Mulla on menossa hiustenkasvatusprojekti. Taas. Pätkäisin polkkani lyhyeksi pixie-tukaksi noin vuosi sitten ja joskus tuossa kevättalvella alkoi taas kasvatus. Ehkä jotain sellaista leukaan tai korkeintaan hartioille ulottuvaa mallia kaavailen, leukamittaan ei ole enää edes pitkä matka.
Mulle hiusmallin vaihtelu on jatkuvaa. Elämäni aikana mulla on ollut moneen otteeseen pitkät hiukset (pisimmillään ehkä lapoihin) ja moneen otteeseen myös aivan lyhyet. Siinä välissä sitten tietysti erilaisia puolipitkiä malleja.
Musta olisi outoa olla vaihtelematta hiustyyliä. Vaihdellaanhan sitä farkkumallejakin, miksei sitten hiuksia?
Monet ovat kommentoineet vaihtopäätäni sanomalla, etteivät itse uskalla leikata lyhyitä, koska se takaisinkasvatus on niin tuskallista. Ei se ole. Se on varsin helppoa. Mulla on siihen teille niksi: käykää kampaajalla.
Hiusten kasvattamisen suurin virhe on se, että lakkaa leikkaamasta hiuksia. Kun malli kasvaa ulos, hiuksista tulee muodottomat. Ja se on kamalaa. Salaisuus on siis käydä kampaajalla ja leikata hiuksia niin, että niissä säilyy muoto.
Kun sivuhiukset ovat saaneet niskan kirittyä kiinni, helpottuu homma entisestään. Tasapitkää polkkaahan on helppo kasvattaa niin pitkäksi kuin haluaa.
Minä olen polkkamitassa varmaan muutamassa kuukaudessa. Sitten pitää tuumia, annanko sen kasvaa vielä pidemmäksi. Ennen kuin taas pätkäisen sen lyhyeksi.
Muutos on pääasia.
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa