaa viikossa ja kaksi lihaskuntotreeniä viikossa. Siihen ei tarvita puolimaratoneja tai crossfitejä ja mitä pumtsipumeja sitä onkaan.

Tämä ei tarkoita, ettei minua kiinnostaisi yhtään se, miltä näytän. Minua ei vain kiinnosta kaksi kiloa.

Naiset, lopettakaa mitättömien vatsamakkaroittenne kiskominen. Älkää heittäkö 180:aa tuntia elämästänne hukkaan. Silittäkää vaikka miestänne sekin aika. Tai menkää lenkille, niin minäkin teen.

Ikiliikkujaterkuin

Susanna

Uudet lenkkarit.
Notkea kuin rautakanki.
Hauista ei ole. Vielä.
Tää on liikunnassa parasta: hyvä mieli.
0

Eroksesta se kaikki alkoi

Rakkauteni Italiaa kohtaan alkoi jo parikymppisenä, kun ihastuin Eros Ramazottiin. Sen innottamana opiskelin vuoden kieltäkin ja opettelin laulunsanoja ulkoa. Sittemmin olen ihastunut myös italialaiseen oopperaan, ruokaan, viiniin, laukkuihin ja maisemiin. Eikä siinä Eroksessa edelleenkään ole moittimista.

Palasin juuri Italiasta. Vietimme kaveriporukalla miestemme 300-vuotisjuhlia ja meillä oli viikon ajaksi vuokrattu talo Toscanasta, keskeltä viiniviljelmiä. Oli juuri niin täydellinen paikka kuin kuulostaakin!

Talossa oli kahdeksan makkaria, iso keittiö, olohuone ja terassi ja ihan kunnon kokoinen uima-allas. Terassilta avautui näköala yli viiniviljelmien ja Toscanan kukkuloiden. Alle tunnin ajomatkan päässä oli nähtävää vaikka kuinka paljon: kukkulan päällä vanha kaupunki, siellä linna, kirkko ja aukio, viehättäviä ravintoloita, kahviloita, viinikauppoja… Ja kukkulalta näki jo seuraavan kukkulan, jonka päällä oli vanha kaupunki.

Vaikka Italiassa on varmasti mahtavia hotellejakin, suosittelen lämpimästi oman talon vuokraamista etenkin isommalle porukalle. Meidän omamme löytyi suomalaisen firman kautta,  firmasta oli kaveripiirissä jo entuudestaan kokemusta. Näppärää oli, että matkatoimiston kautta järjestyi myös syntymäpäivien kunniaksi järjestetty juhlaillallinen omassa kämpässämme. Kokki apulaisineen tuli talollemme laittamaan ruokaa ja me saimme vain seurustella. Päätösiltana sama porukka tuli laittamaan meille pizzaa pihagrillissämme. Miten kätevää: voi syödä itsensä lähes liikuntakyvyttömäksi eikä tarvitse jaksaa kuin omaan sänkyyn lyllertää!

Päivisin ihmiset tulivat ja menivät omien kiinnostustensa mukaan. Kaikilla oli auto vuokrattuna, joten sijainti landella ei haitannut. Iltaisin laitoimme ruokaa yhdessä, ainoastaan kerran kävimme Sinalungassa syömssä Forcillo-nimisessä ravintolassa (lämmin suositus) ja kahtena iltana kokki tuli siis kämpillemme.

Tämän reissun TOP 5 kylät:
Orvieto (näppärästi puolimatkassa Roomasta)
Cortona
Montepulciano (täällä et jää janoiseksi)
Pienza (pieni ja söpö)
Porto Santo Stefano (nimensä mukaisesti rantakaupunki)

Tämän reissun TOP 5 kokemukset:
Podere Alberesen oliivi- ja viinitila Sinalungan lähistöllä
Aikainen aamuherätys ja auringonnousun näkeminen
Vuokraemännän järjestestämä juhlaillallinen sekä pizzaillallinen omalla kämpällämme
Naapuritilalla sattumalta alkanut viininkorjuu
Giardino dei Tarocchi (Liisa Ihmemaassa -kokemus)

Nyt on naisen pinta taas ruskea ja sisus marinoitu punaviinillä.

Auringonnousu terassiltamme katsottuna Toscanassa. O sole mio!
Kuka tuon kaiken viinin juo? Minäminäminä!
Auringonkukkapelto.
Hyvää oli.
Il giardino dei tarocchi. Upea patsaspuisto.
Pienza.

Cin cin!

Susanna

0

Löylyn lyömä ystävyys

Mulla on ystävä, jonka kanssa ei tarvitse välttämättä tehdä mitään. Eikä varsinaisesti tarvitse puhuakaan mitään, sillä hiljaisuus ei ole kiusallista. Olemme tunteneet toisemme 37 vuoden ajan, siinä ajassa on tehty ja sanottu kaikki. Oikeastihan puhumme toistemme kanssa vähintään puoli tuntia viikossa ja kun näemme, käymme lenkillä, shoppailemassa, syömässä ja näemme puolet lähiseudun nähtävyyksistä. Mutta ei siis tarvitse tehdä mitään.

Koska kyläilevä vieras on paras keino katsastaa itse oman kotiseutunsa nähtävyydet, menimme ystäväni kanssa Löylyyn. Sauna on sopiva anti-tekeminen: tulee nähtyä kesän kuumin nähtävyys ja samalla vain oltua. Täydellistä!

Mulle sauna on tosi tärkeä juttu. Voisin hyvin saunoa joka ilta, yleensä sauna napsahtaa päälle kuitenkin 3-4 kertaa viikossa. Vaikka reissuissa ei koskaan tule koti-ikävää, niin minulle tulee kyllä saunaikävä.

Meillä kotona on perussauna, jonne tosin vaihdoimme sellaisen kunnon kivilieriökiukaan noin vuosi sitten. Tykkään sen lempeistä ja kosteista löylyistä, leivänpaahdinkiuas on liian terävä minulle. Minusta hyvä sauna on sellainen, että siellä pystyy istumaan (tai mielummin makaamaan) vaikka tunnin.

Sauna on mulle tärkeä osa arkea siksi, että se on mulle siirtymäriitti suorittamisesta rentoutumiseen. Saunan jälkeen ei tarvitse, eikä oikeastaan voi enää olla ahkera.

Löylyn löylyt olivat ihanat. Kyseessä on moderni suomalainen rantasauna. Arkkitehtuuri on huikea, ei siis ihme, että paikka on ollut hitti avaamisensa jälkeen. Oli kiva huomata, että myös turistit olivat löytäneet paikan.

Kiitämme:
Puun käyttö
Maisemat
Arkkitehtuuri

Moitimme:
Aivan liian pienet pukuhuoneet
Saunojen ikkunoista ei nähnyt kunnolla merelle

Vinkki helsinkiläisille: jos paikka on auki jouluna, niin parempaa joulusaunamestaa on vaikea keksiä.

Tällä kertaa säästän teidät kuvilta.

Löylyä lissää!

Susanna

0

Koukussa

Tämä ei ole varsinaisesti käsityöblogi, mutta käsitöiden tekeminen on niin olennainen osa elämääni, ettei tätä voisi uskottavasti kutsua lifestyle-blogikseni ilman aiheen käsittelyä. Onneksi käsityöprojektini etenevät kuitenkin sen verran verkalleen, ettei niistä riitä ihan blogin ainoaksi sisällöksi. Ja ne etenevät hitaasti vain yhdestä syystä: niitä on niin paljon.

Tiedän, että on käsityöihmisiä, joille on kunnia-asia saada työ valmiiksi ennen uuden aloittamista. Minä olen täysin kunniaton. Yritän välillä skarpata ja asetan sääntöjä, että pitää saada kaksi vanhaa valmiiksi ennen yhden uuden aloittamista. Ja sitten vastaan tulee taas jokin ihana ohje. Tai lanka. Tai ihania lankoja. Ja sitten sormia syyhyttää vain ihan vähän kokeilla, miltä uusi ohje ja lanka tuntuvat… Ja sitten se on menoa.

Teen monia töitä yhtä aikaa lähinnä siitä syystä, että käsitöiden tekeminen on mulle fiilisjuttu. On töitä, joita tehdessä voi katsoa telkkarista ihan mitä vain. On töitä, joita tehdessä voi katsoa telkkarista hiihtourheilua. On töitä, joita tehdessä ei voi katsoa telkkarista mitään. On töitä,  jotka sopivat helteeseen. On töitä, jotka sopivat pakkassäähän. On töitä, joita voi tehdä lentokoneessa. On välipalatöitä, jotka tekee hujauksessa silloin, kun mikään muu ei oikein etene.

Nyt aktiivisesti työnalla (eli olen edistänyt niitä viimeisen parin kuukauden aikana) ovat:

– Kalastajan vaimon skappel-mukaelma, josta teen minun mukaelmaani. Tämä on niin helppo ja nopea, että vaikka olen aloittanut sen viime viikonloppuna, se luultavasti valmistuu ensimmäisenä
– Virkattu mochila-laukku
– Meleerattu merinoneule, jonka olen tehnyt poikkeuksellisesti ihan omasta päästäni, eli saa nähdä, mitä siitä tulee…
– Suljettuna neuleena tehtävä etnishenkinen puuvillakirjoneule

(ja vähintään saman verran on projekteja, jotka eivät ole edenneet ainakaan pariin kuukauteen)

Etninen kirjoneule. On joutuisampi kuin näyttää.
Mochila-laukusta tulee virkattu pikkulaukku.
Skappel.
Neule suoraan päästä, mutta kummasta?

Mikä näistä on teidän suosikkinne, haluaisitteko seurata jonkin edistymistä?

Susanna

2

Rosé-ladyt ja kiireinen pastori

Perulainen ja japanilainen ruoka yhdessä eivät ole ihan ensimmäinen kombo, mikä tulee mieleen. Se on kuitenkin Erottajalla sijaitsevan Pastorin konsepti. Niin jännittävältä yhdistelmältä se kuulosti, että pakkohan se oli testata. Varsinkin, kun Punavuoren suosikkiravintolani Hokun hawaijilais-aasialainen kombo on jo minut vakuuttanut erikoisten yhdistelmien toimivuudesta. Eikä ollut huono Pastorinkaan cross kitchen -menu.

Olimme liikkeellä kolmen naisen porukalla. Meitä yhdistävät ala sekä rakkaus ruokaan, juomaan ja matkusteluun. No, myös musiikkiin, vaikkemme musiikkia ole toistaiseksi yhdessä nauttineetkaan. Rosé-viiniä sitäkin enemmän, joten syystä kutsumme itseämme rosé-leideiksi.

Pastorissa vietimme perjantai-iltaa. Onneksi pöytävaraus oli tehtynä, sillä paikka oli aivan täynnä. Ja sen huomasi. Meteli oli melkoinen. Tarjoilija hädintuskin kuuli meitä ja meillä oli myös itsellämme sellainen olo, että korvissa soi. Pastori sopiikin ehkä rauhallista seurustelua paremmin bileillan aloitukseen.

Kiireen huomasi myös siitä, että palvelu oli toivottoman hidasta. Odotimme pääruokaa 1,5 tuntia. Meillä oli pöytävaraus klo 19.30 ja selvisimme kolmesta ruokalajista pihalle noin 22.30.

Menussa kerrottiin, että annokset ovat jaettavia. Tästä huolimatta annokset kuitenkin katettiin meille jokaiselle erikseen. No, kävi se niinkin, maistoimme silti toistemme annoksia.

Ruoka oli oikein hyvää. Itse tykkäsin kovasti black angus tartaristani, jonka söin alkuun. Pääruoaksi ottamani ankka oli myös mehukasta, erityisesti kastike oli hyvää. Kaksi lihaisaa annosta oli  minulle kuitenkin liikaa, jälkkäriksi otin vain kahvin.

Pastor sai pisteet ruoasta, ehkä kuitenkin kokeilen paikkaa seuraavan kerran jonain muuna ajankohtana kuin perjantai-iltana.

Syökää hyvin!

IMG_4200.JPG
Ladies first, so let’s have some Ladies first. Pastorin drinkkilista oli kiva.
0

Tyylijumit auki

Keski-ikäisen suurin tyyliriski liittyy mielestäni siihen, että jumahtaa vanhaan. Siksi on hyvä, että joku ulkopuolinen katsoo tyyliä joskus uusin silmin. Ja ehdottaa vaatteita, joita ei itse tulisi sovittaneeksi. Ihminen nimittäin jumittuu todella helposti ajattelemaan, etteivät hameet sovi minulle. Tai tiukat housut. Jos on nuorena ollut sporttinen, voi kuvitella olevansa sporttinen edelleenkin, vaikka olisi juossut lähinnä sohvalta jääkaapille.

Kävin kollegani kanssa Malou C:n My look and feel -tyyli-illassa. Konsepti on tällaiselle huonolle shoppailijalle vallan mainio: hoidetaan yhden tapaamisen aikana vaatekaapin suurimmat puutteet kertaheitolla kuntoon.

Samalla sai hyviä vinkkejä siitä, millainen  oma tyyli voisi olla etenkin työelämässä. Vapaallahan voin kulkea hipahtavissa pitsimekossa tai preppyissä palmikkoneuleissa, mutta töissä pitäisi kai edes yrittää näyttää välillä uskottavalta.

Malou C:n valikoima onkin hyvin työvaatepainotteinen ja modernilla tavalla klassinenkin. Valikoimissa on tanskalaisia merkkejä ja muun muassa suosikkihousumerkkiäni Mos Moshia. Housut ovat keski-ikäisen naisen vartalon kannalta hyvin kriittiset. Huonosti istuvat housut pullauttavat vartaloon jenkkakahvat vaikkei sellaisia olisikaan. Näin olen asian itselleni selittänyt.

Koska Malou C:n valikoima on edustaa työpukeutumista, myös vaatteiden värimaailma on hyvin pelkistetty: mustaa, harmaata, ruskeaa, valkoista… Värianalyysissä vaaleaksi kesäksi analysoituna jouduin ensin melkein paniikkiin. Mutta eipä hätää, kyllä ammattilainen neutraalien värienkin joukosta löysi minulle sopivia, muun muassa sinisen farkkupaidan.

Minun vaatekaappini on tällä hetkellä melko hyvin varustettu, mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, alaosista on pulaa. Niinpä kiinnitimme päähuomion juuri housuihin ja hameisiin  Mutta en minä kuitenkaan housuja sovittelemalla hommasta selvinnyt. Parin tunnin aikana sovitin ainakin kymmenkunta erilaista asukokonaisuutta.

Ammattilaisen hyvä vinkki oli, että vaikka olisi etsimässä housuja, kannattaa niiden kanssa kokeilla myös yläosia. Useimpien naisten vaatekaapin suurin ongelma nimittäin on se, ettei siellä ole kokonaisuuksia. Ihmisten synti on jatkuva shoppailu, jolloin kaappiin kertyy yksittäisiä palasia, jotka eivät sovi yhteen. Kun jo kaupassa sovittaa housujen kanssa paitaa, se auttaa huomaamaan, minkälaisen paidan kanssa kyseiset housut sopivat yhteen. Ja sitten voi miettiä, onko kotona sellaista paitaa vai kannattaisiko sellainen hommata myös (muuten ne housut jäävät käyttämättä).

Tyyli-illan yllättävä löytö oli kynähame.  Olen aina kuvitellut, että sellainen korostaa liikaa lantiotani. Siitä tulee ihan taatusti suosikkivaatteeni. Ja löysin myös mustat työhousut, jotka ovat juuri sopivasti klassiset (vähän satiinipintaiset), mutta kuitenkin vähän rokrok. Tyylini ei varsinaisesti mennyt uusiksi, sillä kassiin päätyi muutama modernisti klassinen vaate juppihippisporttarille sopivalla twistillä.
Ammattilaisen vinkit:
– Osta asukokonaisuuksia tai vähintään sovita niitä. Ihmisten suurin ongelma on, etteivät vaatteet sovi keskenään yhteen.
– Käytä korkoja rohkeasti, ne parantavat mittasuhteita ja ryhtiä.
– Asustamalla perusvaatteista on moneksi. Samat mustat housut näyttävät erilaisilta boheemin villatakin kanssa kuin mustan jakun kanssa. Koruilla saa klassiseeenkin asuun vähän hippiyttä.

Minun vinkkini:
– Älä jumahda vanhaan. Vaikka olet elänyt nuoruutesi hehkeimmät hetket kasaripermanentissa, ei siitä tyylistä ehkä enää kannata pitää kiinni. Sama pätee vaatteisiin. Myös vartalosi on ehkä muuttunut nuoruusvuosista, parempaan tietysti.
– Satsaa hyviin housuihin. Ole kriittinen leikkauksen kanssa: pyydä makutuomaria katsomaan, onko lahkeen leveys ja pituus sinulle ihanteellinen. Ovatko taskut ja muut yksityiskohdat sinun vartalollesi hyvät?
– Mieti, mitä tarvitset ja mitä käytät eniten. Satsaa niihin. Jos käytät juhlamekkoa kerran vuodessa, sen ei tarvitse kestää kulutusta. Arkivaatteisiin kannattaa panostaa, niin arjestakin tulee juhlaa.

Kynähameestani tulen bloggaamaan taatusti myöhemminkin. Se on kiva asustaa sekä työ- että juhlakäyttöön sopivalla tavalla.

Vyö neuletakin päälle.
Malou C:n valikoimaa.
Mos Moshin housut lähtivät kotiin.
Muuten sama asu, mutta jakun tilalla neuletakki, ja ta-daa, asu on hipahtava.
1

Juppihippisporttari

Ihailen ihmisiä, joilla on selkeä oma tyyli. Heidän stailinsa on niin ilmiselvä, että voisi luulla heidän ostaneen koko garderoobinsa sisällön yhdestä ja samasta putiikista. Joskus myös koti on linjassa vaatekaapin kanssa, joten ehkä he ovat ostaneet kaiken samasta lifestyle-liikkeestä.

Näiden tyylitaitureiden vaatekaapissa ja kotona kaikki pienintäkin yksityiskohtaa myöden tietyn linjan mukaista. Tiedän ihmisiä, joilla sekä koti että vaatekaappi ovat selkeitä ja värimaailmaltaan pelkistettyjä. Tiedän myös tyyppejä, jotka on upotettu taiteilijapataan, heillä sekä vaatteet että koti ovat sillä lailla mietitysti boheemeja.

Ja sitten olen minä.

Minä voin haaveilla olevani Jackie Kennedy klassisessa chanel-jakussa ja stiletoissa, mutta mieheni mukaan olen kuin Dharma  ammoisesta tv-sarjasta Dharma & Greg. Syytän hippivaikutuksista 70-luvun lapsuutta vapaamielisessä Ruotsissa. Muutimme aivan liian myöhään Pohjanmaalle, jotta nämä hörhöilyvaikutukset olisi voitu minusta enäää karsia kokonaan pois kunnon pohjalaiskasvatuksen avulla. Jäljelle ovat jääneet ainakin rakkaus etnisiin koruihin ja pitseihin.

Eniten vaatekaapistani löytyy kuitenkin sporttisen klassisia tai klassisen sporttisia vaatteita. Jenkeissä tyyliäni kuvailtaisiin ehkä preppyksi. En ole löytänyt preppylle hyvää suomenkielistä vastinetta, mutta pukeutumistyylin ytimessä ovat pikee-paidat, palmikkoneuleet, tennarit, ballerinat, helmikorut, monogrammit, pepitaruutu ja raikkaat värit. Preppy-tyylissä näyttää koko ajan siltä kuin olisi lähdössä purjehtimaan tai golfaamaan. Onpa kätevää siis, etten harrasta kumpaakaan.

Kun tähän tyylittömyyteen lisätään vielä se, että  nuoruuteni kroppa ja nykykroppa eivät pääni sisällä ole vielä käyneet lopullista kädenvääntöään, on pukeutuminen välillä arpapeliä. Siksi on välillä hyvä pyytää ammattilaisen apua tyylin kiteyttämiseen.

Ruuturouva.
Pidänköhän palmikkoneuleista?
Pikee-valikoimaa.
Helmet ovat aina hyvä valinta.

Siitä lisää ensi kerralla.

Fashion fades, style is eternal.
– Coco Chanel

Muoti on joukkopsykoosia.
– Susanna

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑