Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Eilen oli onnellinen, tunteikas päivä. Poikani pääsi ylioppilaaksi. Ylioppilasjuhlat ovat ehkä juhlista hienoimpia: siinä juhlitaan nuoruutta, työn tuloksia ja samalla myös siirtymäriittiä – monilla on lukion jälkeen lähtö armeijaan tai muualle opiskelemaan. Ja vaikka opiskelupaikka löytyisikin niin läheltä lapsuudenkotia, ettei vielä tarvitse lentää pesästä, niin valkolakin jälkeen joka tapauksessa alkaa edessä häämöttää itsenäistymisen aika.

Ylioppilasjuhlat ovat merkki siitä, että nuori on tehnyt töitä ja saa juhlia omia aikaansaannoksiaan. Valkolakki on ainakin meidän perheessä täysin nuoren omaa ansiota. Arvosanat ovat itse ansaittuja. Äitinä voin ehkä ajatella, että minun ansiokseni on jäänyt se, että aikoinaan pojan mennessä ekalle luokalle sanoin, että koulu on sitten hänen työnsä – minä voin auttaa, kun pyydetään, mutta en vahdi, en tarkista enkä patista. Lapsi itse asettaa itselleen tavoitteet ja tekee sitten töitä niiden saavuttamiseksi. Jos kaipaa apua, saa pyytää, mutta muuten minä pysyttelen taka-alalla.

Näin se on meillä mennytkin. En halunnut lyyraa, sillä minusta juhla on pojan, ei minun. Sitä paitsi miksi ihmeessä juuri äitille se pitäisi hommata? Eikö isillä ole mitään tekemistä lastensa kasvatuksen kanssa?

Juhlapäivä meni niin kuin koko lapsen nuoruuskin: hujahtamalla. Otin kameran juhliin mukaan, mutta ainoat kuvat taisin ottaa ennen kuin vieraat edes saapuivat.

Vaan eipä hätää, me kävimme onneksi ylioppilaskuvassa jo etukäteen. Maailman ihanin Niki Strbian otti pojasta ja samalla  koko perheestä kuvia. Nikin kuvissa on aina tunne mukana. Pidän siitä, ettei hän ota perinteisiä studiopotretteja, joissa kuvattavaa väännellään luonnottomiin asentoihin.

Niki tietää myös kauniit kuvauspaikat. Meille hän ehdotti Malminkartanon hedelmäpuutarhaa, jossa omenapuut olivat täydessä kukassaan.

Täytyy sanoa, että minulta pääsi itku, kun näin Nikin ottamat kuvat. Minusta kuvissa on meidän perhe – jokainen juuri omana itsenään. Minun rakas perheeni.

Juhlapäivän muistot mielessäni.

Susanna

Arttu yo-kuvaus-11

Pakahdun ylpeydestä!

Arttu yo-kuvaus-13

Hali.

Arttu yo-kuvaus-21

Miljoona omenankukkaa!

Arttu yo-kuvaus-37

Mies yritti vältellä kuvaajaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: