Viime vuosina on puhuttu paljon downshiftaamisesta. Ei ole mun juttu. Tykkään työstäni ja se antaa mulle energiaa. Viime aikojen hygge-trendi iskee jo paljon paremmin. Hyggeily on sitä, että on mukava tunnelma, vaikka moni ymmärtääkin hyggeilyn sohvan nurkkaan käpertymisenä.
Hyggeilyn perään iski lagom. Lagomissa elämä on tasapainossa: sopivasti kiirettä ja sohvannurkkaa. Kuulostaa oikein hyvältä. Ja totta kai suomalaisetkin haluavat hämmentää tätä elämäntapatrendeilyä sisuilullaan.
Minä lanseeraan nyt kuitenkin uuden trendin: susailun. Siinä rentoudutaan niin maan perkuleesti. Tehdään ensin lista asioista, joita tehdään ja ollaan tekemättä. Ja sitten suoritetaan rentoilua oikein urakalla.
Tämä viikonloppu on ollut susailun huipentuma. Aloitin heti perjantaina, kun töistä pääsin (muuten ei ehdi tarpeeksi susailla ja voi iskeä stressi). Hain ensimmäisenä uudet rillini. Sitten suuntasin Ateneumiin suorittamaan kulttuuria Amadeo Modiglianin näyttelyn muodossa, se on vielä siellä 5.2. asti, kannattaa käydä vilkaisemassa, sillä Modiglianin pitkäkaulaiset naiset ovat hienoja. Sieltä suuntasimme Keskuskadulle vastaanottamaan kiinalaista uutta vuotta, kukkokiekuu vaan. Ja minuuttiaikataulun puitteissa haimme myös korjattavana olleen takkini ompelijalta.
Lauantaiaamuna minulla oli kello herättämässä, sillä piti vähän susailla ennen tennistuntia. Susailu tarkoitti tässä tapauksessa vähän bujoilua, neulomista ja pyykinpesua. Tennistunnin jälkeen ajattelin mennä vielä kävelylle, mutta mies pesi autoja ja taivas pesi maastoa, joten skippasin. Pitkä miinunmerkki viikonlopun susailuun. En ota tavaksi.
Illalla pistimme lammaspadan uuniin ja avasimme säästössä olleen Amarone-pullon. Nannaa.
Susailu jatkuu tänään juoksulenkin, käsitöiden ja Australian avointen parissa. Tänään susailulista on lyhyt, joten aion keskittyä täydelliseen suoritukseen.
Rentoa sunnuntaita!
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa