Tämä blogaus sai inspiraation taannoin, kun ystäväni oli täällä käymässä. Istuimme rannalla, katselimme merelle, aurinko paistoi. Mutta. Merellä pörräsi pari vesijettiä, jotka pyörivät ja pärisivät siinä edessä suuntaa, ja mielestäni myös mieltä, vailla. Rannan rauha oli kaukana.
Kysyin ystävältäni, olisiko vesijetillä ajaminen hänen mielestään kivaa. Ei kuulemma hänestäkään. Kaikki pörinä ja pärinä vailla määränpäätä oli hänestäkin vain turhaa melua (ja saastetta) maailmaan.
Mietiskelin siinä sitten itsekseni, että ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemme. Joku pitää nimittäin siitä päristelystä niin paljon, että on valmis siitä maksamaankin, kun itse en tekisi sitä, vaikka joku maksaisi. Minulle se ei olisi kiva ja rentouttava lomapäivä, päinvastoin.
Mietiskelin, millainen loma olisi minusta kauhea. Tässä muutamia, jotka tulivat mieleeni.
Läpeensä ohjelmaa täynnä oleva loma, jossa loma on suoritus. Erikoisjoukot, lomaedition. Aamulla ylös, nopea aamiainen, liikkeelle, nähtävyyksiä nähtävyyksien perään, hätäsämpylät jossain huoltoasemalla, että jaksaa taas katsoa seuraavan kirkon, kävellä seuraavalle vesiputoukselle tai katsella joonialaisia pylväitä toinen toisensa perään. Illalla hotellille, pikasuihku ja syömään lähimpään turistijuottolaan, koska pidemmälle ei jaksa. Loma, jonka jälkeen tarvitsee loman.
Läpeensä ohjelmaton loma, jonka ainoa tarkoitus on ruskettua. Hotellialueelta ei poistuta, koska se on vaarallista tai koska kaikki pystysuuntainen liike on pois vaakasuuntaisesta olotilasta ja ruskettumisesta. Loma, jonka ainoa mahdollinen tekeminen olisi joko lukemista, tai vielä todennäköisemmin järjetöntä somen pläräilyä. Maasta näkisi oikeasti vain sen verran kuin matkalla lentokentältä hotellille ja takaisin on mahdollista nähdä.
Kukkaroloma, jossa ihan kaikki tekeminen ja kokeminen on maksullista. Vuokrataan vesijettiä, moottorikelkkaa, mennään huvipuistoon ja vesipuistoon tai osallistutaan koko päivän bussiretkelle. Aina pahempi, jos maksullinen tekeminen tapahtuu isoissa ihmislaumoissa, edellyttää jonottamista, sisältää moottorien pärinää ja epämiellyttävän äänekkäitä ja yli-innokkaita turisteja (awesome!).
Kukkaroton loma, jossa matkaa tehdään minibudjetilla sniiduillen. Kaikki elämykset ovat joko halpoja tai ilmaisia, koska se kuuluu konseptiin. Matkustetaan reppu selässä yöjunassa, ei nukuta, eikä paljon syödäkään, ollaan likaisissa vaatteissa, haistaan pahalta ja tuliaisiksi tuodaan lutikoita. Lopulta ollaan niin väsyneitä ja nälkäisiä, että riidellään matkaseuran kanssa.
Millaisia minun unelmalomani sitten ovat? Ne ovat kumma kyllä aika lailla yhdistelmä tuosta kaikesta.
Unelmalomani päivä on seuraavanlainen:
Herään sitten, kun huvittaa, todennäköisesti ja toivottavasti klo 7-8 maissa
Vanun sängyssä niin pitkään kuin huvittaa, todennäköisesti alle tunnin
Syön kiireettömän aamiaisen,
Odottelen, että mies nousee, joten ehdin hyvin esimerkiksi neuloa tai lukea
Noin klo 11 lähdemme liikkeelle tekemään jotain – tekeminen voi olla maksullista, maksutonta, suunniteltua tai päämäärätöntä törtsimistä
Noin klo 13 alamme etsiä hyvää lounaspaikkaa – tämä on tärkeää!
Noin klo 14-17 eli lounaan jälkeen voimme jatkaa suunniteltua tai suunnittelematonta tekemistä, tulla lepäämään hotellille, mennä uimaan, pelaamaan tennistä, kuntosalille, kävelylle, ottamaan aurinkoa. Tämän vaiheen yleisin puheenaihe on myös se, missä syödään illalla.
Noin klo 17 alkaa illallisen odotus, tässä vaiheessa viimeistään päivän tempo hiljenee
Noin klo 20 mennään syömään
Noin klo 22 mennään nukkumaan
Unelmapäivän ohjelmassa voi olla esimerkiksi 1-2 nähtävyyttä, yksi liikunnallinen tekeminen (se voi olla sitä kävelyä ympäriinsä), yksi rentoutumishetki altaalla tai rannalla, yksi intoverttihetki esimerkiksi kutomisen tai lukemisen parissa, paljon miehen kanssa käsi kädessä kävelemistä, hyvät ruoat ja viinit ja lämpöä yli 24 astetta.
Millainen on sinun kauhujesi loma?
t. Susanna
Priimaa pukkaa 
Jätä kommentti