Olen bloggaillut bujoilu- eli bullet journal -harrastuksestani ja kotimme konmarituksesta. Bujo on siis vihko, jossa yhdistyy kokonainen elämänhallinta. Se on kalenterista, päiväkirjasta ja to do -listoista koostuva kokonaisuus, jonne voi lisäillä melkein mitä tahansa elämäntavoitteista ostoslistoihin. Bujoiluharrastus voi olla todella minimalistista tai sitten siihen liittyy roppakaupalla luovuutta ja erilaista oheistavaraa washi-teipeistä kynähifistelyyn saakka. KonMarissa puolestaan on kyse siitä, että kodissa säilytetään vain iloa tuottavia esineitä. Konmarituksen jälkeen koti on paikka, joka tuottaa iloa katsoi minne tahansa. Usein siihen liittyy myös tavaroiden järjestelyä ja karsimista, eli esimerkiksi siivous ja järjestyksen ylläpito helpottuvat.
Molempien ”harrastajat” ovat varsin aktiivisia Facebookissa, ja palstoilla on vilahdellut tuon tuosta japanilaisen Muji-kaupan nimi. Muji on japanilainen (kuten KonMarikin) lifestyle-liike, jossa myydään muun muassa minimalistisia säilytys- ja toimistotarvikkeita, kosmetiikkaa ja vaatteita.
Liikettä ei ole toistaiseksi ollut Suomessa, joten konmarittajat ja bujoilijat ovat tehneet matkoillaan toivioretkiä Mujiin.
Ehkä sekä KonMarin että bujoilun myötä Mujinkin kysyntä on kasvanut sen verran, että Muji on rantautumassa myös Suomeen. Liike avataan Helsinkiin ensi vuonna. Sitä ennen innokkaimmat pääsevät kuitenkin tutustumaan mujeiluun popup-myymälässä, joka on auki 20.1. asti Kampin kauppakeskuksen neljännessä kerroksessa.
Pitihän se testata.
Mukaan tarttui untuvaliivi, joka onkin ollut ostoslistalla edellisen liivin hajottua (etsin sellaista jo Portugalista, mutten löytänyt). Lisäksi tuunasin itselleni bujon ensi vuodeksi, ajattelin käyttää sitä lähinnä kyllä käsityöprojektien suunnitteluun. Nippu kyniä ja todella yksinkertainen penaali ja reissuille pieni kosmetiikkalaukku ja näppärät pillerirasiat matkalääkkeille.
Säilytysrasioita yms. en ostanut, vaikka mieli teki. Tarkoituksena on nimittäin vetää kevyt konmarituskierros uudestaan tässä puolen vuoden sisällä, joten hankin säilytyssysteemit vasta sitten, kun tarve konkretisoituu. KonMarissa nimittäin sanotaan, ettei säilytystilan hommaaminen ole ratkaisu. Ja KonMari on todellakin siinä oikeassa. Säilytystila on nimittäin osa ongelmaa – sen lisääminen vain kannustaa ihmisiä hankkimaan lisää tavaraa.
Susanna
Mujin liikkeessä on leimasimia, joiden avulla voi tuunailla vihkoja.Päällimmäisenä Mosseryn bujo, josta tulee ensi vuoden pääbujoni. Sen alla Mujin vihko, josta tulee luultavasti käsityöbujoni. Alla Tallinnasta ostettu vihko, josta tulee luultavasti luonnoslehtiö.Olen vihkoihminen.Mujin penaali ja kyniä.
Kävimme pienellä syyslomalla Etelä-Portugalissa. Ah, muistin taas, miten ihana se kieli on! Ja miten vaikea! Opiskelin muutama vuosi sitten portugalia työväenopistossa 2,5 vuoden ajan. Inspiraation sain ekalta Portugalin reissultamme, se kieli vain kuulosti niin erilaiselta! Ja koska ihastuimme Portugaliin myös maana, halusin oppia sitä sen verran, että voisin turistina yrittää puhua edes vähän paikallista kieltä.
No, onnistuin. Siis pystyn 2,5 vuoden opiskelujen jälkeen puhumaan sitä vähän. Hyvin vähän. Pystyn ymmärtämään kirjoitettua tekstiä melko hyvin, ja jopa tuottamaan joitakin lauseita itse. Mutta haastavinta on kuullun ymmärtäminen. Portugalin kieli on nimittäin lausumiseltaan hyvin hankala, ja aloittelijan on hyvin vaikea saada kiinni yksittäisistä sanoista.
Portugali kuuluu latinalaiseen kieliryhmään, joten se on sukua esimerkiksi italialle, espanjalle ja ranskalle. Italiaa olen opiskellut vuoden verran joskus vuonna miekka ja kirves. Sen lausuminen on helppoa ja turisti-italia sujuu edelleenkin sen verran hyvin, että pystyn tilaamaan ruokani ja viinini paikallisella kielellä.
Portugalin opiskeluni tyssähti siihen, että kielelle ei altistu Suomessa oikeastaan lainkaan. Ja muutama lomareissu silloin tällöin ei oikein riitä opiskelujen tueksi. Italiaa opiskeleva voi aina kuunnella Eros Ramazottia. Espanjaa opiskeleva voi kuunnella lattareita ja katsella Netflixistä Casa de Papelia.
No, parin vuoden opiskelujen jälkeen portugalin ryhmää ei tullut edes kasaan, joten vaihdoin reilu vuosi sitten espanjaan. Espanja on toistaiseksi mennyt portugalin pohjalta varsin vaivattomasti. Osaan espanjaa reilun vuoden opiskelujen jälkeen saman verran kuin portugalia parin vuoden jälkeen.
Mutta haastava on hauskaa. Ja nyt reissussa tuli kyllä taas pieni polte opiskella portugalia lisää.
No, olen realisti: panostan nyt tähän espanjaan ja kun se alkaa olla hanskassa, niin voin lisätä vaikeuskerrointa. Sitä paitsi portugalilaiset ymmärtävät ihan hyvin espanjaakin eivätkä edes pistä sen puhumista pahakseen (varsinkaan jos puhuja ei ole espanjalainen). Espanjalaiset sen sijaan eivät kyllä tajua portugalia lainkaan.
Innostuin aikoinani italian opiskelusta Eros Ramazottin ansiosta. Kuuntelin biisejä, lauloin niitä ääneen ja käänsin sanoja. Sama hommahan oli lapsena englannin kanssa. Suosikki-lehdestä ja älppäreistä piti aina lukea niitä sanoja ja kääntää niitä suomeksi.
Nyt olen hyödyntänyt samaa, tehokkaaksi todettua opiskelukeinoa espanjan suhteen. Tavallisen työväenopiston kurssin lisäksi olen nimittäin espanjaa musiikin avulla -kurssilla. Se on superhauska! En tiedä, onko se kovin hyödyllinen, sillä laulujen sanathan kertovat siitä, mistä laulujen sanat yleensäkin kertovat: onnellisesta tai onnettomasta rakkaudesta. Sellaiseen keskusteluun on meikäläisellä lomareissuilla hyvin vähän tarvetta.
No, eihän tämä kieltenopiskelu nyt niin vakavaa ole. Tärkeintä on torjua dementiaa pitämällä aivosolut työllistettyinä ja oppia kieltä sen verran, että reissuissa pääsee vähän jotain sanomaan paikallisella kielellä. Portugalilaiset ovat muuten aivan suunnattoman kiitollinen kuulijakunta alkeita tavaavalle. Maa on Euroopan reunalla ja vaikka sitä puhutaankin Brasiliassa ja joissakin Afrikan maissakin, niin Euroopassa kieltä ei puhuta muualla kuin Portugalissa (ja olisiko heitä noin kymmenen miljoonaa). He ovat siis aidon hämmästyneitä ja iloisia, kun joku vähänkin yrittää.
Até a próxima!
Susanna
Loppukesän meininkiä.Carvoeiron kalastajakylä on säilyttänyt pikkukylän fiiliksen, vaikka siellä taitaakin olla enemmän golf-lomailijoita kuin kalastajia.Algarve tulee maurinkielisestä sanasta al gar, joka tarkoittaa luolaa. Tässä yksi huikeimmista: Benagil.Valohoitoa.Portugalilaiset viinit ovat nostaneet tasoaan.Tämän luolan oli rikkonut Herkules-myrsky 11-metrisillä aalloillaan. Luola saikin sen jälkeen uudeksi nimekseen Herkules.Kesäkelit marraskuun alussa. Paras päivä 21 astetta, tyyntä ja aurinkoa.Etelä-Portugalin ranta on täynnä huikeita patikointireittejä.Farkkutakkikeli.Kotirantamme: Praia do Paraiso.
Mä olen kesäihminen. Tykkään auringosta, lämmöstä ja kesän tuoksuista. Mutta Suomessa on vuodenajat. Joidenkin mielestä meillä on neljä vuodenaikaa, mutten ole ihan varma. Meillä on joskus kesä, kuten viime kesänä. Joskus on vain pitkä kevät ja loputon syksy, eli kaksi vuodenaikaa, ainakin täällä etelässä.
Syksy on ihan ok noin kahden viikon ajan. Eli sen ajan, kun on ruska. Jos ruskan aikaan on kauniita päiviä, niin väriloistosta pääsee myös nauttimaan. Niin kuin tänään.
Nyt on huikea ruska! Joku sanoi, että se johtuu lämpimästä ja kuivasta kesästä. Vaikka kotona olisi vaikka kuinka paljon tekemistä, niin tänään on pakko lykätä ne myöhemmäksi ja viettää mahdollisimman iso osa päivästä ulkona. Ennen kuin se syksyn tylsä osuus, eli harmaus ja pimeys alkaa.
Kävin heti aamutuimaan kävelyllä. Ihmisistä aisti, että he nauttivat täysin sydämin auringosta ja lämmöstä. Vastaantulijat hymyilivät ja pari pysähtyi juttelemaan. Yksi kertoi ylittäneensä tuomiokirkon sillän yhdessä ketun kanssa. Harmi, ettei kettu osunut valokuvattavakseni.
Onhan syksyssä toki kivojakin puolia. Kynttilät, takkatuli, punaviini, espanjanopiskelu ja neulominen kuuluvat syksyyn ja talveen. Salillakin on kivempi käydä nyt, kun ulkona ei aina ole niin kiva keli.
Mutta tänään nautin lämmöstä ja auringosta, salille ehtii myöhemminkin.
Värikkäitä päiviä!
Susanna
Maailma on nyt tulessa.Haustausmaat ovat kauniita ja rauhoittavia paikkoja.Kahinaa.Vaahtera luopuu vaatteistaan.Tammi.Kesän viimeinen.Meidän perheelleemme merkitykselliset maisemat.Kävin eilen kampaajalla, auringonvaalentamat hiukset saivat syksyn sävyjä.
Meillä konmaritettiin pari vuotta sitten koko huusholli. Paljon hyvää on jäänyt siitä takaraivoon, muun muassa vaatteiden hankkimisen rima on noussut. En osta vaatetta vain sen vuoksi, että se on alennuksessa ja ihan kiva. Toisaalta saatan osaa arvokkaammankin vaatteen, jos se on todella minun mieleeni ja tiedän siitä olevan pitkään iloa.
Minulla on mielestäni vaatteita aika sopiva määrä. Kaikki sisävaatteeni mahtuvat vaatekaappeihini, siis ihan kaikki – vuodenajasta riippumatta. En tarvitse erikseen kausivarastointia.
Varmasti tulisin toimeen vieläkin pienemmällä vaatemäärällä, mutta en ole toistaiseksi nähnyt karsimista tarpeelliseksi. Ostan nykyään vaatteita vain, kun jokin vaate kulahtaa tai todella löydän käyttöä aivan uudentyyppiselle vaatteelle. Tässä iässä sellaista tapahtuu todella harvoin. Elämässä on käyty jo kaikki tilanteet läpi häistä hautajaisiin ja vakavasti otettavista palavereista blingblingbileisiin. Keski-ikäisellä on vaate kaikkiin elämäntilanteisiin. Oikeasti.
Vaatekurini pitää siis hyvin. Laukkukurikin on parantunut vuosi vuodelta.
Mutta.
Sitten on ne kengät… ne ovat heikkouteni. No, eihän se KonMari mihinkään minimalismiin pakotakaan. Kaiken saa säilyttää, jos se pirskahtelee. Mutta miksi maailmassa on niin paljon kenkiä, jotka pirskahtelevat, oi miksi?
KonMarissa sanotaan, että kaikki saman kategorian tavarat tulisi säilyttää samassa paikassa. Siinä on vissi pointti: ihminen ei muista, mitä omistaa, jos tavarat sirottelee ympäri kämppää. Ja jos ei muista, mitä omistaa, voi elää hyvin tajuamatta (myöntämättä) sitä tosiasiaa, ettei ehdi koko loppuelämänsä aikana kuluttaa puhki kaikkia omistamiaan kenkiä. Ja mä toivon kuitenkin eläväni vielä 40 vuotta.
Eteisremonttimme on nyt siinä vaiheessa, että kaapistot ovat kasassa. Niinpä kengilleni tuli runsaasti säilytystilaa ja roudasin ne eteiseen. Laskin ne samalla: Omistan 34 paria käyttökenkiä!
Käyttökengillä tarkoitan kaikkia kenkiä, jotka jalassa voisin lähteä talosta kaupungille. En laskenut sellaisia urheilukenkiä, joita käytän vain tietyssä lajissa – sillä en lähtisi polkujuoksukengissä kaupungille, en myöskään tenniskengissä. Lenkkareista vain yhdet ovat minulla yleiskäytössä, ne laskin. Kumppareitakaan en laskenut, sillä ne ovat minulla pihahommakäytössä.
34 paria kenkiä. Jos pitää samoja kenkiä joka päivä, ne kestävät ainakin puoli vuotta. Jos ne vie sen jälkeen suutarille, ne kestävät vielä toisen puoli vuotta. Jokainen kenkäpari kestää siis jokapäiväistä käyttöä ainakin vuoden. Mulla riittää siis kenkiä loppuelämäkseni.
No, joukossa on muutamia tennareita, jotka eivät ole niin kestäviä. Mutta vaikka asiaa ajattelisi kuinka ”edukseni”, niin minulla on silti kenkiä ainakin viideksi vuodeksi.
Nyt olenkin kenkälakossa. En saa ostaa vuoteen yksiäkään kenkiä. Ja senkin jälkeen saan ostaa kenkiä vain hajonneiden tilalle. Tavoitteena on päästä kenkämäärässä 25 – 30 pariin. Että ne mahtuisivat eteiseemme… ne eivät nimittäin vieläkään mahdu.
Susanna
Kengät Portugalista.
Kengät löytyivät sitten vasta netistä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perinteiset menorcalaiset sandaalit. Tällaiset maksavat Suomessa noin satasen, itse ostin 20 eurolla Antony’silstä, niitä tosin saa Mallorcalta melkein mistä vaan.
Barrats 1890:n Oxford-kengät olivat söpön vaalenapunaiset ja vespailivan oli ihan pakko saada Vespa-avaimenperä.
Mitä tulee mieleen Mallorcasta? Varmaan aika monille 70-80-luvun perinteiset ryhmämatkat etelän lämpöön. Sukulaisille lähetettävät kateutta herättävät postikortit, flamenco-turistinuket kirjahyllyyn, valkoiset rannat, hotellirivistöt ja halpa punkku. Sitten matkailu yleistyi ja yhtäkkiä nämä ensimmäiset turistikohteet vaikuttivat vähän kuluneilta ja nuhjaantuneilta – piti kokea jotain ”aidompaa ja hienompaa”.
Mallorca kärsi pitkään nimenomaan sellaisen vanhan ja väsyneen massaturismikohteen maineesta. Kohta (ellei jo nyt) se sama leima lyödään Thaimaahan. Pitää aina löytää jotain uutta ja fiiniä. Tai itseasiassa ei tarvitse – voi nimittäin palata myös vanhaan.
Me kävimme miehen kanssa muutama vuosi sitten Mallorcalla toteamassa, että sehän on itseasiassa todella kiva mesta: huikeat mahdollisuudet aktiivilomailuun ja saari on riittävän iso, jotta sieltä löytyy oikeasti kaikille kaikkea (myös niille massatursimia kaipaaville) ja sieltä toden totta löytyy paikallisuutta.
Nyt kävimme uudestaan. Matka oli sen verran kiva, että bloggaan reissusta varmaan useamman kerran, nyt kuitenkin ensin meidän tuliaisistamme.
Emme ole miehen kanssa varsinaisesti shoppailuhenkisiä ihmisiä, mutta jostain syystä matkoilla on kiva käydä ostoksilla. Ehkä se johtuu siitä, että valikoima on erilaista kuin Suomessa? Ehkä siitä, että on kerrankin aikaa shoppailulle?
Matkashoppailussa emme kuitenkaan ole varsinaisesti perinteisten tuliaisten ostajia. Siis sellaisten, joissa lukee Mallorca. Perinteiset matkamuistomyymälät kierrämme usein kaukaa. Enkä todellakaan halua flamenco-nukkea kirjahyllyyni!
Mitä ja mistä sitten Mallorcalla kannattaa shoppailla? Tässä muutamat vinkit (Palma de Mallorca on unohdettu tarkoituksella. Sieltä löytyy kaikkea, mutta niin löytyy kaikista samankokoisista kaupungeista).
Monessa mallorcalaisessa kaupungissa järjestetään markkinoita. Markkinoilla myydään hedelmiä, vihanneksiä, juustoja, paikallisten käsityöläisten tuotteita, ihania olkilaukkuja ja -hattuja jne. Lista eri kaupunkien markkinapäivistä löytyy englanniksi täältä. Itse olemme käyneet Alcudian markkinoilla jo viime reissulla ja siellä kävimme nytkin. Lisäksi kävimme sekä saaren suurimmilla markkinoilla Incassa että Santanyin markkinoilla. Suosikkini näistä on ehkä Santanyi, jossa tuntui olevan eniten käsityöläisten tuotteita. Lisäksi markkina-alue sijaitsee kätevästi kivojen kivijalkakauppojen lomassa. Itselleni ainoaksi markkinaostokseksi jäi kuitenkin punottu vyö, jonka olin laittanut toivomuslistalle jo kotona.
Mallorcan viinialue sijaitsee Binissalemissa. Majoituimme tokan viikon Llosetan pikkukaupungissa, josta pääsi junalla näppärästi muutamassa minuutissa Binissalemiin. Eihän sitä toki voi mennä viinejä maistelemaan autolla :). Mallorcalaisista viineistä voit lukea lisää täältä. Me vierailimme Binissalemissa Jose L. Ferrerin tilalla ja mukaan tarttui yksi tuliaispullo. Tai sitten voi päästä helpolla ja mennä meidän Llosetan pikkukaupunkimme viinimyymälään Vinamicaan, josta löytyy luultavasti kaikki alueen viinit ja muutakin. Mukaan tarttui toinen pullo. Myymälää vastapäätä sijaitsee yksi Mallorcan parhaista ruokapaikoista, Michelin-suositeltu Santi Tauran ravintola, jossa kävimme myös syömässä. Siitä lisää myöhemmin.
Ja sitten nahka – Mallorcassa ei voi välttyä nahkatuotteilta, sillä erilaisten nahkatuotteiden valmistuksella on saarella pitkät perinteet. Valikoimaa löytyy halvoista (mutta varsin laadukkaista) sandaaleista, vöistä ja laukuista erittäin laadukkaisiin ja arvokkaisiin nahkatuotteita valmistaviin taloihin, joista osa tekee alihankintaa ihan maailmankuuluille muotitaloillekin. Nahkatuotannon keskittymä sijaitsee Incassa, siis siinä Binissalemin ja Llosetan vieressä, eli samalla reissulla voi helposti syödä, juoda ja shoppailla hyvin. Ei sattumaa, että majoituimme toisen viikon sillä seudulla… 😀
Pinterestistä bongailin etukäteen, että Mallorcalla tehdään myös ikat-tekstiilejä. Toinen syy majoittautua Llosetaan: kaupungissa sijaitsee erittäin laadukas tekstiilejä valmistava Teixits Riera. Osoite on: Major, 50, Lloseta. Tehtaan ja sen myymälän ohi kävelee helposti vahingossa, mutta sisään vaan! Tosin ostosten teko on helpompi hoitaa, jos osaa vähän espanjaa – noin vuoden opiskelu riitti varsin hyvin, sain ostettua kaksi tyynynpäällistä.
Jos vähän perinteisempi shoppailu kiinnostaa, niin vähän Palman ulkopuolella sijaitsee Fashion outlet, sieltä löytyi muun muassa tenniskengät meille molemmille Asicsin myymälästä todella edullisesti.
Nahkatuotteita myydään markkinoilla ja kaupoissa, mutta Incassa on myös tehtaanmyymälöitä. Netistä on vaikea löytää koottua ja ajantasaista listaa tehtaanmyymälöistä, joten tässä yritys koota teille sellainen. Osa netistä löytyvistä osoitteista nimittäin vei paikkoihin, joista ei löytynyt mitään. Tarkistakaa ao. liikkeiden aukioloajat netistä, osa liikkeistä pistää nimittäin ovet kiinni siestan ajaksi!
Barrats 1890 – todella kivoja ja laadukkaita kenkiä, laukkuja, vöitä, kukkaroita jne. Osoite: Avinguda del General Luque, 484, 07300 Inca (kahdet kengät, vyö ja vespa-avaimenperä)
Munper – eri brändien tuotteita laidasta laitaan, iso myymälä, jossa myös iso poistonurkkaus. Osoite: Av. Rei Jaume II, s/n, 07300 Inca (täältä ei tällä reissulla ostettu mitään, edellisellä ostettiin lompakot koko perheelle)
Heitorn – sijaitsee näppärästi Munperin viressä, joten käy molemmissa! Täältä saa 1-3 päivässä muun muassa nahkahameen mittatilaustyönä. Pienehkö, mutta laadukas valikoima. Osoite: Av. Rei Jaume II, 211, 07300 Inca (himoitsin yksiä korkkareita, mutta matkalaukku alkoi olla jo täynnä)
Lottusse – todella laadukkaan oloisia kenkiä, mutta rajallisesti kokoja. Osoite: Calle dels Pagesos, 14 (himoitsemistani kengistä ei ollut sopivaa kokoa jäljellä, joten tyhjin käsin pois)
Antony’s – monien merkkien iso myymälä, valikoimissa vähän kaikenhintaisia tuotteita. Osoite: Avda. Jaime I, 1, 07300 Inca (täältä ostin vyön ja perinteiset ns. Menorquina-sandaalit (suom. menorcalaiset)
Camper – mä jotenkin tavallaan tykkään Camperin kengistä, mutta ne eivät kuitenkaan ole mun juttu. Siltä varalta, että teitä kiinnostavat, niin tässä kuitenkin osoite: Carrer Quarter, 91, 07300 Inca
Kätevää, että etelänmatkalle tarvitsee niin vähän vaatteita. Puolityhjällä laukulla sinne, täydellä takaisin! Kuvateksteissä muutamia vinkkejä lisää, tsekkaa siis nekin!
Susanna
Perinteiset menorcalaiset sandaalit. Tällaiset maksavat Suomessa noin satasen, itse ostin 20 eurolla Antony’silstä, niitä tosin saa Mallorcalta melkein mistä vaan.Barrats 1890 -nilkkurit ovat mielestäni aivan ihanat, tiedän käyttäväni ne puhki!Teixits Rieran turkoosit tyynynpäälliset ja turkoosit sandaalit. Turkoosista tulee kesä mieleen.Barrats 1890:n Oxford-kengät olivat söpön vaaleanpunaiset ja vespailijan oli ihan pakko saada Vespa-avaimenperä.Punottu vyö Santanyin markkinoilta, sininen Barrats 1890:stä ja punainen Antony’sistä.Vespa ❤Teixits Rieran ikatit ovat ihania ja todella laadukasta puuvillapellavaa.Jos joskus asun Mallorcalla, sisustan kotini näillä.Olkikoreja ja kaikkea oljesta Santanyin markkinoilla.Artàn kaupungissa oli kivoja pikkukauppoja. Tämäntyylistä keramiikkaa myytiin myös markkinoilla. Ehkä ensi reissulla näitäkin mahtuu laukkuun….Hamam-pyyhkeitä.Markkinalaukkuja.Oliivipuusta tehtyjä lastoja Incan markkinoilla.
Olen useammassakin bloggauksessani viitannut KonMariin, muun mussa tässä. Yksi KonMarin käytännön hyödyistä ilmenee aina, kun lähtee reissuun: pakkaamisesta on tullut ihanaa! Onhan pakkaaminen tavallaan matkafiilistelyä, mutta se on myös monista stressaavaa. Siksi suosittelen KonMari-toimintaperiaatteiden noudattamista vähintään matkoilla, vaikkei sitä kotona noudattaisikaan. Kapseliajattelun yhdistäminen matkustamiseen toimii myös. Tässä vinkit pakkaamistuskan helpottamiseen.
Pakkaa mukaan vain vaatteita ja asusteita, joista oikeasti pidät ja joita oikeasti pidät (huomaa ilmaisujen ero). Olen todennut, että lomalla pätevät aivan samat periaatteet kuin kotonakin: jokin vaate saattaa näyttää kivalta, mutta silti et koskaan käytä sitä. Se ei ole sittenkään sun juttu tai vaate hiertää ikävästi.
Kapselifilosofiasta kannattaa napata mukaan ainakin väriajattelu: yksi vaalea neutraali väri (esimerkiksi valkoinen), yksi tumma neutraali väri (esimerkiksi tummansininen) ja sitten omasta värikkyydestä riippuen 1-2 tehosteväriä, jotka sopivat yhteen neutraalien värien kanssa ja keskenään. Nämä värit muodostavat matkalaukkusi sisällön. Näin kaikki mukaan pakatut vaatteesi sopivat keskenään yhteen ja saat yhdisteltyä niitä helposti.
Itse mietin reissulle yhden tyylin: joskus se on merihenkisyys, toisinaan safari ja joskus romanttisuus. Kun kaikki vaatteet ja asusteet ovat samaa tyyliä, niitä on kätevää yhdistellä.
Pakkaa vaatteet KonMari-tyyliin, eli pystyviikkaa ne. Siitä on sama hyöty kuin vaatekaapissakin: voit ottaa helposti vaatteiden välistä haluamasi vaatteet pois ilman, että muut vaatteet menevät sekaisin. Näet myös yhdellä silmäyksellä kaikki vaatteesi, joten mikään vaate ei ”unohdu väliin”. Lisäksi vaatteet menevät paljon pienempään tilaan eivätkä ne rypisty niin helposti. Jos hotellihuoneessa ei ole kunnon säilytystilaa, voit jättää vaatteet laukkuusi ja ne ne on helppo ottaa laukusta käyttöön.
Katso sääennustetta ja mieti, mitä oikeasti aiot kohteessa tehdä. Varustaudu sen mukaan.
Mieti, voitko hyödyntää samaa vaatetta useaan tarkoitukseen. Esimerkiksi valkoiset farkut ovat t-paidan kanssa rento asu, mutta silkkitoppiin yhdistettynä bileasu. Tennishame toimii myös juoksulenkillä ja patikoidessa.
Älä lankea silmäkarkkeihin. Silmäkarkkeja voivat olla esimerkiksi iltakäyttöön tarkoitettut mekot, ihanat kengät tai korut. Itselleni silmäkarkkeja ovat meikit – aiemmin pakkasin niitä paljon mukaan, mutta todellisuudessa lomalla pärjää usein huulikiillon ja luomivärin kanssa, varsinkin jos värjää ripset ennen reissua.
Älä hikeenny – mieti mitkä vaatteet oikeasti likaantuvat. Jos käytät mekkoa illallisella, niitä ei tarvita joka illaksi uutta. Sen sijaan esimerkiksi alusvaatteita on hyvä olla joka päivälle ja varakappalekin, ellet sitten halua pesuhommiin.
Paljon tilaa vievät ja painavat vaatteet kannattaa laittaa päälle matkalle, näin laukkuun jää enemmän tilaa.
Froteepyyhkeet vievät paljon tilaa – hamam-pyyhkeet ovat käteviä, ne kuivuvat nopeasti, vievät vähän tilaa ja muuntautuvat hartiahuivista rantapyyhkeeksi.
Tee reissun jälkeen analyysi: montako vaatetta sinulla oli mukana, mitä käytit, mitkä jäivät käyttämättä. Kirjoita se muistiin ja vähennä seuraavalle reissulle.
Bon voyage!
Susanna
Beigeä ja valkoista. Tehosteena sinistä ja pinkkiä.Kate Spade on ollut tyyli-ikonini. Hän menehtyi tällä viikolla, mutta hänen tyylinsä kulkee mukanani.Kahden viikon reissun vaatteet mahtuvat matkalaukun toiseen puoliskoon. Kengät toiselle puolelle ja lentolaukku, jonka voi sitten takaisintulomatkalla ottaa koneeseen, jos on shopannut tuliaisia.Hamam-pyyhkeet ovat käteviä.Meikit.Kippis lomalle!
Eilen oli onnellinen, tunteikas päivä. Poikani pääsi ylioppilaaksi. Ylioppilasjuhlat ovat ehkä juhlista hienoimpia: siinä juhlitaan nuoruutta, työn tuloksia ja samalla myös siirtymäriittiä – monilla on lukion jälkeen lähtö armeijaan tai muualle opiskelemaan. Ja vaikka opiskelupaikka löytyisikin niin läheltä lapsuudenkotia, ettei vielä tarvitse lentää pesästä, niin valkolakin jälkeen joka tapauksessa alkaa edessä häämöttää itsenäistymisen aika.
Ylioppilasjuhlat ovat merkki siitä, että nuori on tehnyt töitä ja saa juhlia omia aikaansaannoksiaan. Valkolakki on ainakin meidän perheessä täysin nuoren omaa ansiota. Arvosanat ovat itse ansaittuja. Äitinä voin ehkä ajatella, että minun ansiokseni on jäänyt se, että aikoinaan pojan mennessä ekalle luokalle sanoin, että koulu on sitten hänen työnsä – minä voin auttaa, kun pyydetään, mutta en vahdi, en tarkista enkä patista. Lapsi itse asettaa itselleen tavoitteet ja tekee sitten töitä niiden saavuttamiseksi. Jos kaipaa apua, saa pyytää, mutta muuten minä pysyttelen taka-alalla.
Näin se on meillä mennytkin. En halunnut lyyraa, sillä minusta juhla on pojan, ei minun. Sitä paitsi miksi ihmeessä juuri äitille se pitäisi hommata? Eikö isillä ole mitään tekemistä lastensa kasvatuksen kanssa?
Juhlapäivä meni niin kuin koko lapsen nuoruuskin: hujahtamalla. Otin kameran juhliin mukaan, mutta ainoat kuvat taisin ottaa ennen kuin vieraat edes saapuivat.
Vaan eipä hätää, me kävimme onneksi ylioppilaskuvassa jo etukäteen. Maailman ihanin Niki Strbian otti pojasta ja samalla koko perheestä kuvia. Nikin kuvissa on aina tunne mukana. Pidän siitä, ettei hän ota perinteisiä studiopotretteja, joissa kuvattavaa väännellään luonnottomiin asentoihin.
Niki tietää myös kauniit kuvauspaikat. Meille hän ehdotti Malminkartanon hedelmäpuutarhaa, jossa omenapuut olivat täydessä kukassaan.
Täytyy sanoa, että minulta pääsi itku, kun näin Nikin ottamat kuvat. Minusta kuvissa on meidän perhe – jokainen juuri omana itsenään. Minun rakas perheeni.
Juhlapäivän muistot mielessäni.
Susanna
Pakahdun ylpeydestä!Hali.Miljoona omenankukkaa!Mies yritti vältellä kuvaajaa.
Tänä vuonna kevät jäi välistä. Talvesta siirryttiin suoraan kesään, eikä ihan mihin tahansa kesäkeliin, vaan suomalaisittain parhaaseen mahdolliseen.
Olen tänä kesänä syönyt ulkona jo useammin kuin viime kesänä yhteensä. Samoin olen vespaillut jo töihin useammin kuin viime kesänä.
Silti jotenkin minulle kesä alkaa vasta, kun koulujen lomat alkavat. Tänä vuonna suvivirsi kaikuu meidän perheessä viimeistä kertaa. Meillä on perheessä tuore ylioppilas.
Ensi lauantaina taidan tirauttaa siis muutamat kyyneleet, joissa sekoittuu ylpeyttä, iloa ja ihan pikkuriikkisen haikeuttakin.
Aika menee niin nopesti. Vaikka kuinka vetelisi mindfulnessia ja carpe diemiä, niin silti päivät, viikot, vuodet vilahtavat ohi kuin hyperlapse-videot.
Silti minusta tartu hetkeen -sanonta on ihan pöllö. Ei hetkeen tartuta, se kuulostaa siltä, kuin epätoivoinen ihminen yrittäisi saada väkisin pysymään energisen lapsen paikoillaan. Hetkeen ei tartuta, sitä hellitään ja pidetään kämmenellä ihastellen sen kauneutta. Sitten sen hetken annetaan mennä ja uusien hetkien tulla.
Susanna
Omenankukat ovat ihania!Pojan ylioppilaskuvat otettiin Malminkartanon hedelmäpuutarhassa. Uskomaton mesta.
Syntymäpäiväsankareille toivotetaan usein hyvää merkkipäivää. Mitähän sekin tarkoittaa? Mikä merkki se oikein on? Merkki laadusta? Uimamerkki – no joo, tavallaanhan sitä on yhden uintikisan voittanut, kun on tähän maailmaan syntynyt? Muu vaara -merkki?
Joka tapauksessa meikäläinen sai tänään taas uuden merkin rintapieleensä! Hyvä mä!
Syntymäpäiväjuhlat ovat sattuneesta syystä olleet aina vähän niin kuin vappuetkot. Pohjalaiset juhlivat häitäkin kolme päivää, niin miksei sitten syntymäpäiviä?
Sää ei ollut häävi, mutta en antanut sen häiritä. Mies vei minut syömään sekä eilen että tänään (tietää, mitä arvostan). Kävimme Plantagenissa shoppailemassa kesää terassille.
Liila näemmä vetosi tällä kertaa. Ei ole ollut koskaan mun värini, mutta ehkä sekin on jotain kyspyttelyn tulosta. Seuraavaksi leopradikuosia? Eikun siitähän mä olen pieninä pintoina tykännyt aiemminkin.
Kivaa ja kuplivaa vappua kaikille!
Susanna
Orvokkeja alkukesän iloksi.Voi olla, että näiden nyppimiseen menee hermo…Sadesäällä on hyvä päästää kissat ulos, kun eivät lähde minnekään.Roseeviini kuuluu kesään. Julistamme siis kesän alkaneeksi.Farangin perhemeäkuorista rapua. Viime kesänä tuli Thaikkulassa syötyä sitä paljonkin, oli edelleen hyvää.Farangin klassikkoannos: karamellisoitu possu.Testattiin Ompun japanilainen.
Mulla on pääsiäisen osalta kaksi vaikeutta. Ensimmäinen on se, että kirjoitan sen väärin. Näppäimistöllä sormeni tekevät siitä väkisin pääsisäisen. Valehtelematta tästäkin otsikosta tuli ensin pääsisäinen.
Toinen ongelma liittyy siihen, etten yleensä muista, milloin niitä karkkeja pitää
En ole erityisesti keltaisen ystävä, joten minun pääsiäisvärini ovat söpöjä.Tulppaaneja, totta kai!Nam.Pääsiäisvärejä myös neuleprojektissa.Tavoitteena oli saada tämä valmiiksi maaliskuussa. Tekee aika tiukkaa, sillä päättely on niin työlästä.
varata virpojia varten. Ongelma liittyy siihen, että olen kotoisin Pohjanmaalta ja siellä ovikellot soivat eri päivänä kuin täällä etelässä. Pohjanmaalla virpojia kutsutaan trulleiksi, he ovat pikkunoitia ja ilmestyvät keräämään karkkia lankalauantaina, eli pääsisäisviikonloppuna. Täällä etelässä puolestaan ovikellot soivat jo palmusunnuntaina, eli pohjalaisnäkökulmasta aivan liian aikaisin…
Olen kuullut, että tämä pääkaupunkiseudulla vallitseva tapa on sekoitus sekä läntisestä että itäisestä perinteestä. Läntisessä perinteessä, eli tässä trullittelussa noidat liikkuvat tosiaan pääsiäislauantaina ja he keräävät karkkipalkkansa saman tien. Itäisessä perinteessä, ainakin alunperin, kierrettiin ovelta ovella virpomassa palmusunnuntaina, mutta palkka haettiin sitten vasta pääsisäisenä. Nykyisin ainakin pääkaupunkiseudulla yleistyvä tapa on siis yhdistelmä molempia, palmusunnuntaina virvotaan, mutta palkka otetaan heti. Heti, kaikki, mulle nyt – tapa siis on kahden kulttuurin fuusio.
Hyvää pääsiäistä kaikille, nyt voitte laskea, montako kertaa kirjoitin pääsiäisen väärin!
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit