Jos joku olisi vuosi sitten kysynyt, miltä elämä toisessa maassa maistuu vuoden kuluttua, olisin luultavasti vastannut jotakin epämääräistä: “No… varmaan ihan hyvää, mutta kai siinä omat haasteensa on.” Ja onhan niitä ollut – toki. Mutta kun nyt käännän katseen taaksepäin, huomaan ennen kaikkea yhden asian:
Tämä koko touhu on ollut yllättävän helppoa.
Sellaisella tavalla, joka tuntuu melkein epäilyttävältä – kunnes muistaa, miksi.
1. Se tärkein selkäranka: puolison tuki
Muutto sujuu kummasti, kun vieressä on ihminen, joka kantaa, järjestää, hoitaa, sopeutuu ja nauraa kanssasi niille oudoille tilanteille, joissa huomaat taas kerran, ettei jokin asia hoidukaan ihan niin kuin Suomessa: vilkun sijaan laitetaan auton ikkunasta käsi pihalle ja tilaamaasi pakettia ei voida toimittaa kotiin asti, koska kuski on hukassa.
2. Läheiset, jotka eivät jääneet vain taustakuvaksi
Suurin pelkoni ennen muuttoa oli, että elämä Suomessa alkaisi vyöryä ohitseni kuin elokuva, johon minulla ei enää ole lippua. Mutta niin ei käynyt.
Läheiset ovat tulleet käymään, täyttäneet kotimme naurulla ja suomalaisilla tuliaisilla, ja muistuttaneet, että etäisyys on kilometrejä – mutta yhteys on yhteydenpitoa ja tunnetta.
Ja toisaalta: mahdollisuus itse piipahtaa Suomessa on ollut iso juttu. Reissut ovat olleet kuin pieniä huoltotaukoja, jolloin on saanut tankata rakkautta ja kahvitella ne kasvotusten käydyt WhatsApp-keskustelut todeksi.
3. Oman porukan löytäminen
Sanotaan, että aikuisena ystävien saaminen on vaikeaa. Ehkä joskus, mutta ei täällä.
Kyprokselle on muodostunut sosiaalinen verkosto, joka on ollut yllättävän aktiivinen, lämmin ja helposti lähestyttävä. Ihmisiä, joiden kanssa jaetaan arkea ja kokemuksia, ja joille voi lähettää viestin: “Hei mennäänkö rannalle töiden jälkeen?” – ja hetken päästä ollaankin jo menossa.
Se on arvokkaampaa kuin osasin ennakkoon kuvitella.
4. Turva siitä, että työ on tuttua
Isoa muutosta keventää hurjasti se, ettei kaiken tarvitse muuttua. Tuttu työ ja työyhteisö ovat olleet kuin ankkuri uudessa ympäristössä: oli jotakin pysyvää ja tuttua, joka toi rytmin päiviin.
5. Ilmasto ja kulttuuri, jotka ottivat vastaan kuin vanhan ystävän
On tietenkin helppo rakastua aurinkoon. Mutta vielä tärkeämpää on ollut se, kuinka helppo kulttuuri täällä on – rento, lämmin, vieraanvarainen, ja silti jollain tavalla pohjoismaiselle helposti lähestyttävä.
Kyproksella ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin on.
Täällä on tilaa hengittää, olla rauhassa, ja solahtaa hiljalleen siihen omaan Kypros-rytmiin.
Asettuminen ei ollutkaan projekti – se oli prosessi
Vuoden jälkeen en koe “muuttaneeni ulkomaille”. Koen tulleeni kotiini.
Kaikki on ollut helpompaa kuin osasin odottaa, ei siksi että se olisi ollut vaivatonta, vaan siksi, että olen saanut kantaa tätä muuttoa yhdessä – puolison, läheisten, ystävien, työn ja tämän lempeän saaren kanssa.
Ja ehkä se on se kaikkein suurin oivallus:
koti ei synny maantieteestä, vaan ihmisistä ja tunteesta, että kuuluu johonkin.
Ja siihen tämä vuosi on ollut aika hyvä.
Sussu
Priimaa pukkaa 
Jätä kommentti