Mä olen joskus sanonut, että keski-ikäisen naisen pahin tyylimoka on se, että jumahtaa oman nuoruutensa tyyliin. No, se ei meikäläisen kohdalla päde ainakaan hiuksiin. Mulla on ollut elämässäni pitkät hiukset, puolipitkät hiukset, lyhyet hiukset ja tosi lyhyet hiukset. Kiharat hiukset (!) ja suorat hiukset. Tummanruskeat, punaiset, vaaleat, raidalliset ja omat, eli sellaiset punertavan rusehtavat hiukset. Ja kaikkien näiden yhdistelmiä ja moneen otteeseen. Ystäväni sanoo, ettei minut nähdessään voi koskaan olla varma, minkä näköisenä sillä kertaa marssin tapaamiseen. Vaikka menisin kampaajalle vain ”tasoittamaan latvoja”, saatan marssia sieltä uusitussa lookissa ulos. Koskaan ei voi tietää, milloin uudistusmishinku iskee.
Mulla oli pitkähköt hiukset (sai ponnarille) noin parin vuoden ajan. Mies ehti ainakin vuoden ajan ehdotella mulle lyhyiden leikkaamista ennen kuin lämpenin taas asialle. No, ennen joulua se uudistumishinku sitten iski. Varasin kampaajalle ajan ja pitkistä tuli ns. pitkä pixie. Oman värin pidin. Mutta aika nopeasti totesin, että uusi malli vaati myös uutta väriä. Ja sitten kampaajalle blondaamaan. Lopputulokseen olin tyytyväinen (yllättävänkin, sillä en ollut koskaan aiemmin ollut niin blondi. Tuntui kuitenkin vähän vieraalta. Niinpä taas huomasin plaraavani Pinterestistä inspiskuvia.
Ja tällä viikolla sitten marssin kampaajalleni A-studio Kampaamoon uuden ehdotuksen kanssa: voisinko olla strawberry blonde? En tiedä, onko suomen kielessä hyvää sanaa tälle värille? Tämän on niin kuin vaaleanpunainen, mutta ei siis oikeasti vaaleanpunainen, vaan sellaisen punatukan vaaleampi ja viileämpi versio. Siis olen vaalea ja viileä punapää!
Ou jee. Nyt tuntuu heti omalta. Peilistä katson minä. Uusi minä. Pitänee päivittää blogin omakuvakin pikkuhiljaa…
Hyvää ystävänpäivää!
Susanna
A-Studio Kampaamossa. Tästä se lähtee!Nooo, mitäs sanotte?Mansikkablondi.Teini-ikäinen hyväksyi hiukset, suostui ottamaan kuvankin.
Keski-ikäisenä alkaa tuntea kropassaan kaiken sen, mitä tekee tai jättää tekemättä. Olipa kyse syömisestä, juomisesta, liikkumisesta tai nukkumisesta, niin kosto on hyvin nopea. Eikä se jää huomaamatta.
Olen liikkunut aina, joten olen voinut kuvitella pitäneeni itsestäni huolta. Paitsi, että kehonhuolto on kyllä jäänyt aivan liian vähiin. HeiaHeia kertoi, että venyttelin kokonaiset kolme kertaa viime vuonna (toki jonkinlaiset pikaiset tein ainakin juoksulenkkien päälle). Hierojalla kävin muutamia kertoja, silloin kun jo kolotti.
Niinpä uudenvuodenlupaukseni on ollut lisätä nimenomaan kehonhuoltoa. Kymmenen minuuttia venyttelyä joka viikko ja kerran kuukaudessa jokin perusteellisempi setti: hieronta, streching-tunti tai vastaava. Helmikuu on puolessa, ja ainakin toistaiseksi olen pitänyt lupaukseni!
Minun tavoitteeni ovat todella pieniä. Mä en usko isoihin elämäntapamuutoksiin. Isot muutokset syntyvät pienistä asioista. Pieni asia on helppo tehdä. Pieni asia ei vaadi aikaa. Pieni asia ei tunnu pahalta. Ja pienestä asiasta tulee tapa. Ja kun siitä tulee tapa, voi tavoitetta sitten nostaa.
Enää tavoitteena ei ole spagaati. Tavoitteena on se, että pystyn pelaamaan tennistä ilman liikerajoitteita. Se, ettei aamuisin sattuisi kymmenenkään vuoden päästä.
Huolehtikaa itsestänne!
Susanna
Luonnonkauheana juoksulenkin jälkeen. Rulla rangan alle ja pötköttelemään. Rankani kaipaa vähän taivuttelua.
Ainoa venytys, joka on mulle helppo.
Kissat ovat hyvä muistutus siitä, että notkeus vaatii säännöllistä venyttelyä.
Kyllä on mahtavaa olla keski-ikäinen ja pian viisikymppinen! Poika täysi-ikäistyy kohta, joten kohta se roudailee mua harrastuksiin. Ruuhkavuodet ovat ohi.
Jos totta puhutaan, mä en ole koskaan kokenut elämääni erityisen rankaksi, en edes silloin, kun poika oli pienempi ja työpäivän päälle alkoi harrastusilta. Osasyynä on varmaan se, että poika on ollut aika helppo tapaus (=itsepähän kasvatin, hyvä mä). Toinen syy on tietysti se, että mulla on ollut tukena sekä avomies että ex. Kolmas syy on ehkä se, että yhden lapsen kanssa vaan on helpompaa.
Neljäs ja ehkä tärkein syy on se, että mä olen kokenut halunneeni itse elämääni asioita. Valittamisen sijaan olen kokenut suurta kiitollisuutta. Ihmiset paasaavat omasta ajasta. Mitä ihmettä se oma aika on? Mä olen itse halunnut lapsen, se on ollut oma valinta. Mä olen itse halunnut kiinnostavan työn, joten sekin on oma valinta. Mä olen itse halunnut harrastaa ja olen kannustanut lastakin harrastamaan, joten ihan oma valinta sekin. Mun elämäni on siis ollut sitä kuuluisaa omaa aikaa aamusta iltaan.
Vaikka en ole kokenut elämääni kauhean rankaksi missään vaiheessa, on se sivullisista saattanut vaikuttaa siltä. Minulta on kyselty, miten jaksan tehdä kaikkea. Miten ehdin tehdä kaikkea, mitä haluan?
No, tässä vinkit ruuhkavuosiin:
1. Nuku. Minä olen aina nukkunut hyvin ja paljon. Ihminen jaksaa paljon enemmän, kun nukkuu. Moni tekee kotitöitä iltamyöhään tai harrastaa sarjojen katsomista pikkutunneille, koska kuvittelee, että siten ehtii enenmmän. Ei ehdi. Väsynyt ihminen toimii kuin hidastetussa filmissä. Tunteja voi saada päivään enemmän, muttei tehoja.
2. Hyödynnä luppoaika omiin harrastuksiin. Moni valittaa, että lasten harrastusroudausten vuoksi ei itse ehdi harrastaa mitään. Höpöhöpö. Kun poika kävi rumputunneilla, minä kävin viereisellä kuntosalilla. Kun hän pelasi säbää, minä neuloin kentän laidalla. Kun hän oli yleisurheilukerhossa, kävin itse sillä aikaa lenkillä.
3. Hyödynnä luppoaika sosiaalisten myös suhteiden ylläpitoon. On selvää, ettei lasten kanssa ehdi nähdä ystäviään niin usein kuin nuorempana. Moni tekee sen virheen, että pistää ystävät kokonaan jäähylle moneksi vuodeksi. Voi olla, että suhde säilyy freshinä, kun se on jääkaapissa vuosia. Mutta voipi olla, ettei säily. Minä olen soitellut ystävilleni lähes viikoittain. Iltapäivällä työmatkan aikana. Lapsen harrastusten aikana. Olen whatsappaillut, mesetellyt ja osallistunut Facebookin kautta. Olen tavannutkin säännöllisesti: kutsunut kylään ystäväperheitä ja viettänyt naisviikonloppuja. Mies pärjää kyllä lapsen kanssa viikonlopun ajan, uskokaa pois.
4. Laske rimaa. Ihminen voi helposti uuvuttaa itsensä suorittamalla täydellistä elämää. Media ja sosiaalinen media puskevat silmiimme ihmisiä, joiden elämä näyttää täydelliseltä. He nykertävät trendiruokia ja valmistavat kaiken itse. Heidän kotinsa on aina siisti ja täydellisesti sisustettu. He viettävät miehen kanssa treffi-iltoja joka perjantai. He ovat sosiaalisesti superaktiivisia. Tekevät 10-tuntisia työpäiviä. Aloittavat joka aamun lenkillä tai joogassa. Lukevat kirjan viikossa. Kyllä, ihmiset tekevät noita kaikkia asioita – mutta ei yksi ja sama ihminen. Valitse siis ne asiat, jotka ovat sinulle ja perheellesi tärkeitä ja laske muissa asioissa rimaa. Jos et voi laskea rimaa, niin pyydä apua ja ulkoista. Itse esimerkiksi käytin siivoojaa monen vuoden ajan, sillä arvostan siisteyttä, mutta siinä kohtaa elämääni käytin neljä tuntia viikossa mielummin johonkin muuhun.
5. Nauti elämän väliaikaisuudesta. Pikkulapsiaika menee nopeasti. Sen sijaan, että keskittyisit sen elämänvaiheen rankkuuteen, nauti sen iloista. Tee lasten kanssa asioita, joista itsekin tykkäät. Jos tykkäät liikkua heidän kanssaan, niin menkää hiihtämään, uimaan, metsään kävelylle. Jos tykkäät askarrella, niin väkerrelkää joulukortteja tai käsinukkeja. Löydä ne asiat, jotka tuottavat iloa sinulla ja lapsillesi. Kukaan ei voi olla koko ajan läsnä lapsilleen (joo, äiti saa somettaa joskus). Mutta ole läsnä joka päivä riittävästi. Ne hetket saunassa kesusteluineen tai ruokapöydän ääressä ovat niitä, jotka muistat itsekin, kun lapsesta näkyvät vain auton perävalot.
Elämästä nautiskellen,
Susanna
Koira söi edelliset tossut. By Pia’sista löytyivät nämä Otzit.Osta itsellesi kukkia!Pojalle 18-vuotislahjaksi.
Viime vuosina on puhuttu paljon downshiftaamisesta. Ei ole mun juttu. Tykkään työstäni ja se antaa mulle energiaa. Viime aikojen hygge-trendi iskee jo paljon paremmin. Hyggeily on sitä, että on mukava tunnelma, vaikka moni ymmärtääkin hyggeilyn sohvan nurkkaan käpertymisenä.
Hyggeilyn perään iski lagom. Lagomissa elämä on tasapainossa: sopivasti kiirettä ja sohvannurkkaa. Kuulostaa oikein hyvältä. Ja totta kai suomalaisetkin haluavat hämmentää tätä elämäntapatrendeilyä sisuilullaan.
Minä lanseeraan nyt kuitenkin uuden trendin: susailun. Siinä rentoudutaan niin maan perkuleesti. Tehdään ensin lista asioista, joita tehdään ja ollaan tekemättä. Ja sitten suoritetaan rentoilua oikein urakalla.
Tämä viikonloppu on ollut susailun huipentuma. Aloitin heti perjantaina, kun töistä pääsin (muuten ei ehdi tarpeeksi susailla ja voi iskeä stressi). Hain ensimmäisenä uudet rillini. Sitten suuntasin Ateneumiin suorittamaan kulttuuria Amadeo Modiglianin näyttelyn muodossa, se on vielä siellä 5.2. asti, kannattaa käydä vilkaisemassa, sillä Modiglianin pitkäkaulaiset naiset ovat hienoja. Sieltä suuntasimme Keskuskadulle vastaanottamaan kiinalaista uutta vuotta, kukkokiekuu vaan. Ja minuuttiaikataulun puitteissa haimme myös korjattavana olleen takkini ompelijalta.
Lauantaiaamuna minulla oli kello herättämässä, sillä piti vähän susailla ennen tennistuntia. Susailu tarkoitti tässä tapauksessa vähän bujoilua, neulomista ja pyykinpesua. Tennistunnin jälkeen ajattelin mennä vielä kävelylle, mutta mies pesi autoja ja taivas pesi maastoa, joten skippasin. Pitkä miinunmerkki viikonlopun susailuun. En ota tavaksi.
Illalla pistimme lammaspadan uuniin ja avasimme säästössä olleen Amarone-pullon. Nannaa.
Susailu jatkuu tänään juoksulenkin, käsitöiden ja Australian avointen parissa. Tänään susailulista on lyhyt, joten aion keskittyä täydelliseen suoritukseen.
Rentoa sunnuntaita!
Susanna
Amarone – amore!
Modigliani vielä muutaman päivän ajan Ateneumissa.
Rakastan matkustelua. Vietämme kaikki lomat reissussa, yleensä ulkomailla, sillä matkustelun lisäksi rakastan myös lämmintä. Matkat ovat tulleet mukanamme myös kotiimme. Vaikka sisustus on muuten aika lailla skandinaavinen, on siellä täällä viitteitä matkoihimme. Ei liikaa, sillä en halua, että meillä näyttää matkamuistomyymälältä.
Meillä on aina vähintään yksi reissu buukattuna. Juuri tällä hetkellä niitä on neljä odottamassa. Varsinaiset kesälomareissut siihen sitten vielä päälle, mutta ne ovat vielä suunnitteluvaiheessa. Listalla ovat toistaiseksi ainakin Dubrovnik, Mallorca, Italia, Malta, Azorit, Thaimaa, Malesia ja Bali. Voi olla, että lopulta päädymme ihan jonnekin muualle, kun loistava lentotarjous osuu kohdalle. Mutta tämä haaveilu ja suunnittelu on kuitenkin olennainen osa matkan viehätystä.
Nyt onkin sopiva aika suunnitella reissuja, sillä tänään päättyvien Matkamessujen aikaan on yleensä hyviä tarjouksia.
Minne sitä seuraavaksi lähtisi?
Matkakuumeisin terveisin,
Susanna
Hattu ja turkoosi meri, eikun seinä.Gambian tuliaisia.Mies askarteli Singaporen China Townista ostetuista lyhdyistä minulle pöytävalot.Lohikäärmetaulu Singaporen matkakuvasta.Florida ja St. Paul de Vence.
Mä en ole mikään virkkaaja. Kouluaikoina virkkasin pakolliset ketjusilmukat ja pitsiliinan, josta tuli muotonsa ansiosta sipulipussi. Virkkaamaan opettelin uudestaan pari vuotta sitten. Mummoruuduista syntyi laukku. Nytkin minulla on pari laukkua tekeillä, mutta mitään isompaa en ole vielä saanut virkaten aikaiseksi ennen tätä Kalastajan vaimon virkattua reikaneuletta.
Minä tein siitä kuitenkin slipoverin, sillä noita pitkähihaisia neuleita on tullut tehtyä. Lisäksi ajattelin, että liiville voisi olla käyttöä myös kesäisin, vähän sellaisena viileiden kesäiltojen lämmikkeenä. Lisäksi muunsin kaulusta vähän.
Ohjeen lankoja en löytänyt mieluisan värisenä, joten oma neuleeni syntyi Dropisin Alpacasta ja Dropisin Alpaca Silkistä, tuplalangalla.
Neule on ihan superhelppo ja nopea, omani valmistui alle kuukaudessa, vaikka en pitänyt mitään kiirettä. Jos osaat neuloa joustinneuletta ja virkata ketjusilmukoita, niin tämä työ onnistuu!
Tarkkasilmäiset huomaavat kuvasta ehkä myös sen, että olen käynyt kampaajalla. Kuukausi sitten miehen ollessa työmatkalla lähetin hänelle kuvan, jossa oli kasa hiuksia kampaamon lattialla. Vastausviesti kuului : Jess! Tällä viikolla kävin myös raidoittamassa hiukseni. Hiuksissani on ollut oma väri varmaan kohta kolmen vuoden ajan. Lyhyt malli kaipasi minusta kuitenkin jotain… Niinpä annoin sisäisen blondiuteni pukata pintaan. Jos et voi peittää sitä, korosta sitä. 🙂
Bloggasin jo aiemmin siitä, että olen listaihminen (täällä). Järjestelen elämääni tekemällä listoja, minusta se on hauskaa ja hyödyllistä. Törmäsin viime torstaina KonMarin Facebook-keskusteluissa listojen tekemiseen ja omien visioiden hahmottamiseen bullet journalin avulla. Pakkohan minun oli siltä istumalta mennä Pinterestiin katsoakseni, mitä ihmettä on bullet journal tai bujo, kuten alan harrastajat sitä kutsuvat.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä!
Lyhyesti sanottuna bullet journalissa yhdistetään kalenteri, listat ja erilaiset elämäntavoitteet yksiin kansiin. Todellakin, oikeasti kansiin, eikä mihinkään sovellukseen. Varmaan samaa tarkoitusta varten löytyy sovelluksiakin, tai ainakin excel, mutta bujoilussa yksi homman viehätys on nimenomaan siinä, että siinä tehdään käsillä. Bujoiluun voi siis yhdistää listojen lisäksi erilaista värkkäilyä ja visuaalista suunnittelua.
Tämä on niin mun juttu!
Bujoa voi pitää myös minimalistisesti, ilman koristelua, mutta meikäläiseen kolahti nimenomaan tämä listojen pitämisen visuaalinen puoli. Nyt tuntuu ihan typerältä, että olen tehnyt listoja kännykkään, koneelle ja ruutovihkoon ihan rumasti. Miksen ole ennen tajunnut, että listoista voi tehdä taidetta? Kyllä listat ansaitsevat tulla arvostetuksi!
Olin perjantaina Tampereella moikkailemassa kavereitani, ja raukkaparat saivat nyt juosta ympäri kaupunkia minun kanssani, kun mun oli pakko saada bujo-kirja. No, siinä samalla oli hyvä yrittää käännyttää heitäkin bujoiluun.
Selkeästi tämä on nyt trendiharrastus, sillä sopivia värkkejä löytyi muun muassa Tigerista. Mutta bujoilu-keskusteluita seuranneena (kiitos junan netti!) tiesin, että Leuchtturmin muistikirja on ”the kirja” tätä varten, mieluiten pisteellisenä versioina. Ostin Tampereen Stockan viimeisen kappaleen, kuulemma menevät kuin kuumille kiville juuri nyt.
Eilen vietin puoli päivää askarrellen omaa bujoani.
Tähän mennessä olen ehtinyt:
– aloittaa sisällysluettelon
– tehdä vuoden 2017 unelmasivun (aloitussivuni)
– liikuntatavoitteeni
– käsityötavoitteeni
– kirjahaasteen
– tammikuun sivun: kalenteri + tavoiteet + tehtävälista. Koska pidän joka tapauksessa kalenterini sähköisenä, en jaksa panostaa kauheasti tuohon kalenteripuoleen. Minulle riittää pieni kuukausikalenteri.
Seuraavaksi teen täksi vuodeksi toivelistan vaatehankinnoista ja kasaan blogi-ideoita.
Tyytyväisin olen käsityöaukeamaani, jonka tein eilen viimeisenä. Tässä huomaa, kuinka tottumaton sitä on käsilläkirjoittamiseen nykyään. Selvästi kauniin tekstin tuottaminen vaatii vähän harjoitusta.
Hauskaa hommassa on se, että tekemistä riittää koko vuodeksi. Listoja voi tehdä lisää vaikka kuinka paljon, myös kalenterikuukaudet voivat olla erilaisia. Matkan varrella näkee, mikä itselle toimii parhaiten. Ja oppii ehkä myös tekstaamaan nätisti.
Pinterest on pullollaan inspiraatiota ja blogeja ja bloggauksiakin aiheesta löytyy, esimerkiksi täältä:
Lukuhaaste: tavoitteena kirja kuukaudessa.Tähän sain inspiksen Pinterestistä.Tammikuun hommia.Vuoden tärkeitä.The bujo-kirja.350 kilsaa juoksua.Pisteet ovat kätevät.Tämä on toistaiseksi nätein.
Minä olen joka vuosi tehnyt uudenvuodenlupauksia. Ja olen kohtuullisen hyvin myös pystynyt lupaukseni pitämään. Olen muun muassa vähentänyt punaisen lihan ja karkkien syömistä ja liikkunut ulkona enemmän. Yleensä lupaukseni ovatkin liittyneen nimenomaan oman hyvän olon parantamiseen. Mutta vain liikkumisen ja syömisen (tai syömättä jättämisen) muodossa.
Koska oma hyvä olo on muutakin kuin syömistä ja liikkumista, ajattelin tänä vuonna ottaa lupauksiini myös aivan uusia ulottuvuuksia: henkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Kokonaisvaltaisempaa otetta keski-ikäistymisen haittojen torjumiseen siis.
Ohessa siis hyvinvoinnin neljään peruskiveen muuratut lupaukseni.
Vierivä kivi
Liikuntaa harrastan kohtuullisen paljon jo nyt. Viime vuonna HeiaHeian mukaan liikuin yhteensä 287 tuntia. Enimmäkseen liikun 4-5 tuntia viikossa, mikä on ihan hyvä saldo. Sitä en pyri lisäämäänkään. Mutta sen sijaan pyrin nyt pitämään liikuntabreikit mahdollisimman vähissä ja lyhyinä. Ja sehän onnistuu, kun on terveenä ja välttyy rasitusvammoilta. Tänä vuonna siis pyrin lisäämään kehonhuoltoa: Suomenojan urheiluhierojat saavat nähdä minua siis useammin ja lupaan myös venytellä itse enemmän. Sen en ei pitäisi olla vaikeaa, sillä HeiaHeian mukaan olen venytellyt viime vuonna kolme kertaa. Hups.
Täytyy syödä (hyvin), että jaksaa
Syöminen on toinen lempiharrastukseni. Sitä en siis aio lopettaa. Haluan syödä hyvin ja säännöllisesti, ja hyvin syömällä tarkoitan sitä, että syön hyvää ruokaa ja syön myös ruokaa, joka tekee minulle hyvää. Jatkan siis sillä linjalla, että punaista lihaa syön harvakseltaan. Karkin syömisen voisin lopettaa kokonaan. Katsotaan, kuinka käy.
Ruokaan liitty myös aivan uusi lupaus: yritän tehdä ruokaa uudella reseptillä vähintään kerran kuussa, niin helposti sitä jumahtaa tekemään samoja vanhoja juttuja. Vinkkejä hyvistä ruokablogeista siis otetaan vastaan!
Mieli virkeäksi
Ja sitten se henkinen hyvinvointi. Lukeminen on viime vuoden aikana jäänyt surkean vähälle. Lukupiiriharrastukseni piti sitä virkeänä monen vuoden ajan, mutta lukupiirin lopahdettua olen laiskistunut. Minimitavoitteena on kirja kuukaudessa.
Jatkan myös aktiivista käsityöharrastusta, mutta yritän tänä vuonna tehdä jotain lahjaksikin. Poika toivoi islantilaisneuletta. Sellainen siis ainakin tekeille.
Uusin myös museokortin. Keski-ikäiset naiset ovat kulttuurin ja museoiden kantava voima, yritän siis käyttäytyä ikäni edellyttämällä tavalla.
Sosiaalinen media ja elämä
En todellakaan aio tehdä somelakkoa. Ehei. Aion ottaa puhelimen lomillekin mukaan ja olla some-aktiivinen niin kuin tähänkin saakka. Mutta aion myös lisätä ystävien livetapaamisia ja kilautteluja kavereille.
Minusta lupaukseni kuulostavat siltä, että minulle tulee kiva vuosi!
Susanna
Tuo kirjoneule valmistuu tänä vuonna.Tämä lankakori tyhjenee tänä vuonna.Luonnonvalkoinen neule valmistuu tänä vuonna.Tämähän on ihan kohta valmis.
Olin reilu viikko sitten polkujuoksemassa, ja meikäläiselle vähän turhan pitkän lenkin jälkeen flunssa on ollut tuloillaan. Ihan kokonaan se ole kuitenkaan vienyt petiin, mutta on vienyt kuitenkin puhtia pois. Eilen taisi olla vähän lämpöäkin, joten otan nyt kerrankin viikonloppuna iisisti.
Tennistunnin sijaan lähdin miehen kanssa leppoisalle, pitkälle kävelylle, kun kerran aurinkokin paistoi. Nyt on se aika vuodesta, jolloin liikkeelle pitää lähteä mielellään heti aamupäivästä, jotta saa valoisasta ajasta ilon irti.
Minä käyn aurinkoenergialla. Talvella jaksan lähteä juoksulenkille vain, jos saan seuraa. Salille vääntäytyminen sen sijaan tuntuu aivan suunnattomalta ponnistukselta. Tenniksestä tykkään niin paljon, että se kyllä menee kaamoksessakin, vaikka hauskempaahan sekin on kesällä ulkokentällä. Talvella parasta ovat kävelylenkit ja hiihtäminen, jos lunta on riittävästi.
Tämän päivän pikkupakkanen, aurinko, raitis ilma ja lenkki hyvässä seurassa tekivät kyllä hyvää. Sain punaiset posket eikä olokaan ole enää läheskään niin flunssainen.
Säätiedotus näyttää pariksi viikoksi mukavaa säätä, tosin sitä lunta ei ole tiedossa tänne Etelä-Suomeen. Aurinko sen sijaan saattaa pilkahdella. Menkää ihmiset keräämään aurinkoenergiaa!
Vietimme miehen kanssa pidennetyn viikonlopun Dublinissa ja sen lähiympäristössä. Dublin sopii mainiosti viikonloppukohteeksi, sillä ripeäjalkaiset kiertävät paikan tärkeimmät nähtävyydet päivässä, vähintään parissa. Sen jälkeen voikin suunnata lähiseudulle, sillä tunnin ajomatkan päässä kaupungista on paljon nähtävää.
Tämä oli minulle toinen Dublinin reissu, joten osa nähtävyyksistä oli tullut nähtyä. Mies on puolestaan reissanut Irlannissa työn puolesta, joten hänellä nähtävyydet ovat jääneet lentokenttään ja neukkareihin. Mutta se hyöty hänen reissustaan oli, että hän on ajanut aiemminkin autoa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Liikenneympyrän kiertäminen väärään suuntaan on niin väärin!
Ja meidän molempien reissuista oli se hyöty, että osasimme varautua sään suhteen. Mitä siitä nyt voi sanoa: Irlannissa on kaikenlaista säätä, kaikenlaista säätä yhden tunnin aikana. Enimmäkseen tarkeni ilman sormikkaita. Paikalliset vetävät ilmeisesti sitä sisäistä villapaitaa vähän enemmänkin, sillä osa tallusteli collegepaidoissa ja muutama hurja sortseissa.
Noh, jos sään unohtaa, niin Irlantihan on vallan hurmaava matkailukohde. Irlantilaiset ovat rentoa porukkaa, niinpä siellä on rentoa lomailla.
Vinkkinä Irlantiin menijöille: kannattaa perinteisten hotellien lisäksi katsella kartanotyyppisiä majoituksia. Me yövyimme ensin kaksi yötä Dublinin keskustassa ja sen jälkeen Killashee House -nimisessä mestassa, joka oli puitteiltaan kuin Downton Abbey. Näin sesongin ulkopuolella hintakin oli edullinen ja aamiaisella olimme kuin lordi ja lady konsanaan, sillä olimme valtavan ruokasalin ainoat asiakkaat, vain palveluskunta hääri apunamme.
Irlantiin täytyy ehdottomasti vielä palata, etenkin länsirannikko kiinnostaa. Ja kenties patikointi. Täytyy selvitellä siis, mikä olisi paras mahdollinen kuukausi ulkoilmaelämään siellä, tai Irlannin tapauksessa, milloin on se paras mahdollinen viikko… tai tunti.
Ohessa tärpit:
Dublin: Trinity College, erityisesti sen kirjasto ja Book of Kells Viskimuseo (tykkään enemmän savuisista skottiviskeistä, mutta tarina oli hyvä ja sisäänpääsyyn sisältyvät maistiaiset lämmittivät) Guinness Storehouse -vierailu, oli ruuhkainen, mutta tämän tuoreemmaksi ei Guinness muutu. Itse join elämäni ekan Guinnessin ja tilasin seuraavana päivänä toisen.
Noin tunnin ajamatkan sisällä: Powerscourtin kartano (näin jo edellisellä kerralla) on upea. Nyt kävimme ihmettelemässä Powerscourtin vesiputousta. Glendalough – patikointireittejä ja keskiaikaisen luostarin rauniot. Glendaloughista voi ajaa vuorten yli huikeita maisemia katsellen, jos vaan pää kestää kapeaakin kapeammilla teillä… Kildare outlet mall Trimin linna, täällä on kuvattu Braveheartiakin Howth, Dublinin kyljessä sijaitseva viehättävä kalastajakylä ja kuuluisien asuinpaikka. Tänne kannattaa mennä syömään, jos pitää merenelävistä.
Maa, jossa on punapäitä ja villapaitoja ei voi olla ikävä!
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit